Geodiversiteetti Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa

6.10. vietetään UNESCOn kansainvälistä geodiversiteettipäivää. Tällöin huomion kohteena on biodiversiteetin hiljainen kumppani, jonka varaan elämä ja kulttuuri maapallolla rakentuu.

Luonnon monimuotoisuus koostuu kahdesta osasta, biodiversiteetistä ja sen pohjana olevasta geodiversiteetistä eli geologisesta monimuotoisuudesta, joka on myös ihmisen kulttuurisen monimuotoisuuden taustalla. Geodiversiteetti on mahdollistanut muinaiset kulttuuriset kehitysvaiheet, teollisen vallankumouksen ja nykyaikaisen informaatioyhteiskunnan. Siihen nojaa myös uusiutuvaan energiaan perustuva tulevaisuus.

Mitä geodiversiteetti sitten tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että tarkasteltavalla alueella on sekä määrällisesti että laadullisesti paljon erilaisia geologisia muodostumia. Esimerkiksi kallioperässä voi olla useita erityyppisiä ja eri-ikäisiä kivilajeja, kallioperää peittävässä maaperässä taas monessa eri vaiheessa syntyneitä maaperän kerrostumia – moreeneja, harjuja, turvekerrostumia – tai muita geologisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi pohjaveden purkautumispaikkoja eli lähteitä. Geologinen monimuotoisuus voi olla läsnä mitä erilaisimmissa muodoissa.

Geoparkit ovat luonnostaan korkean geodiversiteetin alueita. Tämä ilmenee monipuolisina geologisina luontokohteina. Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa maiseman kehitystarinassa on useita lukuja, alkaen kahden miljardin vuoden takaisista tapahtumista jatkuen satojen ja kymmenien miljoonien vuosien takaisiin kehitysvaiheisiin sekä jääkausiaikaan ja sen jälkeiseen kehitykseen. Harvassa paikassa Suomessa on yhtä monta geologista kehitysvaihetta ja niiden synnyttämiä geologisia muodostumia nähtävissä.

Geopark-alueen geodiversiteetin keskus sijaitsee Lauhanvuoren kansallispuistossa ja sen ympäristössä. Alueen geologisista kehitysvaiheista useimmat ovat siellä edustettuina. Samat vaiheet näkyvät myös muualla Geopark-alueella, yksittäin paikoin jopa näyttävämpinä kuin Lauhanvuorella, mutta yhtä monipuolista kokonaisuutta ei muualla ole.

Geodiversiteetti on elämän perusta.

Geodiversiteetin ja biodiversiteetin yhteys on hyvin havaittavissa myös Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuistossa ja Hämeenkankaalla. Erityisesti jäätikköjokikerrostumien, pohjaveden ja soiden välinen vuorovaikutus synnyttää monimuotoisia elinympäristöjä, joista hyviä esimerkkejä ovat Hämeenkankaan lähteet.

Geodiversiteetin ja kulttuurisen monimuotoisuuden yhteys näkyy esimerkiksi Hyypänjokilaakson viljelymaisemassa, Haapakeitaan suoviljelysten jäänteillä sekä Aitonevan historiallisilla turvetuotantoalueilla. Karijoella Iso-Kakkorin kivimiesten kädenjälki näkyy jokilaakson vanhoissa kivisilloissa, joiden omaperäinen rakennustapa poikkeaa totutusta. Alkkianvuoren ympäristössä maisemaa ovat muokanneet suoviljely ja suometsätalous sekä metsäntutkimus.

Geodiversiteetin, biodiversiteetin ja kulttuurisen monimuotoisuuden yhteys on hyvin näkyvissä myös Hämeenkankaalla. Jäätikön reunamuodostuman tasaiselle terassialueelle rakennettu lentokenttäalue on muodostunut paahdelajiston suosimaksi avoimeksi nummeksi. Maisema muistuttaa alueen menneisyydestä – aikoinaan puuton tai harvapuustoinen nummi kattoi lähes koko Hämeenkankaan.

Geologinen monimuotoisuus näkyy kohteiden lisäksi myös Geopark-alueen historiassa. Geologiset muodostumat soraharjanteista soihin ja järviin ovat satojen vuosien ajan ohjanneet ihmisten kulkemista, asutuksen sijoittumista ja yhteiskunnan toiminnalle tärkeän infrastruktuurin kehittymistä. Osa geodiversiteetistä on myös hävinnyt historian hämärään, kuten vaikkapa jokivarsien reheväturpeiset luhtasuot, jotka jo kauan sitten raivattiin viljelysmaaksi.

Lopuksi pieni tehtävä: katso ympärillesi ja mieti, mikä arkipäiväisistä esineistä ja asioista ympärilläsi ei liity geodiversiteettiin. Olen varma, että et löydä kovinkaan monta asiaa, jotka eivät millään tavalla ole kytköksissä geologiseen monimuotoisuuteen.

UNESCOn kansainvälistä Geodiversiteettipäivää vietetään ensimmäisen kerran 6.10.2022.

Teksti: Pasi Talvitie
Kuvat: Pasi Talvitie, Terttu Hermansson, Mirja Koivisto, Jenni Rankaviita, Joonas Vinnari
Video: UNESCO / Oxford Geoheritage Virtual Conference

GEOPARK KUTSUU RETKEILEMÄÄN

Ota haltuun Geoparkin kiehtova kahden miljardin vuoden historia. Patikointi- ja pyöräilyreitit sekä luontokohteet kutsuvat tutustumaan läntisen Suomen luontomatkailuhelmeen – Lauhanvuori-Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkiin.

KAKSI KANSALLISPUISTOA JA MUITA UPEITA RETKIKOHTEITA

Geoparkin kauniit kansallispuistot

Geopark-alueella sijaitsevat kauniista maisemistaan tunnetut, tänä vuonna 40 vuotta täyttävät Lauhanvuoren sekä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistot.

Lauhanvuoren kansallispuiston hiekkakankaiden ja soiden helppokulkuisilla reiteillä pääset aikamatkalle menneisyyteen. Lauhanvuoren ykköskäyntikohteisiin kuuluu Kivijata, vaikuttavan kokoinen pirunpelto, joka on muodostunut harvinaisesta hiekkakivestä. Lauhanvuorella saatat nähdä myös esimerkiksi metsäpeuroja.

Kuva: Sannamari Ratilainen / Metsähallitus, Lauhanvuoren kansallispuisto

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa tutustut upeaan erämaiseen suoluontoon. Kauhanevan pitkospuureitti kuljettaa keidassuon sydämeen ja Katikankanjonin vaativa polku kuusikkoisen kurun saloihin.

Kuva: Pasi Talvitie, Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Aitoa suoluontoa soidensuojelualueilla

Haapakeitaan soidensuojelualue on alueen suurin ja monipuolisin suokohde. Alkukesästä retkipoluilla ilman täyttää huumaava suopursun tuoksu. Kiikaroi lintuja näkötorneista tai pitkospuupoluilta. Lue lisää linnuista artikkelistamme.

Geoparkissa on useita suoretkikohteita, jotka soveltuvat myös lapsille. Katso parhaat kohteet ja lue retkivinkit artikkelistamme.

Kuva: Terttu Hermansson, Haapakeidas

Aktiiviliikkujan unelma

Hämeenkangas tarjoaa luonnossa liikkujille kymmeniä kilometrejä helppokulkuisia reittejä, tiheän taukopaikkaverkoston ja hienoja luonnonnähtävyyksiä. Patikoi, pyöräile, melo, retkeile Hämeenkankaalla on monipuoliset luontoliikuntamahdollisuudet.

Kuva: Sofia Sillanpää, Hämeenkangas

Vuoria ja vesistöjä

Kiipeä vuorille, kallioisille kukkuloille, ja tähyile näkötorneista laakeisiin metsä- ja suomaisemiin. Geoparkissa on myös paljon puroja, lampia ja kiemurtelevia pikkujokia, joten alue tarjoaa elämyksiä vesiretkeilijöille ja kalastajillekin.

Lue lisää Geoparkin monipuolisista retkikohteista sivuiltamme

Kuva: Sofia Sillanpää, Käskyvuori

Kulttuuriperinnön jäljillä

Geoparkin kulttuurikohteet kertovat alueen ihmisten ja luonnon yhteisestä historiasta ja nykyisestä, joskus vähän omintakeisestakin elämänmenosta. Ihmettele alueen asukkaiden luovuutta Taiteiden reitillä tai tee vaikka kirkkokierros.

Tutustu Geoparkin monipuolisiin museoihin, ainutlaatuiseen arkkitehtuuriin sekä taiteeseen Kankaanpään Taidekehällä ja teiden varsilla. Ylläty nykykansantaiteen hauskoista vuosittain vaihtuvista teoksista vaikkapa eri puolilla Karviaa ja ITE-taiteen kesäkaupunki Parkanoa. Löydät mielenkiintoisimmat käyntikohteet esitteestämme.

Kuva: Mirja Koivisto / Tarinakuva, Alpon savanni

GEOPARKIN KOHTEET KERTOVAT ALUEEN AINUTLAATUISTA HISTORIAA

RETKEILE GEOPARKISSA

Patikoi poluilla

Patikkapolut kuljettavat luontokohteiden sydämeen ja parhaiden nähtävyyksien äärelle. Geoparkissa on sekä helppoja, myös perheille sopivia polkuja että vaativampiakin reittejä, jotka soveltuvat usean päivän vaelluksiin maastoyöpymisineen.

Geoparkin patikointireitit on koottu Geoparkin retkeilyoppaaseen.

Kuva: Lauri Kurki, Lauhanvuoren kansallispuisto

Pyöräile Two Billion Year Tours -pyörämatkailureitistöllä

Geoparkin uudella Two Billion Year Tours -pyörämatkailureitistöllä otat haltuun kaksi miljardia vuotta Suomen historiaa parhaalla mahdollisella tavalla polkemalla sen läpi. Reitit yhdistävät Geoparkin merkittävimmät käyntikohteet ja kauneimmat maisemat sekä kuntakeskukset ja parhaat matkailupalvelut.

Kuva: Mirja Koivisto / Tarinakuva, Jämijärvi

Kolme pitkää maanteillä kulkevaa Traveller-runkoreittiä tarjoavat yli yön kestäviä seikkailuja kokeneille pyöräilijöille ja pyöräretkeilijöille. Lyhyemmät Enjoyer-reitit sopivat esimerkiksi perheiden ja aloittelevien pyöräilijöiden päiväretkiin. Todelliset seikkailut odottavat Adventurer-maastopyöräilyreiteillä. Pyöräile Geoparkin reiteille Tampereen seudun Järvien reiteiltä tai rannikkoa myötäilevältä EuroVelo 10:ltä.

Lue lisää Geoparkin pyöräilyreiteistä ja pyörämatkailupalveluista verkkosivuiltamme sekä retkeilyoppaastamme.

Kuva: Pasi Talvitie, Kihniö

Nautiskele nuotion äärellä

Rauhallinen eväshetki nuotion äärellä kuuluu retken kohokohtiin. Tee ruokatauosta luksusta ja tilaa perheellesi tai ryhmällesi ruoat nuotiolle valmiiksi toimitettuina tai nappaa eväät mukaasi alueen kahvioista tai ravintoloista.  

Kuva: Terttu Hermansson, Käskyvuori

Geoparkissa on paljon hienoja taukopaikkoja, joissa voit tehdä tulet ja viettää aikaa nuotion äärellä. Useimmilla taukopaikoilla on polttopuita kävijöiden vapaasti käytettävissä. Tulenteko on sallittua ainoastaan merkityillä nuotiopaikoilla. Metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana tulenteko on ehdottomasti kielletty. Tarkista voimassa olevat varoitukset Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Löydät taukopaikat kartalta.

Kuva: Niina Rautiainen / NR Visuals, Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Vietä unohtumaton yö luonnossa

Vietä yösi teltassa tai riippumatossa ja koe Geoparkin kesäöiden ja varhaisten aamujen taianomainen tunnelma. Huomaathan, että suojelualueilla leiriytyminen on sallittua ainoastaan merkityillä paikoilla. Kohdekohtaiset ohjeet löydät Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkosivuilta. Myös leirintäalueet ovat loistava vaihtoehto ulkona yöpyjille.

Kuva: Laura Vanzo / Visit Tampere, Korsukylä

UNIIKKIEN KESÄTAPAHTUMIEN JA PARHAIDEN PALVELUJEN GEOPARK

Geoparkin kesä on täynnä tapahtumia: ulkoilmakonsertteja ja kesäteatteria, taidetta ja urheilua monessa muodossa. Esimerkiksi Willi Karvia tarjoaa upeita konsertteja ja teatterielämyksiä 1600-luvun linnakkeesta inspiraationsa ammentaneessa Kulttuurikeskus Skantzissa. 

Kankaanpäässä on pitkät pesäpalloperinteet. Tunnelmaan pääset mukaan Kankaanpään Mailan kotipeleissä.

Kuva: Niina Rautiainen / NR Visuals, Kulttuurikeskus Skantz

Kesäaikaan Geoparkin kylät heräävät eloon. Esimerkiksi kahvilat, ravintolat, putiikit ja tilapuodit houkuttelevat matkailijoita ja alueen asukkaita viihtymään. 

Kuva: Mirja Koivisto / Tarinakuva, Karvia

Nauti Geoparkin kohteista ja reiteistä opastetulla retkellä. Asiantuntevan paikallisoppaan kanssa löydät parhaat reitit sekä kohteet ja kuulet niihin liittyvät tarinat. Oppaan kanssa saat retkestäsi eniten irti. Yritykset vuokraavat välineitä, kuten kanootteja ja sähköavusteisia maastopyöriä myös omatoimiretkeilijöille.

Kuva: Pasi Talvitie, Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Edistä hyvinvointiasi ohjatulla hyvinvointiretkellä luontoon. Saunominen ja hemmottelevat hoidot täydentävät luontoelämyksesi. Rentoudu savusaunan pehmeistä löylyistä tai sauno perinteisessä rantasaunassa puukiukaan lämmössä. Esimerkiksi alueen soiden turpeeseen perustuvat hellivät hauteet ja kylvyt rentouttavat ja elvyttävät saunomisen lomassa.

Lue lisää ja inspiroidu yritysten tarjonnasta Palvelut-sivullamme. Löydät palvelut myös kartalta. Elämyksiä ja palveluja ostat helposti Geoparkin verkkokaupan kautta. 

Kuva: Laura Vanzo / Visit Tampere, Kirkkokadun Hyvän Olon Keskus

GEOPARK ON KESÄLLÄ PARHAIMMILLAAN

MUUTAMIA HELMIÄ ALUEEMME AJANKOHTAISESTA TARJONNASTA

Ihminen luonnossa -viikko elokuussa

Parkanossa järjestetään jälleen elokuun loppupuolella perinteikäs Ihminen Luonnossa- tapahtuma, jonka teemana on tänä vuonna luonnon monimuotoisuus. Tapahtuma tarjoaa torstaista sunnuntaihin esimerkiksi tasokkaan seminaarin, opastettuja retkiä upeisiin Geopark-kohteisiin, perinnepäivän SyVillassa ja perhetapahtuman metsämuseolla. Lue lisää Visit Parkanon verkkosivuilta.

Kuva: Hanna Tuuri /Tuuri-Tiedotus, Parkanon metsämuseo

Iloiset tuliaiset More Joylta

More Joy tarjoaa luonnonkuituisia keittiöliinoja ja -pyyhkeitä luontoaiheisin kuosein. Iloiset kuosit syntyvät yhteistyössä eri suunnittelijoiden kanssa tai vaikkapa asiakkaan toiveiden mukaan. Tehtaanmyymälästä löydät niin mökkilahjat kuin lapsille kivat askartelupaketitkin. Lue lisää More Joyn verkkosivuilta

Kuva: More Joy

Vuokravälineet Kesport Kauhajoelta

Kesport Kauhajoen kesän tarjontaan kuuluvat uutuuksina sähköpyörä- sekä sup-lautavuokraus. Kivijalkakaupasta löydät vuokravälineiden lisäksi kaikki tarvittavat varusteet aktiiviseen luontolomaasi. Lue lisää Kesport Kauhajoen verkkosivuilta.

Kuva: Terttu Hermansson, Lauhanvuoren kansallispuisto

 

Outar – elämyksiä luonnonväreistä

Outar tarjoaa lähi- ja verkkokursseja luonnonväreihin liittyen. Kasvivärit sopivat harmonisiin luoviin hetkiin. Lähiluonnon kasvit sisältävät paljon kiehtovia väriaineita, joita voi käyttää käsitöissä ja taiteessa monella tavalla. 

Esimerkiksi lauantaina 11.6. Parkanossa järjestettävällä Vesivärejä ja musteita luonnonväreistä -kurssilla pääset valmistamaan vesivärejä kannolla istuen. Maalaa luonnon antimista valmistamillasi kasvimusteilla, kuten esi-isämme aikoinaan tekivät. Kurssilla opit valmistamaan itse kasviväreistä pigmenttijauheita, vesivärejä ja musteita eri tekniikoilla itse keräämistäsi kasveista sekä kasviväriuutteista. Lue lisää Outarin verkkosivuilta.

Kuva: Ronja Kuokkanen / Outar

Salaisen Puutarhan Majatalo ja Valkoisen Puun kahvila

Salaisen Puutarhan majatalo sijaitsee Kauhajoella 1890-luvulla rakennetussa, vallattoman puutarhan ympäröimässä pappilarakennuksessa. Majatalo on kunnostettu ja sisustettu ylellisesti skandinaavista boheemiutta ja antiikkia yhdistellen. Majatalossa on kuusi uniikkia kahden hengen huonetta, joiden pehmeät vuoteet ja kaunis sisustus kutsuvat viipymään. Lue lisää Salaisen Puutarhan Majatalon verkkosivuilta.

Kuva: Salaisen Puutarhan Majatalo

Hurmaava Valkoisen Puun kahvila sijaitsee reilun kilometrin päässä Salaisen Puutarhan Majatalosta. Kahvilassa nautit saman kadun varrella, Valkoisen Puun omassa leipomossa, valmistetusta herkuista. Kahvilan kakut ja leivonnaiset tunnetaan herkullisuudestaan. Niiden aidot ja mutkattomat maut syntyvät amerikkalaisilla ja eteläpohjalaisilla sukuresepteillä paikallisia raaka-aineita suosien. Kakuista kuuluisin on luomuspelttiin leivottu Salaisen Puutarhan Suklaakakku, mehevä ja täyteläinen superherkku, jota myös majatalon aamupalalla tarjoillaan. Lue lisää Valkoisen Puun verkkosivuilta.

Kuva: Valkoinen Puu

Viinitila Meggala

Viinitila Meggala valmistaa laadukkaita, aromikkaita ja maukkaita viinejä intohimosta ammattimaiseen viininvalmistukseen ja kotimaisiin raaka-aineisiin. Meggalan juomia voit nauttia tilan omassa ravintolassa tai ostaa mukaasi tilamyymälästä. Ravintolassa ja kahvilassa voit nauttia myös esimerkiksi pientä purtavaa kahvin kera. Ruoka-annoksia tarjoillaan ravintolapäivinä ja tilauksesta. 

Heittäydy kesällä mukaan Meggalan skumppa- ja olutjoogaan sekä kesäbingoon tai osallistu viinitastingiin ja viinehtimökierroksiin. Juhannuksena tilan täyttää iloinen kesätunnelma, kun väki kokoontuu Meggalaan juhannusmarkkinoille ja juhlimaan terassitansseihin karaoken säestyksellä sekä herkuttelemaan lähiburgereilla. Lue lisää Viinitila Meggalan verkkosivuilta.

Kuva: Mirja Koivisto / Tarinakuva

Vartti hiljaisuutta Visokon meditatiivisten videoiden avulla

Visikon videoiden avulla teet meditatiivisen, noin 15 minuutin mittaisen virtuaalimatkan Suomen luontoon. Videoiden avulla syvennät luontoyhteyttäsi ja kunnioitat luontoa enemmän. Elinvoimasi lisääntyy, rauhoitut ja stressinhallintasi paranee. Saat videoista 30 % alennusta Visokon verkkokaupassa koodilla LHGeo. Lue lisää yrityksen tarjonnasta Visokon verkkosivuilta

Kuva: Visoko

Maalaiselämyksiä Luomajärven Kievarissa

Lähde kesällä makumatkalle Etelä-Euroopan tunnelmiin Luomajärven Kievarin kokkien johdolla. Kerran kuussa järjestettävillä Kievariravintolan Makujen Matka -ruokateemaillallisilla herkutellaan Espanjan, Italian ja Ranskan mauilla.

Kievari järjestää tilauksesta monenlaisia unelmien kesäpuuhia aidossa vanhanajan maalaismiljöössä. Tarjolla on mm. ponipatikkaretkiä, lasten hevosteluhetkiä, koko perheen Päivä Maatilalla -ohjelmia, maalaisromanttisia hevoskärryretkiä sekä ratsastutunteja kentällä ja maastossa. Kievarilta vuokraat myös fatbike-pyörät ja sähköavusteiset retkipyörät omatoimisille pyöräseikkailuille valmiilla pyöräilyreiteillä. Lue lisää Luomajärven Kievarin verkkosivuilta.    

Kuva: Luomajärven Kievari

Jämijärven Avoimet Pihat

Jämijärven Avoimet Pihat -tapahtuma kutsuu kylään! Tutustu paikalliseen elämänmenoon pienessä ja lennokkaassa maaseutupitäjässä lauantaina 11.6., kun jämijärveläiset avaavat pihojensa portit vierailijoille. Poikkea pihakirpputoreilla, vieraile yrityksissä ja tiloilla, herkuttele pop up -kahviloissa ja -ravintoloissa, nauti konsertista ja innostu askartelupajoissa. Osallistu kalastuskilpailuun tai lähde veneretkelle vanhalla puuveneellä. Voit myös luvan kanssa kiivetä kirkontorniin! Kartan ja aikataulun löydät Jämijärvi-Seuran verkkosivuilta

Kuva: Tuomo Leikkola

Kulttuuria Kankaanpäässä Suomen taidepääkaupungissa

Tutustu ainutlaatuiseen Taidekehään kävelemällä Taidepolkua pitkin tai vaikka pyöräilemällä kehän ympäri. Taidekehä on yli sadan pysyvästi kaupunkimiljööseen sijoitetun taideteoksen vähitellen täydentyvä kokonaisuus, jossa taideteos, ympäristö ja maisema kohtaavat hienoimmalla mahdollisella tavalla.

Kankaanpään tori on koko seudun iloinen kohtauspaikka. Torilla tavataan ympäri vuoden torstaisin ja lisäksi kesälauantaisin. Kesän päätteeksi perinteinen Hörhiäisviikko elokuun loppupuolella tarjoaa monipuolisesti musiikkia, taidetta, liikuntaa, hyvinvointia ja mukavaa markkinahenkeä. Hörhiäisissa kohtaavat uudet ja vanhat tutut! Lue lisää Kankaanpään kaupungin verkkosivuilta.

Kuva: Mirja Koivisto / Tarinakuva

Kankaanpään Taideyhdistyksen puumerkkitiilityöpajat

Muovaile oma puumerkkisi Taidekehän yhteisölliseen tiilimuuriin ohjatussa taideyhdistyksen työpajassa. Kankaanpään Taideyhdistys on järjestänyt toukokuussa Petäjä-opistolla puumerkkitiilityöpajoja. Työpajaan on mahdollisuus osallistua vielä lauantaina 28.5. klo 11–14.  Varaa aikaa muovailuun puolesta tunnista tuntiin. Uudet osallistujat otetaan työpajaan noin tunnin välein. Tiedustelut: Kankaanpään Taideyhdistys

Kuva: Laura Koivumäki

KESÄINEN GEOPARK HURMAA KÄVIJÄN

MUISTA RETKIETIKETTI

Retkeillessä on aina tärkeää huomioida luonto ja muut ihmiset. Kunnioita luontoa kaikin tavoin ja pidä lemmikit kytkettyinä. Ehkäise jätteiden syntymistä jo ennalta. Tuo roskasi pois maastosta ja lajittele ne asianmukaisesti.

Kulkemalla merkityillä reiteillä saavutat parhaat kohteet helposti ja luonto kuluu vähemmän. Kullekin liikkumistavalle on omat reittinsä. Yövy maastossa vain leiriytymiseen osoitetuilla alueilla. Lue lisää Metsähallituksen Retkietiketistä.

Kuva: Metsähallitus, Retkietiketti

KOE GEOPARK JO KOTONA

Geopark-alueen asukkaisiin, kulttuuriin ja luontoon voit tutustua jo etukäteen In a blink of an eye -mainosvideon avulla. Mitä me näemme silmänräpäyksessä, on miljardien vuosien geologisen kehityksen tulos.

Katso video YouTubessa ja nauti!

Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen

Pääkuva: Mirja Koivisto / Tarinakuva

Muut otsikkokuvat: Aili Raudla-Majakangas, Terttu Hermansson

#lhgeopark #unescoglobalgeoparks #europeangeoparks #finnishgeoparks  #unesco #twobillionyeartours #kahdenmiljardinvuodenmatkalla #outdoor #retkeily #luontomatkailu #pyörämatkailu #cyclingtourism #hyvinvointialuonnosta #taiteidenreitti #visittampere #visitlakeus #visitpori #visitsatakunta

TERVETULOA GEOPARKIIN!

Nuoret tutustuivat Geoparkiin ja metsien arvoihin 4H:n metsäpäivissä

Koululaiset ovat oppineet Geoparkista sekä metsien käytöstä ja arvoista 4H:n metsäpäiväretkillä Hämeenkankaan Niiniharjulla.

Geopark Rangerit ovat kertoneet nuorille Geoparkista ja retkikohteesta 4H:n koululaisten metsäpäivissä Jämin Niiniharjulla. Jämin metsäpäivät on järjestänyt Satakunnan alueen 4H, ja Metsänhoitoyhdistys Karhu ja Geopark ovat olleet mukana tarjoamassa päiviin ohjelmaa. Suomen Metsäsäätiö rahoittaa huomattavan osan koululaisten metsäpäivien kuljetuskustannuksista.

Kuva: Annukka Pörsti

Vuosittain ympäri Suomea järjestettävien 4H-metsäpäivien rastiradalla nuoret saavat tietoa metsästä, oppivat metsässä liikkumisen taitoja ja havainnoivat yhdessä metsäluontoa. Lisäksi metsäpäivissä tutustutaan mm. työntekoon, tulenkäsittelyyn, jokamiehenoikeuksiin, kierrätykseen ja ruokailuun metsässä. 

Kuva: Pasi Talvitie

Syksyn 2021 metsäpäivissä Niiniharjulla Hämeenkankaalla Geopark Ranger Kristiina Peltomaa tutustutti koululaiset Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkiin. UNESCO-status kertoo, että alue on geologisesti arvokas ja ainutlaatuinen.

Kristiina selitti nuorille, miten kaukaiset historian tapahtumat, kuten jääkausi, ovat alueella vaikuttaneet ja miten sen merkit jalkojen alla ja ympäristössä sekä paikallisissa perinteissä näkyvät. Kertomukset paikan päällä herättivät historian tapahtumat eloon. Koululaiset kirmasivat supan rinnettä alas ja ylös, jolloin alueen pinnanmuodot ja maisema tulivat tutuiksi liikunnan avulla.

Kuva: Annukka Pörsti

Geopark-johdannon jälkeen maastosta etsittiin puihin kiinnitettyjä kuvia, jotka esittivät alueelle ominaisia kasvi- ja lintulajeja. Kuvien äärellä tunnistettiin lajeja ja pohdittiin yhdessä, miten lajit liittyvät juuri tähän ympäristöön ja toisiinsa ja miksi tämä elinympäristö on niille tärkeä. 

Kuva: Päivi Lindfors

Kristiina oli piilottanut maastoon myös ämpäreitä, joihin hän oli koonnut erilaisia näytteitä osallistujien tutkittaviksi. Yhdessä ämpärissä oli erilaisia jäkäliä, toisessa sammalia, kolmannessa käpyjä ja neljännessä siemeniä. Erityisesti erilaisten siementen ominaisuudet ja leviämisstrategiat osoittautuivat nuorten keskuudessa mielenkiintoiseksi aiheeksi, kun niistä opittiin aivan uutta.

Kuva: Annukka Pörsti

Geopark-tuokion aikana tutkittiin myös metsälehmuksen eli niinipuun kuivuneita lehtiä. Paikannimi Niiniharju viittaakin alueella kasvaviin metsälehmuksiin. Metsälehmuksen lehdet kuljettivat kuulijat atlanttiseen lämpökauteen, jolloin jaloja lehtipuita kasvoi Suomessa nykyistä pohjoisempana. Niiniharjun puulajistossa näkyy edelleen lämpimämmän ilmastokauden vaikutuksia. Niinestä tehtiin ennen köysiä, joilla maksettiin veroa Ruotsi-Suomen kuninkaalle.   

Kuva: Pasi Talvitie

Retken kohokohtiin kuuluu tietysti myös eväshetki. Oppilaat nauttivat koulusta mukaansa saamiaan eväitä sekä 4H:n tarjoamia nuotiomakkaroita.

Kuva: Terttu Hermansson

4H:n metsäpäivissä lukuisat Geopark-alueen ja lähialueiden koululaiset ovat saaneet tietoa Geoparkista sekä metsistä ja niiden arvoista ja käytöstä. Metsäpäivissä nuoret ovat oppineet tärkeitä asioita iloisen luonnossa vietetyn yhteisen ajan ja käytännön toiminnan kautta. 4H:n metsäpäivät ovat Geoparkille hieno mahdollisuus välittää nuorille arvokasta tietoa yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Kuva: Anna-Kaisa Valaja

4H:n metsäpäivissä on pilotoitu Geoparkin ympäristökasvatustoimenpiteitä osana maaseuturahoitteisia hankkeita. Parkanon Säästöpankkisäätiö on tukenut Geoparkin osallistumista metsäpäiviin. Kiitämme kaikkia tahoja hyvästä yhteistyöstä!  

#lhgeopark #unescoglobalgeoparks #geopark #globalgeoparks #europeangeoparks #finnishgeoparks #unesco #lauhanvuoriregion #outdoor #retkeily #luontomatkailu #hyvinvointialuonnosta #sdgs2030 #geoeducation

Teksti: Laura Koivumäki

Kuva: Terttu Hermansson

Pääkuva: Pasi Talvitie, Hämeenkangas

Viimeinen kuva: Terttu Hermansson

4H:n metsäpäivissä opitaan luonnossa olemalla ja tekemällä

Kotiseudun luonto ja kulttuurimaisemat elokuvaksi

Kauhajoki-Seuran tuottama ”NÄÄ MAAT, NÄÄ MANNUT – MEIDÄN KAUHAJOKI” -elokuva tehtiin talkoilla ja rakkaudella, kunnianosoitukseksi kotiseudulle ja sen luonnolle.

Nää maat, nää mannut

Kauhajoki-Seuran tuottama ”NÄÄ MAAT, NÄÄ MANNUT – MEIDÄN KAUHAJOKI” sai ensi-iltansa Bio Marlonissa syksyllä 2021. Elokuva tehtiin talkoilla ja rakkaudella, kunnianosoitukseksi kotiseudulle ja sen luonnolle. Kun yleisö löysi elokuvan ja näytöksiä tarvittiin toinen toisensa jälkeen, olivat tekijät kiitollisin mielin. Suosion myötä edistyisi myös perimmäinen toivomus: elokuvan elämyksellinen sisältö innostaa vaalimaan ikiaikaista perintöämme ja liikkumaan kotiseudun moni-ilmeisessä ympäristössä.

Elokuvan taustalla on Kauhajoen poikkeuksellisen laaja yli 100 niteen kotiseutukirjallisuus. Erityisesti luontoa ja kulttuuriympäristöä on kuvattu perusteellisesti viiden kirjan sarjassa: Kauhajoen luonnonkirja (1983) Kauhajoen vesien kirja (1991) Kauhajoen metsien ja soiden kirja (1999) Hämes-Havunen (2006) ja Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja (2012). Niidenkin synty oli talkootyön ihme: kaikki noin 100 kirjoittajaa tekivät artikkelinsa perehtyneisyytensä aihepiiristä korvauksetta. Sama koski kymmeniä kuvaajia. Myös kirjat kustannettiin ja 2000-3000 kappaleen painokset myytiin Lions-klubien vapaaehtoistyönä.

Kirjoista avautui ihmeellisiä asioita. Mitä kallioperä kertoo koko planeettamme historiasta, maaperä monista jäätiköitymisvaiheista, mitä latvavesien purotaimenet ja luomanvarsien lehtomainen rehevyys kertovat pohjavesistä. Luetteloa voi jatkaa pitkään; eroosion voima, mykistävät suursuot, Hyypänlaakson ja lakeuden kulttuurimaisemat…

Vuosikymmenen mittaan kirjoista oli opittu paljon. Joistakin oli jäljellä enää arkistokappaleita. Tuli tarve siirtää ne nuoremmille sukupolville ja avata kirja-aarteitten tieto digitaalisin menetelmin kaikkien kiinnostuneitten yhteisölliseen käyttöön sekä perinteisenä lukukokemuksena että runsasta tietoainesta jalostaen. Tähän työhön saatiin Leader- tukea Suupohjan Kehittämisyhdistykseltä. Työhön motivoi myös alueen kuntien ja Metsähallituksen yhteinen Geopark-hanke, jossa luontomme ainutlaatuisuus tuodaan näkyvästi esiin kansainvälisesti. Voisimme ehkä olla senkin tukena.

Keväällä 2019 valmistui Kauhajoki tutuksi -sivusto osoitteessa www.kauhajoki.net. Sivuston ytimessä ovat digitoidut kotiseutukirjat kuvineen ja videoineen. Videoita pidettiin digihanketta suunniteltaessa alun alkaen tärkeänä. Tavoite noin kymmenen videon tekemisestä tuntui aluksi kovin mittavalta, mutta innostuksen vallassa tehdyn suuren työmäärän ansiosta 11 videota saatiin valmiiksi. Videot syntyivät 20 aktiivisen tekijän, käsikirjoittajien, kuvaajien, leikkaajien, selostajien ja äänittäjien toimesta. Osa musiikistakin sävellettiin juuri niitä varten. Videoiden hahmottuessa syntyi myös ajatus elokuvasta, jonka katsojat näkisivät elokuvateatterin isolta kankaalta.

Oli aika palata kotiseutuharrastuksen juurille, talkootyön pariin. Videoitten koostaminen elokuvaksi vaati kiinnostavan alun, aihepiiristä toiseen johdattelevat juonnot, uutta kuvitusta, lisää musiikkia ja kohottavan lopun. Kuitenkin piti samalla hyväksyä se, että koosteeseen syntyisi toistoa, sillä itsenäisiä videoita ei ollut tarkoitus leikata uudelleen. Tämän työn otti omakseen Pentti Kakkori, valokuvauksen ja elokuvataiteen osaaja. Vankan kuvaajakaartin työn tuloksia riitti myös uuden kuvituksen tarpeisiin.  Pentti sai tarvitsemaansa tukea juontoihin ja musiikkiin myös muilta kotiseudun ystäviltä. Kunkin nimi näkyy lopputeksteissä. Pentti sanoo olevansa hyvin kiitollinen heille kaikille.

Niin, mitä elokuvan katsojat sanovat 70 minuutin jälkeen? Tulee tunne, että kotiseutu on katsojille rakas ja siitä tehtyä elokuvaa katsotaan keskittyneesti ja kiinnostuneina. Toistoonkin on suhtauduttu myötämielisellä kommentilla. Kertaus on opintojen äiti!

 

Artikkelin ovat kirjoittaneet Liisa Ruismäki, Kauhajoki-Seuran pj. ja Jussi Kleemola (kuvassa), Kauhajoki tutuksi -sivuston ylläpitoryhmän pj.

Kuvat: Pentti Kakkori

Yläkuva: Marjo Koivisto

Alakuva: Terttu Hermansson

"Tulee tunne, että kotiseutu on katsojille rakas."

Statusjuhla ja Geoparkin Suuri Tarina Skantzin näyttämöllä

Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geopark juhli Geopark-statustaan 26.8.2021 Skantzin kulttuurikeskuksessa Karviassa reilun vuoden jälkeen nimityksen myöntämisestä.

Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin statusjuhla ja Geoparkin Suuri Tarina Skantzin näyttämöllä

Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geopark juhli Geopark-statustaan 26.8.2021 Skantzin kulttuurikeskuksessa Karviassa reilun vuoden jälkeen nimityksen myöntämisestä. Yleisö johdatettiin Geoparkin erityiseen geologiaan ja kulttuurihistoriaan ohjaaja Kari Hakalan johdolla ja paikallisin näyttelijävoimin toteutetun videoteoksen avulla. Tuhansien miljoonien vuosien geologinen tapahtumaketju paljastettiin katsojille taiteen keinoin.

 

Suomen toinen UNESCO Global Geopark juhli Geopark-verkoston jäsenyyttä vuoden myöhässä, mutta se ei himmentänyt statuksen arvoa osallistuneiden silmissä. Juhlapuheissa korostettiin kaikilla tasoilla tehtyä yhteistyötä, jonka ansiosta status oli mahdollista saavuttaa. Alueen arvokkaat kohteet, toimijoiden pitkäjänteinen sitoutuminen kehittämiseen sekä riittävä ja joustava rahoitus nähtiin Geoparkin kulmakivinä, joita tarvitaan jatkossakin.

 

Tilaisuuden avasi Karvian kunnanjohtaja Tarja Hosiasluoma, joka esitteli myös juhlapaikkaa, Kulttuurikeskus Skantzia. Geopark ry:n toiminnanjohtaja Terttu Hermansson kuvasi mm. Geoparkin valmisteluvaiheita ja painotti yhteistyön merkitystä statuksen saavuttamisessa sekä jakoi Geopark Ranger -koulutuksen suorittaneille todistukset. Metsähallituksen puistonjohtaja Tuula Peltonen, Geoparkin äiti, kiitteli Metsähallituksen ja Geoparkin välistä yhteistyötä ja synergiaa, Satakunnan Ely-keskuksen Maaseutuyksikön päällikkö Timo Pukkila puolestaan kehui Geoparkin hankkeita ja niiden tuloksellisuutta rahoittajan näkökulmasta.

Geopark-status on laadun tae. – Se, että täältä löytyy arvokasta geologiaa, hienoja luontomatkailukohteita ja paikallista aloitteellisuutta, lisää kotiseutuylpeyttä ja luo pohjan erityisesti matkailun kehittämiselle, luonnehti Suomen Geopark-toimikunnan jäsen Jari Nenonen Geologian tutkimuskeskuksesta tämän ison tunnustuksen merkitystä.

Alueen yrityksiä edusti Hannu Raitio SyVillasta; hän muistutti kaikkia siitä, että ymmärtäisimme UNESCOn Geopark-statuksen arvon ja osaisimme hyödyntää sitä. Virallisen juhlapuheen piti Geopark-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Marketta Nummijärvi, Kauhajoen kehittämispäällikkö. Hän korosti paikallisen yhteistoiminnan lisäksi valtakunnallista yhteistyötä ja Suomen Geoparkien huomioimista myös rahoituksen muodossa.

 

Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geopark avattiin virallisesti juhlapuheen jälkeen – tällä kertaa ei leikattu nauhaa, vaan puhujat saivat käteensä Konton turvelevyistä tehdyn palapelin palaset ja kokosivat niistä kuvan Kauhanevasta aamusumussa. Yleisö jännitti, saataisiinko palat oikein kasattua. Palapelin palojen asettelu muistutti sujuvasta yhteistyöstä, jonka avulla statuskin saavutettiin.

Valokuvaaja Kari Leon ikuistamasta maisemasta on tullut Geoparkin ikoni, alue tunnistetaan kuvasta, jota on jaettu sekä maailmalla että kotimaisissa kanavissa, ja se komeilee myös lhgeopark.fi:n etusivulla, messuseinäkkeissä ja tienvarsimainoksissa.

 

Juhla huipentui Geoparkin suureen tarinaan, joka esitettiin yleisölle multimediaesityksenä. Näyttelijä ja ohjaaja Kari Hakala on käsikirjoittanut ja ohjannut kesän 2021 aikana joukon esityksiä, jotka on toteutettu Geoparkin geokohteissa kauhajokisen Ne on -teatterin näyttelijöiden kanssa. Pienistä näytelmistä koottiin videoteos, jota Skantzin näyttämöllä juhlistivat vielä Tiina-Kaisa Aro-Heinilän ja Jukka Käännän säveltämä ja esittämä musiikki sekä Ne on -teatterilaisten performanssiesitykset videon pyöriessä isolla näytöllä.

Näyttämön upeasta lavastuksesta vastasivat Skantzin aktiivinen talkooporukka Joni Vainionpään johdolla. Taideteokset olivat Alpon Savannin Alpo Koivumäen sekä SAMKin taidekoulussa opiskelevan Iina Vartian käsialaa. Esitystekniikasta vastasi Kristian Huovinen H-Soundista.

 

– Videoteos on yhtä aikaa tietoteos sekä yllättävä, koskettava ja hauska taideteos, ihastelee Hermansson. – Reiluun tuntiin on saatu mahtumaan 2 miljardia vuotta geologista ja luonnon historiaa sekä ihmisen toimintaa ja kulttuuria asutuksen alkuajoilta nykypäivään. Video kuvaa iloa ja surua, ihmisen kekseliäisyyttä ja suhdetta luontoon.

Statusjuhla oli osa laajempaa Geoparkin tarinaan liittyvää ohjelmaa, jota rakennetaan yhteistyössä alueen luovan alan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on saada aikaan erilaisia sisältöjä ja esitysmuotoja, joilla Geoparkin geologista, luonnon ja kulttuuriperintöä saadaan näkyväksi niin alueen asukkaille kuin matkailijoillekin. Ohjelmatuotantoa rahoittaa EU:n Maaseuturahasto Pohjois-Satakunnan ja Suupohjan Leadereiden kautta.

 

Statusjuhlan yhteistyökumppanina toimi OP Satapirkka. Kiitos!

Ruokapalveluista vastasivat Korsuretket Oy ja Lauhatuotanto Oy

 

Artikkelin valokuvat: Niina Rautiainen

 

 

Geoparkin rakennettu kulttuuriympäristö

Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin alueella voi ihastella monipuolisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Alueelta löytyy historiallisia maaseutumiljöitä talonpoikaistaloineen sekä modernimpaa arkkitehtuuria.

Rakennettu kulttuuriympäristö

Rakennettu kulttuuriympäristö koostuu yhdyskuntarakenteesta, rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen, pihoista, puistoista, silloista sekä muista rakenteista. Rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvat niin vanhat talonpoikaistalot kuin modernit teollisuusrakennuksetkin. Usein ainutlaatuinen arkkitehtuuri sekä edustavat rakennukset ja kylät toimivat alueensa maamerkkeinä ja tunnuksina.

Kuva: Laura Koivumäki, Kankaanpään opisto

Geoparkin alueelta löytyy useita valtakunnallisestikin merkittäviä rakennettuja ympäristöjä. Edustavaa talonpoikaisarkkitehtuuria on Vuorijärven ja Leppijärven kylissä Siikaisissa, Karviankylässä Karviassa sekä Isojokilaaksossa Isojoella. Modernimpaa arkkitehtuuria alueella edustavat Kankaanpään keskustan punatiiliarkkitehtuuri ja Niinisalon varuskunnan kasarmialue. 

Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen

Siikaisten talonpoikaisarkkitehtuuri

Siikaisten alueella oli aikoinaan suuret metsävarat ja niiden lisäksi hyvät uittomahdollisuudet läheisille sahoille. Metsäkaupat vaurastuttivat talonpoikia ja vauraus haluttiin osoittaa komeiden rakennusten avulla. Siikaisten talonpoikaisarkkitehtuurin helmiä ovat koristeelliset, moni-ikkunaiset ja kulmista viistetyt lasikuistit. Kuistien koristelusta vastasivat yleensä kiertelevät rakentajat, jotka olivat saaneet oppinsa laivanrakentamisesta. He saattoivat saada palkaksi markan jokaisesta ikkunaruudusta. 

Lasikuistit ovat kauniita, mutta myös työläitä tehdä ja ylläpitää. Vuorijärven Ylisentalossa kerrotaan olleen kuistin, jossa oli ikkunaruutu jokaiselle vuoden päivälle. Talon emäntä olikin ollut kovin väsynyt pikkuruisten ruutujen pesuun. Koristeellinen lasikuisti löytyy myös Siikaisten keskustassa sijaitsevasta vanhasta kansakoulusta, joka rakennettiin vuonna 1882. Rakennusta onkin kutsuttu kuistikouluksi ja se toimii nykyään kotiseutumuseona. 

Kuva: Sari Vuorela, Siikaisten kotiseutumuseo

Talonpoikastilojen päärakennukset ovat pitkiä ja kapeita rungoltaan, ja kauniiden lasikuistien lisäksi rakennuksia koristavat usein vellikellot. Hyvin säilyneitä esimerkkejä rakennuskannasta löytyy esimerkiksi Vuorijärven ja Leppijärven kylistä. 

Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen

Hämes-Havunen

Kauhajoella edustava esimerkki 1800-luvun eteläpohjalaisesta talonpoikaisarkkitehtuurista on Hämes-Havusen umpipihakokonaisuus. Kokonaisuus on osa Hyypänjokilaakson maisemanhoitoaluetta ja nykyisin suosittu tapahtumapaikka. Se on alueen parhaiten säilynyttä vanhaa rakennuskantaa ja liittyy tiiviisti Kauhajoen asuttamisen historiaan.

Hämes-Havusen kaksikerroksinen isotupa on rakennettu 1827 ja pikkutupa 1860-luvulla. Kolmatta sivua rajaa pitkä aittarivi, ja karjapihan sivuja rajaavat eläinsuojat ja lato. Umpipihan ulkopuolelta löytyy sauna, paja ja kaksi aittaa. Rakennukset aseteltiin umpipihan muotoon käytännön syistä. Piha suojasi pedoilta ja rakennustapa säästi tilaa. 

Kuva: Kauhajoen kaupunki, Hämes-Havunen

Hämes-Havunen sijaitsee Kyrönjoen varrella, ja tilan ohi kulkeva maantie on osa vanhaa Kyrönkankaan tietä. Tietä pitkin paikalle saapui tiettävästi Havusen suvun kantaisä Tyni Hannunpoika 1600-luvulla. Paikan ensimmäinen rakennus oli joen varteen rakennettu kalamaja. Sen yhteyteen rakennettiin myöhemmin asuin- ja muita rakennuksia. Näissä rakennuksissa oli aikoinaan myös kestikievari. Nykyiselle paikalle rakentaminen alkoi 1800-luvulla.

Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen

Kirjailija ja kansanperinteen keräilijä Samuli Paulaharju kuvaili Kauhajoen asuttamista vuonna 1935 seuraavasti: ”Sanotaan Hämeen rintamailta, Hauhoosta tulleen ensimmäisen talontekijän näin maille, ja Hämes-Havuusen hän ryskäsi jokirantaan – tulevalle Kauhajoen rinnalle. Kolkkona korpena, rumana ryteikkönä silloin oli koko ranta, kun hauhoolainen sen otti kotopaikakseen.” 

“Mutta rintaa se nyt on. Ja komeana kohoaa nyt Hämes-Havunen rukihisten peltojensa keskellä, ja ylpeinä seisoa könnäävät varijalaat isäntänsä ja kotopaikkansa vartijoona. Siinä kaksikerroksinen tuparati, vellikello vielä harjalla, porttikäytävä pihaan, hauskat ristikkoaidat talontien kahta puolta, ja tien vieressä vanhojen aittojen sievä kunnianarvoisa kolmiyhteys. Hyvin kehtaa olla koko pitäjehen vanhimpana.” 

Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen

Hämes-Havunen on upea ja valtakunnallisesti arvokas rakennusperintökohde. Etelä-Pohjanmaalla talonpoikia vaurastutti tervanpoltto, mikä mahdollisti komeiden asuinrakennusten ja niitä ympäröivien talousrakennusten rakentamisen. Hämes-Havusella oli hallussaan laajat kangasmetsät, ja tervanpolton lisäksi vaurautta toi karjanhoito. Tilan komeuteen vaikutti myös vanha perinne, jonka mukaan sukutalo piti aina jättää seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se on itse saanut. Kauhajoen kunta osti rakennuskokonaisuuden 1970-luvulla ja se peruskorjattiin.

Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen

Sanssinkartano

Kauhajoen keskustassa sijaitsee nykyisin kokous- ja juhlatilana toimiva Sanssinkartano. Nimestään huolimatta rakennus ei ole ollut varsinainen kartano, vaan suuri maatila. 1800-luvulla tätä Yli-Knuuttilan tilaa viljeli Saksasta Suomeen tullut Von Schantzin suku, mistä rakennus on saanut nimensä. Päärakennus valmistui vuonna 1863.

Tila oli suvun omistuksessa yli sata vuotta, ja sinä aikana tilalla oli kolme eri isäntää. Kaikki heistä olivat tunnettuja miehiä Kauhajoella ja innokkaita osallistumaan yhteiskunnallisiin tehtäviin. Suku myi kartanon Kauhajoen kunnalle vuonna 1903, ja rakennus toimi kunnalliskotina vuoteen 1986 asti. Vuonna 1997 Sanssinkartano peruskorjattiin nykyiseen loistoonsa.

Kuva: Sirkku Ylikoski, Sanssinkartano

Isojokilaakson kyläasutus ja kirkkomaisema

Isojoella perinteistä eteläpohjalaista rakennuskantaa löytyy Isojokilaaksosta. Isojoki oli pitkään eräaluetta, kunnes Vaasa-aikana 1500-luvulla erämaita alettiin asuttaa ja ottaa viljelyksille. Tällöin asutus asettui luonnollisesti jokilaakson viljaville maille. 

Historiallista Isojokilaakson viereisille mäenharjanteille syntynyttä asutusta on säilynyt kirkonkylän ympäristössä ja Koppelonkylässä. Alueella on tyypillisiä eteläpohjalaistyylisiä pitkiä, puolitoistakerroksisia talonpoikaisrakennuksia, joissa on suljetut neliömäiset pihapiirit. Isojokilaakson maisemaa koristavat vanhoja maanteitä reunustavat kiviaidat. Peltomaiseman keskipisteenä on Carl Ludvig Engelin suunnittelema ristikirkko vuodelta 1833. 

Kuva: Isojoen seurakunta, Isojoen kirkko

Karviankylä

Karvian Karviankylä edustaa pitäjänsä vanhinta kyläasutusta, ja sen historia ulottuu 1600-luvun puoliväliin. Kylässä on tyypillistä pohjoissatakuntalaista talonpoikaista rakennuskantaa. Huomattavin yksittäisistä rakennuksista on Lähdeniemen rakennusryhmä, johon kuuluvat päärakennus, puotirivi, erikoisen muotoinen makasiini ja vanha kellari. Viljelymaiseman pienikokoiset rantapellot viettävät Karvianjärveen.

Kuva: Arto Ala-Karvia

Kontinkylän vanha aitta

Jämijärven Kontinkylästä löytyy kiinnostava historiallinen rakennus, Kontin tilan vanha aitta. Aitta saattaa olla Suomen vanhimpia puurakennuksia ja on mahdollisesti peräisin vuodelta 1553, sillä kyseinen vuosilukukaiverrus löytyy aitan seinästä. Nykyiselle paikalleen aitta on mahdollisesti siirretty vuonna 1880. Muistitiedon mukaan aittaa on muun muassa tilapäisesti käytetty vaatteiden ja muun pikkutavaran säilytykseen. 

Jos aitta tosiaan on rakennettu 1550-luvulla, mikä on todennäköistä, ovat sen juuret Pohjois-Satakunnan erätalouden ajassa. Siksi sen alkuperäinen käyttötarkoitus on luultavasti ollut kaskiviljan säilöminen sekä mahdollisesti riistalintujen ja turkisnahkojen säilyttäminen. 

Kuva: Tuomo Leikkola, Kontinkylä

Kankaanpään arkkitehtuuri

Modernimpaa arkkitehtuuria on Kankaanpäässä, jonka keskipiste on eläväinen ja perinteikäs tori. Torin ympäristössä on liikekeskuksia, jotka ovat peräisin jälleenrakennuskaudelta. Yksi kiinnostavimmista kohteista on 1930-luvulta peräisin oleva Postelli, joka on entinen postitalo. Nykyisin rakennuksessa toimii viihtyisä kahvila. 

Kuva: Laura Koivumäki, Postelli

Kankaanpäässä toripäiviä alettiin järjestää vuonna 1902 kirkon edustalla sijaitsevalla aukiolla. Tori siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1912, minkä jälkeen Kankaanpään keskusta alkoi muodostua sen ympärille. Melko pientä torialuetta laajennettiin, kun torikaupan suosio kasvoi. Laajennuksen yhteydessä myyjät saivat pärekattoiset katokset. 

Torilla myytiin aluksi eläimiäkin, mutta myöhemmin perustettiin erillinen eläintori eläinkauppaa varten. Osittain toripäivien myötä Kankaanpää nousi talousalueensa keskukseksi, ja toripäivistä muodostui Pohjois-Satakunnan markkinat. Kankaanpään tori on vireä edelleen, ja toripäiviä järjestetään kerran viikossa torstaisin, kesäaikaan myös lauantaisin. 

Kuva: Niilo Santaharju, Satakunnan Museo, Museovirasto-Finna, Kankaanpään tori vuonna 1928

Kankaanpää on tunnettu sen omaleimaisesta punatiiliarkkitehtuuristaan. Punatiili valikoitui julkisivumateriaaliksi luonnostaan paikallisen tiiliteollisuuden ansiosta. Myöhemmin punatiiltä alettiin valita tarkoituksella, ja siitä tuli Kankaanpäässä hyvin suosittu rakennusmateriaali niin julkisissa rakennuksissa kuin asuin-, liike- ja teollisuusrakentamisessakin. 

Kuva: Juha Levonen, Kankaanpää

Kankaanpään arkkitehtuurin keskeisiä kohteita ovat kaupungintalo vuodelta 1967 sekä 1970-luvulla valmistuneet liikuntakeskus ja entinen seurakuntakeskus. Nämä rakennukset ovat Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemia. Vuonna 1992 valmistunut virastokeskus on myöskin tunnettua punatiiltä, ja sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Kouvo & Partanen. Sama toimisto on suunnitellut Kankaanpään taidekoulun, joka valmistui vuonna 1995. 

Kuva: Laura Koivumäki, Kankaanpään kaupungintalo

Kankaanpään mielenkiintoiseen arkkitehtuurin pääsee tutustumaan Kankaanpään kaupunginmuseon VIIVA-näyttelyn myötä. Näyttely kertoo modernista arkkitehtuurista sekä kaupunkisuunnittelusta Kankaanpäässä 1930-luvulta tähän päivään. Näyttely on avoinna huhtikuuhun 2022 saakka. Löydät kohteet kaupunkimiljööstä VIIVA-näyttelyn arkkitehtuurikartan avulla. 

Kuva: Kankaanpään kaupunginmuseo

Niinisalon varuskunnan kasarmialue

Kankaanpäässä sijaitseva Niinisalon varuskunnan kasarmialue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Se edustaa Suomen puolustusvoimien 1930-luvun edistyksellistä arkkitehtuuria. Niinisalon kasarmialue perustettiin 1930-luvulla valtakunnalliseksi kertausharjoituskeskukseksi. 

Rakennukset ovat tyyliltään askeettista funktionalismia, jolle tyypillistä ovat sileäksi rapatut, koristelemattomat vaaleat julkisivut. Keskellä aluetta on vuonna 1935 puolustusvoimien kertausharjoituskeskukseksi rakennettu kasarmirakennus. Alueen pääsuunnittelijana on toiminut arkkitehti Kalle Lehtovuori. Kasarmirakennuksen lisäksi hän suunnitteli 1930-luvulla muutkin keskeiset rakennukset, kuten miehistösaunan, sairaalan, keittiö- ja ruokalarakennuksen, kahvila- ja leipomorakennuksen, upseerien kerrostalon ja koeampuma-aseman. 

Kuva: Museovirasto-Finna, Niinisalon kertausharjoituskeskus vuonna 1939

1940-luvun puolella valmistui Lottakahvila, nykyinen sotilaskoti. Se kunnostettiin 1990-luvulla alkuperäistä arkkitehtuuria vaalien. Rakennuksen vieressä on 1940-luvulla rakennettu entinen lottien asuinrakennus, Impilinna. 

Kuva: Laura Koivumäki, Niinisalon sotilaskoti

Vuosina 1957-1958 rakennettiin Niinisaloon Selvaag-menetelmällä asuinrakennuksia. Selvaag-talojen alkuperä on Norjassa, jossa ne syntyivät sodan jälkeisen asuntopulan tarpeisiin. Talot on rakennettu hyvin yksinkertaisilla menetelmillä, ja niistä on karsittu pois kaikki turha ja epäoleellinen. Asuintalojen alhainen hinta ja rakentamisen nopeus olivat tärkeitä ominaisuuksia jälleenrakennuskaudella. Suomessa Selvaag-taloja on Niinisalon lisäksi muun muassa Helsingissä, Oulussa ja Joensuussa.

Kuva: Laura Koivumäki, Niinisalon Selvaag-talot

Rakennetut kulttuuriympäristöt ovat Geoparkin edustavia maamerkkejä

Geoparkin alueelta löytyy rakennettuja kulttuuriympäristöjä, jotka edustavat eri aikakausia ja rakennustyylejä. Ainutlaatuinen arkkitehtuuri ja rakennukset ovat kuntien ja kylien edustavia maamerkkejä. Talonpoikaisarkkitehtuuri ilmentää arkistaa elämää maaseudulla. Alueen luonnonvarat mahdollistivat talonpoikien vaurastumisen esimerkiksi metsäkauppojen ja tervanpolton myötä. Vaurastuminen haluttiin tuoda esiin rakentamalla komeita taloja ja kauniita kuisteja. Eri puolilta Geoparkin aluetta voi löytää näitä upeita vanhoja talonpoikaistaloja ja niiden historiallisia pihapiirejä.  

Kuva: Eino Nikkilä, Museokeskus-Finna, Otamon Vanhatalo vuonna 1930

Modernimpaa arkkitehtuuria kaipaava voi ihailla Kankaanpään omaleimaista punatiiliarkkitehtuuria ja kaupungin eläväistä toria ympäristöineen. Niinisalon varuskunnan liepeillä pääse tutustumaan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun ympäristöön. Varuskunta toi mukanaan elämää ja palveluita alueelle. 1940-luvulla Niinisalon kylänraitin varrelta löytyi muun muassa useita kahviloita, hotelli ja elokuvateatteri. 

Kuva: Museovirasto-Finna, Niinisalon keskusta 1970-luvulla

Teksti: Jenna-Maria Lehmijoki

Pääkuva: Riitta Alapiha

Kuvaotsikoiden kuvat: Terttu Hermansson, Julia Kivelä

Lähteet:

Collander, Raija. 1999. Siikaisten lasikuistit – Pohjois-Satakunnan kaunottaret.

Kankaanpään kaupunginmuseo Museo – Kankaanpään kaupunki (kankaanpaa.fi) 

Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelma https://www.kankaanpaa.fi/wp-content/uploads/2020/02/Kankaanpaan_kulttuuriymparistoohjelma.pdf 

Museovirasto https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/valtakunnallisesti-merkittavat-rakennetut-kulttuuriymparistot

Lions Club Kauhajoki ry. 2006. Hämes-Havunen – Pohjalaista rakennustaitoa jälkipolville.  Hämes-Havunen | Kauhajoki tutuksi

Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt –palvelu RKY  ι  Museovirasto

Parkanon rakennetun ympärstön selvitys https://www.parkano.fi/images/stories/Parkanon_rakennetut_kulttuuriympristt.pdf

Pihlaja, Mirjam. 1984. Isojoen pitäjän kirja

Satakunnan Museon y-pakki palvelu y-pakki – tietoa palvelusta (y-pakki.fi)

Selvaag-talot https://fi.wikipedia.org/wiki/Selvaag-talo

Siikaisten matkailukohteet Kohteet – Siikainen 

Uusi-Seppä, Niina. 2012. Satakunnan kulttuuriympäristöt – eilen, tänään, huomenna.

Valonen, N. 1946. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja Parkanon seudulta. Satakunnan Kotiseutututkimuksia 12.

Tutustu Geoparkin arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin

Hämes-Havunen

Lue lisää Kauhajoen kaupungin verkkosivuilta.

Osoite: Koskenkyläntie 312, Kauhajoki

Koordinaatit (WGS84): 62.38943, 22.23896

Kuva: Riitta Alapiha

Isojokilaakson kyläasutus ja kirkkomaisema

Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.

Osoite: Honkajoentie 1, Isojoki (Isojoen kirkon parkkipaikka)

Koordinaatit (WGS84): 62.11373, 21.95791

Kuva: Isojoen seurakunta

Kankaanpään arkkitehtuuri

Lue lisää Visit Kankaanpää -sivustolta.

Osoite: Kauppatori 2, Kankaanpää (Kankaanpään tori)

Koordinaatit (WGS84): 61.80447, 22.39438

Kuva: Kankaanpään kaupunki

Karviankylä

Lue lisää Lauhanvuoriregion.fi-verkkosivuilta.

Osoite: Karviankyläntie 592, Karvia

Koordinaatit (WGS84): 62.21920, 22.67459

Kuva: Arto Ala-Karvia

Kontinkylän vanha aitta

Osoite: Yksityisomistuksessa

Kuva: Tuomo Leikkola

Niinisalon varuskunnan kasarmialue

Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.

Osoite: Kotitie 32, Niinisalo (Niinisalon sotilaskoti)

Koordinaatit (WGS84): 61.83884, 22.46868

Kuva: Museovirasto-Finna

Sanssinkartano

Lue lisää Sanssinkartanon verkkosivuilta.

Osoite: Ullantie 7, Kauhajoki

Koordinaatit (WGS84): 62.42490, 22.17587

Kuva: Sanssinkartano

Siikaisten talonpoikaisarkkitehtuuri

Lue lisää Siikaisten kunnan matkailusivuilta.

Osoite: Kirkkotie 3, Siikainen (Siikaisten kotiseutumuseo)

Koordinaatit (WGS84): 61.87163, 21.81983

Kuva: Sari Vuorela

Geoparkissa on arvokasta rakennettua kulttuuriperintöä

Kulttuurimaisemia ja kyliä

Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin kauniit kulttuurimaisemat ja maaseutukylät ovat osa kulttuuriperintöä, jota UNESCO-alueella vaalitaan. Kulttuuriympäristöt kertovat meille menneiden sukupolvien elämästä.

Kulttuurimaisemat kertovat alueen historiasta

Kulttuuriympäristöt ovat alueita ja paikkoja, jotka ovat syntyneet ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Kulttuuriympäristöt muodostuvat muinaisjäännöksistä, rakennusperinnöstä ja kulttuurimaisemista. Kulttuurimaisema koostuu useista kerrostumista, ja siinä on jälkiä niin luonnonhistorian ilmiöistä kuin ihmisen toiminnastakin. Kulttuurimaisemasta voi löytää merkkejä esimerkiksi jääkaudesta sekä ihmisten elinkeinoista, asumisesta, liikkumisesta ja uskomuksista. 

Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen

Meillä Suomessa on 156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, ja ne ovat maaseutumme edustavimpia kulttuurimaisemia. Geoparkin alueella Hyypänjokilaakso ja Vihteljärvi-Niemenkylä kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Näiden lisäksi alueella on muitakin kauniita kulttuurimaisemia ja historiallisia maaseutukyliä. Alueelta löytyy myös vesistöjen ääreen muodostuneita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, joista löytyy jälkiä mylly- ja sahatoiminnasta.

Kuva: Antti Luusalo, Kairokoski, Parkano

Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalue

Hyypänjokilaakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sijaitsee Kauhajoella. Laakson vaikuttavat maastonmuodot yhdessä alueen geologisen taustan, luonnon monimuotoisuuden ja ihmistoiminnan vaikutuksen kanssa luovat merkittävän maisema-alueen. Maaseudun avointa kulttuurimaisemaa ilmentävät rakennuskanta pohjalaisine piirteineen, ladot, riihet ja muut talousrakennukset, metsälaitumet, avo-ojat ja metsäsaarekkeet. 

Hyypänjokilaakso on elävää maaseutua, jota hoidetaan aktiivisesti ja eräs sen erityispiirteistä onkin vireä kylätoiminta. Alueen keskeisin elinkeino on maatalous, jonka harjoittaminen alkoi 1500-luvulla pysyvän asutuksen myötä. Kaikkiaan Hyypänjokilaaksoon kuuluu parikymmentä eri kylää. Hyyppä on yksi Kauhajoen ensimmäisistä kylistä, ja se tunnettiin aiemmin nimellä Rauhanhyyppä. 

Kuva: Terttu Hermansson, Hyypänjokilaakso, Kauhajoki

Hyypänjokilaaksossa on monen ikäisiä rakennuksia ja vanhimmat säilyneet rakenteet ovat peräisin 1700-luvulta. Rakennuskantaa leimaavat pohjalaiset piirteet, kuten rakennusten ryhmittyminen tuulelta suojaavan umpinaisen pihan ympärille.

Alueen umpipihoja on osittain aukaistu, ja siksi säilyneet kokonaisuudet ovat harvassa. Kuitenkin useimpia pihoja rajaa yhä edelleen vähintään kahdelta sivulta ulkorakennus. Monen vanhan tilan päärakennus on kookas, puolitoistakerroksinen, pitkän suorakaiteen muotoinen ja punamullattu pohjalaistalo. Vanhasta rakennuskannasta tunnetuin esimerkki on Hämes-Havusen umpipihakokonaisuus, joka on nykyisin suosittu tapahtumapaikka. 

Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen, Kauhajoki

Vihteljärven-Niemenkylän maisema-alue

Kankaanpäässä ja Porin Laviassa sijaitsevan Vihteljärven-Nimenkylän kulttuurimaiseman muodostumiseen ovat vaikuttaneet 1800- ja 1900-luvun vaihteen järvienlaskut. Niiden seurauksena rantavedet muuttuivat vesijättömaiksi ja edelleen niityiksi. Myöhemmin niityt raivattiin viljelymaiksi. Aikojen saatossa pienet peltolaikut yhdistyivät, ja nykyisin alueella on laajoja yhtenäisiä peltoaukeita. 

Joidenkin kertomusten mukaan Vihteljärven kylä on ollut maamme tunnetuin suutarinkylä. Vihteljärven ympärille muodostui tiivis suutariyhteisö jo ennen 1900-lukua. Kengäntekeminen oli Kankaanpäässä yleinen ammatti, mikä vaikutti pitäjän kehitykseen suuresti. Kuten muuallakin, myös Vihteljärven kylässä ammatti periytyi usein isältä pojalle, mikä vahvisti alueen suutariyhteisöä ja perinteen säilymistä. 

Kuva: Pasi Talvitie, Vihteljärvi, Kankaanpää

Vihteljärven rakennuskantaa edustaa klassistinen seurantalo Toukola vuodelta 1936 sekä 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevat maatilat. Useiden tilojen pihapiireistä löytyy vanhoja talousrakennuksia, kuten aittoja, navettoja ja riihiä. Päärakennusten kauniit kuistit ovat tyypillisiä Vihteljärvellä. 

Kuva: Pasi Talvitie, Toukola, Kankaanpää

Ruokojärven kulttuurimaisema

Kankaanpäässä sijaitseva Ruokojärven kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas. Se on alunperin syntynyt Satakunnan vanhoille erämaille 1500-luvulla. Maisemakokonaisuuteen kuuluvat rakennusryhmät, rantapellot ja Kankaanpään kirkko. 

Alakylä on vanha Kankaanpään kylä, ja se edustaa seudun vanhinta talonpoikaisasutusta. Kylä sijaitsee Laviantien ja Ruokojärven välissä järveen viettävällä rinteellä. Alakylä on säilyttänyt vanhan maalaiskylän ilmeen, vaikka sen viereen on syntynyt kaupunki. 1800-luvulta peräisin olevat maatilat muodostavat yhtenäisen ryhmän kirkon ja järven väliseen peltomaisemaan. Päiviken ja Vanha-Hongon piharakennusten välissä on kulkenut Kankaanpään vanhin kylänraitti. Ruokojärven rannalla on ikivanha nuorison kokoontumispaikka, Kelminmäki.

Kuva: Laura Koivumäki, Ruokojärvi, Kankaanpää

Vuonna 1909 perustetun kansanopiston, Kankaanpään opiston tilat sijaitsevat Ruokojärven rantamaisemassa. Klassistiseen tyyliin rakennettu päärakennus on vuodelta 1928, ja se on suunnitellut Elias Paalanen. Jugendtyylinen asuntolarakennus on vuodelta 1914.

Kuva: Laura Koivumäki, Kankaanpään opisto, Kankaanpää

Viinikanjoen kulttuurimaisema

Parkanossa Viinikanjoki ja joenvarren alavat rantaviljelmät muodostavat kulttuurimaiseman. Maisema syntyi aikojen saatossa pitkään jatkuneen raivauksen sekä maatilojen perustamisen ja jakamisen seurauksena. Historiallisesti maanviljely keskittyi juuri Viinikajoen sekä Kirkkojärven alaville rannoille. Viinikanjoen seutu edustaa alueensa vanhinta viljelymaisemaa. Kansantarinan mukaan Parkano on saanut nimensä erämiesten parkatusta kuusesta tai männystä, joka kasvoi Kirkkojärvestä Viinikanjokeen laskevan joen yhtymäkohdassa.

Kuva: Antti Luusalo, Viinikanjoki, Parkano

Viinikanjoen viljelymaiseman varrella sijaitsee Kanan tilan neliömäinen, talonpoikainen pihapiiri. Tila on oletettavasti ollut samalla paikalla jo keskiajalta lähtien. Parkanon kylä kehittyi Kanan tilan ympärille. Nykyinen päärakennus on 1880-luvulta ja navettarakennus 1900-luvun alusta. Lisäksi pihapiirissä on useita vanhoja talousrakennuksia. 

Viinikanjoki ympäristöineen on ollut tärkeä kulkureitti, eränkäyntialue ja asuinpaikka. Viinikanjoki on osa Kyrösjärveltä pohjoiseen kulkevaa jokien ja järvien ketjua. Pronssi- ja rautakausilla se tarjosi Ala-Satakunnan ja Pirkanmaan väestölle kulkureitin kohti Kyrönjokisuuta, ja keskiajalla Viinikanjoen varsi oli osa Kyrönkankaan talvitietä.

Kuva: Antti Luusalo, Kanan talo, Parkano

Karvianjoen kulttuurimaisema

Karvianjoen kulttuurimaisema sijaitsee Kankaanpäässä, missä Karvianjoki virtaa läpi pohjois-satakuntalaisen niitty- ja viljelysmaiseman. Asutus on keskittynyt jokivarren ylempiin rinteisiin ja teiden varsille. Vanha rakennuskanta on peräisin 1800-luvulta. Honkajoen kylässä jokimaisemaan kuuluu luonnontilaisia koskia, komeita rantapuustoja, rantalehtoja ja luonnontilaisia puroja. 

Kuva: Matti Poutvaara, Museovirasto-Finna, Kankaanpää

 

Entisellä Honkajoen ja Kankaanpään välisellä rajalla kuohui aikoinaan pitäjän voimakkain koski, Iso-Haapakoski. Koskeen rakennettiin pato ja voimalaitos vuonna 1927, ja paikan nimeksi vakiintui Vatajankoski Iso-Hapaakosken sijaan. 1930-luvulla joen yli rakennettiin voimalaitossilta. Sähkölaitoksella oli suuri rooli paikallisten elämässä. Se kohensi asukkaiden elintasoa ja mahdollisti mukavuuksia. Vatajan kylä alkoi kasvaa sähkölaitoksen ympärille.

Kuva: Laura Koivumäki, Vatajankoski, Kankaanpää

Honkajoella sijaitseva Lankoski on eräs Karvianjoen monista koskista. Kosken ääreltä löytyy myllymuseona toimiva Ylisen mylly, joka on yhä alkuperäisellä paikallaan. Se on ollut alun perin vesimylly, mutta koneisto vaihdettiin vuosien varrella sähkökäyttöiseksi. Kosken ympäristössä on vanhaa ja hyvin hoidettua honkajokelaista rakennuskantaa. Lankosken tilan päärakennus on vuodelta 1770. Rakennukseen kuuluva koristeellinen kuisti on rakennettu 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.

Kuva: Hanna-Mari Kamppikoski, Lankoski, Kankaanpää

Kantin saha- ja myllyalue

Karvian Kanttikosken partaalla on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Kantin saha- ja myllyalue. Koskessa tiedetään olleen myllytoimintaa jo 1700-luvulla. Privilegionsa Myllykosken saha sai vuonna 1846. Sahatoiminta päättyi 1900-luvun alussa, ja myllytoiminta jatkui vuoteen 1920 asti. Tämän jälkeen koskeen perustettiin Kantinkosken sähkölaitos. 

Paikka on tunnettu myös nimellä Varttin saha ja Varttinkoski. Vuonna 1932 Liikemies Julius Vartti osti Kanttikoskella olevan voimalaitoksen, sähköverkoston, sahan ja kirkonkylässä sijainneen sähkömyllyn. Varttin saha oli aikoinaan merkittävä työnantaja Karviassa. Se työllisti noin 30-40 henkeä ja melkein kaikista Kanttinkylän taloista oli miehiä sahalla töissä.

Nykyään alueella on jäljellä vanha kivillä holvattu silta, jonka kupeessa on entinen myllynpohja vielä nähtävissä. Sillalta avautuu kaunis näköala Varttinkosken ympäristöön. 

Kuva: Mirja Koivisto / Tarina Kuva, Kantti, Karvia

Idylliset maaseutukylät

Eri puolilla Geoparkia on kauniita, historiallisia maaseutukyliä, jotka kuuluvat tämän UNESCO-alueen arvokkaisiin kulttuurikohteisiin. Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema, Karviankylä sekä Siikaisten Leppijärven ja Vuorijärven kylät ovat valtakunnallisesti arvokkaita. Lisäksi Geoparkissa on lukuisia muita idyllisiä kylämiljöitä, joilla on alueellisesti ja paikallisesti suuri merkitys.

Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen

Kylät kulttuuriympäristöinä

Historialliset ja idylliset maaseutukylät muodostavat kulttuuriympäristön asutushistoriallisen kerrostuman. Kylän käsite on syntynyt yhdistämään tietyn asutusalueen taloja ja niiden omistuksia verottajan kirjanpitoa varten. Kylien nimet veroluettelossa olivat erityisen tärkeitä silloin, kun sukunimiä ei vielä ollut olemassa. Esimerkiksi Kauhajoella talojenkin nimet merkittiin kirjoihin vasta 1600-luvulla.

Kuva: Tuomo Leikkola, Rannanperä, Jämijärvi

Maatalouspainotteisen kulttuurimaiseman keskeisiä elementtejä ovat pellot, niityt ja asutus talousrakennuksineen. Asutuksen sijaintiin ovat vaikuttaneet muun muassa luonnonolot, ja sen vuoksi Suomessakin on eri osissa maata erilaisia kylätyyppejä. Esimerkiksi Pohjanmaalla asutus muodostui jokivarsille ja historiallisia jokivarsikyliä löytyykin Kauhajoelta, Isojoelta ja Karijoelta. 

Kuva: Terttu Hermansson, Hyypänjokilaakso, Kauhajoki

Geoparkin kylät

Geoparkissa on paljon vireitä maaseutukyliä, joissa kyläyhdistykset ja talkoohenki ovat yhä voimissaan. Kylissä järjestetään monenlaista toimintaa ja tapahtumia. Kylissä on myös hienoja mahdollisuuksia erilaisiin luontoaktiviteetteihin, kuten hiihtoon, pyöräilyyn, kalastukseen ja uimiseen. Kesäisin kesäasukkaat ja -vieraat rikastuttavat kylien elämää. Vuosien saatossa palvelut ovat keskittyneet kirkonkyliin ja kaupunkeihin, mutta kylissä on asukkaiden kesken edelleen aktiivista toimintaa.

Geoparkin alueen maaseutumaiset kulttuurimaisemat ja kylät ilmentävät alueen historiaa.  Niiden äärellä voi tehdä aikamatkan seudun asutuksen alkuajoista tähän päivään. Kyliä ja kulttuurimaisemia kiertämällä pääsee ihastelemaan vanhaa rakennuskantaa ja kauniita maaseutumaisemia.

Kuva: Kurkikorven Mummola, Kankaanpää

Teksti: Jenna-Maria Lehmijoki

Pääkuva: Tuomo Leikkola

Kuvaotsikoiden kuvat: Tuomo Leikkola, Riitta Alapiha

Lähteet: 

Etelä-pohjanmaan maakunnallinen rakennusinventointi 

Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 

Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelma 

Kirjoituksia Vihteljärvestä Vihteljärven kylä – Kirjoituksia (kankaanpaa.fi)

Museovirasto 

Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt –palvelu RKY  ι  Museovirasto

Parkanon rakennetun ympäristön selvitys 

Papunen, P. 1996. Ikaalinen eräalueena ja kappeliseurakuntana keskiajalta noin vuoteen 1640. Teoksessa Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I vuoteen 1640.

Satakunnan Museon y-pakki palvelu y-pakki – tietoa palvelusta (y-pakki.fi)

Uusikallio, Irja. Vatajankosken mekaanikko Päiviö ryhtyi tehdasmaisesti valmistamaan lankaa pitkin kulkevaa valoa eli voimaa Vatajankosken sähkötehtaasta 1920–1940 –luvuilla. Pro gradu -tutkielma. Turun Yliopisto. 2019. Vatajankoski energian välittäjänä / (utupub.fi)

Ympäristö.fi Karvianjoki Ymparisto > Karvianjoen kosket

Tutustu Geoparkin kulttuurimaisemiin ja kyliin

Hyypänjokilaakso

Lue lisää Kauhajoen kaupungin verkkosivuilta.

Osoite: Pantintie 61, Kauhajoki (Hyypän näkötorni)

Koordinaatit (WGS84): 62.308860, 22.26257 (Hyypän näkötorni)

Kuva: Terttu Hermansson

Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema

Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.

Osoite: Honkajoentie 1, Isojoki (Isojoen kirkon parkkipaikka)

Koordinaatit (WGS84): 62.11373, 21.95791

Kuva: Isojoen seurakunta

Kantin saha- ja myllyalue

Lue lisää Karvian kunnan verkkosivuilta.

Kuva: Pasi Talvitie, Kantti, Karvia

Karvianjoen kulttuurimaisema

Lue lisää Satakunnan liiton inventoinnista.

Osoite: Patotie 19, Kankaanpää (Vatajankosken pato)

Koordinaatit (WGS84): 61.92592, 22.23992

Kuva: Matti Poutvaara, Museovirasto-Finna, Kankaanpää

Karviankylä

Lue lisää Lauhanvuoriregion.fi-verkkosivuilta.

Osoite: Karviankyläntie 592, Karvia

Koordinaatit (WGS84): 62.21920, 22.67459

Kuva: Arto Ala-Karvia

Leppijärvi

Lue lisää Siikaisten kunnan sivuilta.

Osoite: Leppijärventie 585, Siikainen (Katselmankallion tiehaara)

Koordinaatit (WGS84): 61.94687, 21.85061 (Katselmankallion tiehaara)

Kuva: Terttu Hermansson

Ruokojärven kulttuurimaisema

Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.

Osoite: Laviantie 279, Kankaanpää (Kankaanpään kirkon parkkipaikka)

Koordinaatit (WGS84): 61.79838, 22.40144 (Kankaanpään kirkon parkkipaikka)

Kuva: Laura Koivumäki

Vihteljärvi-Niemenkylä

Lue lisää Satakunnan liiton inventoinnista.

Osoite: Laviantie 1155, Kankaanpää (entinen maamiesseurantalo Toukola)

Koordinaatit (WGS84): 61.74741, 22.52090 (entinen maamiesseurantalo Toukola)

Kuva: Pasi Talvitie

Viinikanjoen kulttuurimaisema

Lue lisää Parkanon Urheilukalastajien verkkosivuilta.

Osoite: Parkanontie 118, Parkano (Haapaslammi)

Koordinaatit (WGS84): 62.01975, 23.02347 (Haapaslammi)

Kuva: Antti Luusalo

Vuorijärvi

Lue lisää Siikaisten kunnan verkkosivuilta.

Osoite: Erkkilä-Ikävalkotie 31, Siikainen

Koordinaatit (WGS84): 61.83508, 21.98838

Kuva: Terttu Hermansson

Ihastu Geoparkin kyliin ja kulttuurimaisemiin!

Kirkkomaita kiertämässä

Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin alueella on ollut kirkkoja 1600-luvulta lähtien. Kirkot ovat jälkiä historiasta ja osoituksia paikallisten asukkaiden yhteistyöstä ja ponnisteluista.

Osa suomalaista kulttuurimaisemaa

Suomessa suurin uskonnollinen yhdyskunta on evankelis-luterilainen kirkko, johon Geopark-alueen kirkot kuuluvat. Kirkot ja hautausmaat ovat osa suomalaista, jopa vuosisatoja vanhaa kulttuurimaisemaa.

Kirkkojen tornit ja kellotapulit hallitsevat maisemaa, ja ne ovat näkyneet kauas pitäjään. Kirkot ovat rakennetun kulttuuriympäristön keskipisteitä. Suomessa kirkkojen kautta voi nähdä rakennuskulttuurin kehityksen; ne edustavat erilaisia rakennustyylejä ja -tekniikoita. 

Kuva: Honkajoen kirkko, Honkajoen kunta

Kirkot sijaitsevat usein alueellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävillä paikoilla, joissa niillä saattaa olla pitkä historia. Esimerkiksi Kauhajoen nykyinen kirkko on jo kuudes samalle paikalle rakennettu kirkko.

Kirkot ja kirkonmäet ovat olleet kohtaamispaikkoja, joissa on tavattu ihmisiä, vaihdettu kuulumisia, käyty kauppaa ja jopa pestattu palkollisia. Kirkkomatkoilla kuultiin uusimmat uutiset ja viralliset kuulutukset. Kohtaamispaikkoina kirkot toimivat yhä edelleen, vaikka niiden merkitys sellaisina onkin vuosisatojen ja -kymmenten aikana vähentynyt.

Kuva: Museovirasto-Finna, Kauhajoen vanha kirkko vuonna 1900

Kirkkomaat ovat täynnä muistoja, suuria tunteita ja tarinoita. Hautausmailla voi tutustua entisten pitäjien menneisyyteen, ja hautakivet ja muistomerkit paljastavat meille alueen henkilöhistoriaa. Samaan aikaan kirkkomaat ovat myös kauniita ja hyvin hoidettuja puistoja. 

Kirkkomaita ympäröi usein aita, joka on tehty kivestä tai puusta. Geopark-alueella kaikki aidat ovat kivisiä, mutta esimerkiksi Kauhajoen kirkkomaata on aikoinaan ympäröinyt punainen hirsiaita. Aikaisemmin aitojen tehtävänä oli estää laiduntavien kotieläinten tai villieläinten pääsy kirkkomaalle. Nykyään aidalla on lähinnä symbolinen merkitys, kun se erottaa kirkkomaan muusta ympäristöstä. 

Kuva: Eino Nikkilä, Museovirasto-Finna, Karvian kirkon kiviaita ja kirkkotallit vuonna 1930

Kirkkojen lisäksi kirkkomaalta löytää useita muita rakennuksia, kuten ruumishuoneita, rukoushuoneita ja kappeleita. Jotkin rakennukset ovat jo jääneet historiaan, kuten kirkkotallit. Koska kirkossakäynti saattoi kestää jopa useita tunteja, rakennettiin kirkkotalleja hevosille suojaksi. Niissä saatettiin toisinaan myös yöpyä.

Joskus kirkonseutu muodostaa visuaalisesti yhteneväisen kokonaisuuden, kuten Parkanossa. Kellotapulia rakennettaessa tarvittavien kivien määrä oli erehdytty lukemaan kuutiojalan sijasta kuutiokyynerissä. Ne ovat vanhoja mittayksiköitä, joissa jalan pituus on noin 30 cm ja kyynärän 60 cm. Laskuvirhe olikin melko huomattava. Ylimääräiset kivet päätettiin käyttää lainajyvästön makasiinin, eli nykyisen museon, sekä kiviaidan rakentamiseen. 

Kuva: Pasi Talvitie, Parkanon kirkon kellotapuli

Kirkko rakennettiin usein keskelle kylää, ja asutus ja palvelut alkoivat kehittyä sen ympärille. Itse kirkkomaata ympäröivään maisemaan kuuluukin monenlaisia rakennuksia ja rakennuskokonaisuuksia.

Siikaisten kirkon ympäristöstä löytää vanhan kansakoulun, pappilan sekä kirkkosillan. Myös Jämijärven kirkkomaisemaan kuuluu pappila, pappilan aitta ja museona toimiva lainamakasiini. 

Kuva: Terttu Hermansson, Siikaisten entinen kansakoulu

Kankaanpään kirkonmäen alapuolella sijaitsee Alakylä, joka on vanha Kankaanpään kylä 1500-luvulta. Yhdessä kylän rakennusryhmät, rantapellot ja kirkko muodostavat Ruokojärven kulttuurimaiseman.

Vuoden 1879 keisarillinen asetus määräsi hautausmaat ulommaksi kylästä ja kirkosta. Tästä syystä noin kilometrin päässä Kankaanpään kirkosta sijaitsee vanha, vuonna 1890 perustettu hautausmaa. Samalta vuodelta on hautausmaalla sijaitseva paanukattoinen ruumishuone. Siunauskappeli valmistui 1956. 

Kuva: Pekka Kyytinen, Musovirasto-Finna, Kankaanpään Alakylä vuonna 1948

Alueen kirkkojen synty

Monesta syrjäkylästä oli ennen pitkä ja vaivalloinen matka emäseurakunnan kirkkoon. Kaiken lisäksi kirkossa käynti oli pakollista. Kun kylällä oli tarpeeksi monta taloa ja väestö kasvoi, alkoi nousta halu rakentaa kylälle oma kirkko tai edes saarnatupa.

Kirkkojen rakentaminen vaati yhteistyötä, varoja ja organisointikykyä, ja se olikin koko pitäjänyhteisön suurin ponnistus. Lisäksi tarvittiin valtavasti rakennusmateriaalia, jota seurakuntalaiset velvoitettiin lahjoittamaan. Esimerkiksi Parkanossa puutavara määrättiin manttaalin mukaan, eli sen perusteella, miten suuri tila oli ja miten sitä verotettiin. Seurakuntalaiset joutuivat myös osallistumaan kirkon rakennustöihin, kukin oman kykynsä mukaan.

Kuva: Lusto – Suomen Metsämuseo, Museovirasto-Finna, tukinuittajia Parkanossa

 

Alueen ensimmäinen kirkko rakennettiin Kauhajoelle vuonna 1686. Kuitenkin vanhin yhä pystyssä ja toiminnassa oleva kirkko löytyy Karviasta. Se on vihitty käyttöön vuonna 1799. Asukkailla oli lupa rakentaa saarnahuone, mutta he kuitenkin omin luvin päätyivät rakentamaan koko kirkon.

Kuten lähes kaikki alueen kirkot, Karvian kirkko on puinen ristikirkko. Kirkon suunnittelijana ja rakentajana toimi jalasjärveläinen Salomon Köykkä-Köhlström. Saman henkilön käsialaa ovat myös Parkanon kirkko vuodelta 1800, Honkajoen kirkko vuodelta 1810 ja Karijoen kirkko vuodelta 1812. Nekin ovat puisia ristikirkkoja.

Kuva: Eino Nikkilä, Museovirasto-Finna, Karvian kirkko vuonna 1931

Honkajoen kirkon eteläpuolelle rakennettiin vuonna 1824  kuvassa näkyvä asehuone, jossa oli myös työkaluvaja ja ruumishuone. Asehuoneissa ei nimestä huolimatta ole luultavasti säilytetty aseita, mutta muita tavaroita kylläkin. Valokuva kirkosta ja asehuoneesta on 1920-luvulta. 1930-luvun valokuvissa asehuonetta ei enää ole.

Kuva: Museovirasto-Finna, Honkajoen kirkko 1920-luvulla

1800-luvulla Isojoelle ja Kankaanpäähän valmistui C. L. Engelin suunnittelemat puiset empirekirkot. Isojoella kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1833 ja Kankaanpäässä 1839. Vuonna 1860 nousi Jämijärvelle G. Th. Chiewitzin suunnittelema puukirkko, joka edustaa varhaista uusgotiikkaa. Siikaisten K. A. Reiniuksen suunnittelema uusgoottilainen puukirkko valmistui 1889.

Kuva: Matti Poutvaara, Museovirasto-Finna, Isojoen kirkko vuonna 1960

1900-luvulle tultaessa valmistui ensimmäisenä Kihniön kirkko. Ilmari Launiksen suunnittelema puinen pitkäkirkko oli valmis käyttöön vuonna 1916. Vuonna 1934 Kauhajoen Nummijärven kylä sai oman kirkkonsa rakennusyhteisön kovien ponnisteluiden ansiosta. Sen suunnittelijana toimi Matti Visanti. Toinen Kauhajoen kylä, Kauhajärvi, sai oman kirkkonsa vuonna 1951. Sen suunnitteli Jaakko Pelto.

Alueen uusin kirkko on tyylillisesti muista erottuva Kauhajoen kirkko, joka valmistui vuonna 1958, edellisen kirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1956. Sen on suunnitellut Veikko Larkas. Kirkko on muodoltaan selkä ylöspäin avoinna kansillaan seisova raamattu. 

Kuva: Matti Poutvaara, Museovirasto-Finna, Kauhajoen kirkko vuonna 1960

Kirkkoihin liittyviä tarinoita

Jokaisella kirkolla on oma historiansa, ja niihin liittyy monenlaisia omaleimaisia piirteitä ja tarinoita. Kuten Kauhajoella, onnettomuuksia on sattunut muissakin kirkoissa. Karijoen kirkkoa kutsutaan Helenan kirkoksi, sillä tarinan mukaan Suomen sodan aikana vihollinen oli yrittänyt polttaa rakenteilla ollutta kirkkoa, mutta Helena-niminen tyttö onnistui sammuttamaan palon.

Parkanon kirkko taas syttyi tuleen vuonna 1928 salaman iskusta. Valitettavasti kirkossa oli tapahtumahetkellä jumalanpalvelus, eikä uhreilta vältytty. Parkanon museossa on nähtävillä erään palosta selvinneen pojan palaneet kengät. Myös Siikaisten ensimmäinen kirkko tuhoutui salaman iskusta vuonna 1887.

Kuva: Museovirasto-Finna, Karijoen kirkko vuonna 1900

Karvian kirkon oven pielessä on vaivaisukko, joka on peräisin vuodelta 1960. Alkuperäinen, vuonna 1876 veistetty ukko varastettiin 1950-luvulla. Ukon kädessä oli reikä, johon saattoi tiputtaa kolikoita vähävaraisten vanhusten huolenpitoon. Isojoen kirkon seinustasta löytyy samankaltainen vaivaisukko, jonka historia ulottuu vuoteen 1841. 

Kuva: Eino Nikkilä, Museovirasto-Finna, Karvian kirkon vaivaisukko vuonna 1930

Kirkkotiet ovat merkittävä osa kirkkojen ja alueen historiaa. Niihin liittyy valtavasti muistitietoa ja kertomuksia. Hämeestä Pohjanmaalle kulkeva Kyrönkankaan talvitie toimi kauppa- ja sotaretkien oikotienä, mutta lisäksi alueensa kirkkotienä. Vesistöä pitkin kuljettiin omilla kotiveneillä, sekä varta vasten rakennetuilla kirkkoveneillä.

Kirkkomatkat ovat jättäneet maisemaan merkkejä, jotka näyttäytyvät meille mielenkiintoisina niminä. Kadoiltavesiltä löytyy Ruumissaari, johon on haudattu nuijasodan, isonvihan ja Suomen sodan aikaisia sotilaita. Saareen on lisäksi viety vainajia kelirikkoaikoina odottamaan pääsyä kirkkomaahan. 

Kauhajoen Hyypästä löytyy Kirveskylän kohdalta paikka nimeltä Yösijanmäki. Muistitiedon mukaan tämäkin nimi liittyy kirkkomatkoihin. Pitäjän eteläpään asukkailla oli niin pitkä matka jumalanpalveluksiin, että heidän täytyi yöpyä matkalla. Kirkkoväki saapui Yösijanmäkeen lauantai-iltana, josta he sitten sunnuntaiaamuna jatkoivat matkaa kohti kirkkoa. Tuohon aikaan kirkkomatkat todellakin olivat pitkiä, sillä Yösijanmäeltäkin kirkolle oli vielä matkaa runsaat 20 kilometriä.

Kuva: Pasi Talvitie, Messukallio, Kaidatvedet

Kirkkoympäristöt ovat merkittävää kulttuurihistoriaa

Kirkollisilla rakennuksilla ja ympäristöillä on suuri merkitys sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Museoviraston mukaan ne ovat yhteiseen kansallisomaisuuteen kuuluvia rakennustaiteellisia muistomerkkejä, seurakuntien omistamia käyttörakennuksia ja ne edustavat henkisen ja aineellisen kulttuurin jatkuvuutta keskiajalta nykypäivään.

Kirkolliset rakennukset on suojeltu kirkkolailla, mikä edellyttää rakennusten asianmukaista hoitoa ja korjausta. Kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut evankelis-luterilaiset kirkot ovat suojeltuja. Nuorempikin kirkko voidaan suojella erillisellä päätöksellä. Suojelusäännökset koskevat  muitakin kirkollisia rakennuksia, kuten kellotapuleita, hautakappeleita ja hautausmaan rakennuksia.

Kuva: Jenni Rankaviita, Karijoen kirkko

Kirkot ja seurakunnat liittyvät kiinteästi nykyisten kuntien syntyyn. Aluksi hallinnollinen pitäjäjako muodostui asutussuhteiden mukaan. Myöhemmin muodostui kirkkorakennuksen ympärille kirkkopitäjä, josta kehittyi yhteiskunnallisen järjestäytymisen alueellinen perusyksikkö. Kylät alkoivat vaatia omia kirkkoja ja niiden myötä kylät eriytyivät emäseurakunnista. Lopulta seurakunnista kehittyi kuntia.

Nykyäänkin kunnat, kylät ja maisemat ovat kaikkialla jatkuvassa muutoksessa. Vanhoja rakennuksia puretaan ja uusia nousee tilalle. Kirkot erottuvat maisemasta yhä ja toimivat näkyvinä jäänteinä seudun historiasta. Tutustumalla kirkon vaiheisiin perehtyy myös koko sitä ympäröivän alueen menneisyyteen. 

Kirkot ovat merkittävä osa Geopark-alueen historiaa. Niiden tarinat tuovat esiin asukkaiden ponnisteluja ja päämäärätietoisuutta. Kirkkoympäristöt eivät ole syntyneet itsestään, vaan ne ovat vaatineet tahtoa ja yhteistyötä. Vaikka toisinaan niiden rakentamisesta ja rakennuspaikoista on kiistelty kovasti, ovat ne kuitenkin lopulta valmistuneet ja kirkonmäki on kerännyt ihmiset yhteen.

Kuva: Matti Poutvaara, Isojoen kirkonkylä vuonna 1960

Teksti: Jenna-Maria Lehmijoki

Pääkuva: Sari Vuorela

Kuvaotsikoiden kuvat: Pasi Talvitie ja Tuomo Leikkola

Lähteet:

Haarpio, M. 1978: Suomen kirkot ja kirkkotaide osa 1.

Jaakola, K. 1983: Hyypän paikannimistö luonnon kuvaajana. Teoksessa Kauhajoen luonnonkirja. https://kauhajoki.net/kirjat/kauhajoen-luonnonkirja/

Kangas, K.: Karvian historiaa. Suullinen tiedonanto.

Markkola, P. 2006: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia III vuodet 1721−1852.

Museovirasto 2021: Kirkolliset kulttuuriympäristöt. https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/kirkolliset-kulttuuriymparistot 

 

Nummijärvi, M. 2012: Keskustaajama. Teoksessa Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja. https://kauhajoki.net/kirjat/kauhajoen-kulttuurimaisemien-kirja/

Perälä, L. 2007: Kyrönkankaan talvitie – Oikotie Hämeestä Pohjanmaalle.

Ruismäki, L. 1987: Kauhajoen historia. https://kauhajoki.net/kirjat/kauhajoen-historia/

Suna, H. 2013: Pyhän rajalla: Kirkkomaan aita osana rakennettua kulttuuriympäristöä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/41319/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201305071571.pdf

Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2021: Seurakunnat. https://evl.fi/seurakunnat

Tutustu Geopark-alueen kirkkoihin.

Honkajoen kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kauppatie 2, Honkajoki

Koordinaatit (WGS84): 61.99280, 22.26463

Kuva: Aili Raudla-Majakangas

Isojoen kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Honkajoentie 1, Isojoki

Koordinaatit (WGS84): 62.11329, 21.95700

Kuva: Isojoen seurakunta

Jämijärven kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kirkkotie 9, Jämijärvi

Koordinaatit (WGS84): 61.81701, 22.69616

Kuva: Tuomo Leikkola

 

Kankaanpään kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Keskuskatu 64, Kankaanpää

Koordinaatit (WGS84): 61.79887, 22.40243

Kuva: Kankaanpään kaupunki

 

Karijoen kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kirkkotie 11, Karijoki

Koordinaatit (WGS84): 62.31161, 21.70564

Kuva: Jenni Rankaviita

Karvian kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kirkkomukka 1 A, Karvia

Koordinaatit (WGS84): 62.13513, 22.56072

Kuva: Sirpa Ala-Rämi

Kauhajoen kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Topeeka 9, Kauhajoki

Koordinaatit (WGS84): 62.42133, 22.17852

Kuva: Kauhajoen kaupunki

Kauhajärven kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kiviluomantie 842, Kyrönlatva

Koordinaatit (WGS84): 62.21421, 22.30134

Kuva: Laura Koivumäki

 

Kihniön kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kuruntie 14, Kihniö

Koordinaatit (WGS84): 62.20359, 23.18345

Kuva: Laura Koivumäki

Nummijärven kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Nummijärventie 512, Nummijärvi

Koordinaatit (WGS84): 62.28681, 22.44400

Kuva: Martti Jokinen, Museovirasto-Finna

Parkanon kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kirkkopolku 3, Parkano

Koordinaatit (WGS84): 62.01307, 23.02314

Kuva: Parkanon kaupunki

Siikaisten kirkko

Lue lisää seurakunnan verkkosivuilta.

Osoite: Kirkkotie 1, Siikainen

Koordinaatit (WGS84): 61.87188, 21.82114

Kuva: Sari Vuorela

Kirkot ovat merkittävä osa Geopark-alueen historiaa.

Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuisto

Kauhanevan - Pohjankankaan kansallispuistosta löytyy eteläisen suoluonnon helmiä, loivapiirteisiä harjumaastoja sekä monipuolinen kulttuurihistoria.

Suoluonnon helmi

Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuisto on Geoparkin suoteemainen ykköskohde jossa yksi eteläisen Suomen hienoimmista suoalueista kohtaa laajan ja asumattoman Pohjankankaan harjualueen. Alueen maisemaan ovat vaikuttaneet jääkauden lisäksi Ancylusjärven aallot ja maan kohotessa alkunsa saaneet laajat suot. 

Geologisista teemoista Kauhanevalla – Pohjankankaalla näkyvät erityisesti:

  • jääkauden synnyttämät maaperämuodostumat
  • soiden synty ja kehitys sekä pintamorfologia
  • pohjaveden synty
  • lähteet ja lähdeveden rikastuttamat luontoympäristöt
  • eroosiouomastot sekä 
  • geologiaan linkittyvä kulttuurihistoria

Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuistosta löytyy laajoja ennallistettuja suoalueita ja siellä on tehty myös soiden ennallistamisen ilmastovaikutuksiin liittyvää tutkimusta. Kansallispuiston kulttuurihistoriaan kuuluvat esihistorialliselta ajalta periytyvä Kyrönkankaan tie, Suomen sota 1808-1809 sekä Suurten nälkävuosien jäljet. 

 

Maa- ja kallioperän piirteitä

Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuistosta ei kalliota juuri löydy. Peruskartalle ei puiston rajauksen sisään ole merkitty ainuttakaan kalliopaljastumaa. Puiston lähimaillakin kalliomaat rajoittuvat yksittäistapauksiin. Puiston maisemaa hallitsevat suot ja hiekkakankaat. 

Maapeitteiden alla Kansallispuiston kallioperä koostuu pääasiassa graniitista ja sen lähisukulaisesta granodioriitista. Puiston lounais ja länsiosassa tavataan lisäksi gabroa ja kvartsidioriittia. Nämä syvällä maan alla suuressa paineessa ja kuumuudessa hitaasti kiteytyneet kivet kertovat suuresta maiseman mullistuksesta, mannerlaattojen törmäyksestä ja vuorijononpoimutuksesta, joka kauan sitten synnytti nykyisin tuntemamme Suomen niemen. Alueella oli tuolloin tulivuoriakin, joiden synnyttämien kivien jäänteitä voi nykyään löytää mm. Hyypänjokilaakson reunamilta ja Karvian Sarankylän maisemista. 

 

Suoluonnon helmi

Jääkauden lahja

Viime jääkauden loppuvaiheessa jäätiköt perääntyivät kohti pohjoista. Ilmasto oli lämpenemässä, ja mannerjäätikön pinta suli nopeasti. Vesi keräytyi jäätikkökielekkeiden halkeamiin ja reunoille, ja virtasi kohti jäätikön eteläpuolella sijainnutta avointa Ancylusjärveä. Virtaavan veden mukana kulkeutui valtavia määriä jäätikön irrottamaa kiviainesta, joka virrassa kulkiessan pyöristyi. Virtausvoimakkuuden vaihtelun myötä osa aineksesta kasautui uoman pohjalle harjanteiksi. Näin sai alkunsa Pohjankankaan pohjoisosa, joka kuuluu kansallispuistoon.

Etelämpänä jäätikön sisästä purkautuneet vesimassat kasasivat jään reunaan soraa ja hiekkaa valtavaksi suistomaaksi. Kun jää hiljalleen vetäytyi pohjoista kohti, myös suiston paikka muutti. Näin syntyi nykyisen Pohjankankaan eteläosa, joka on puolustusvoimien ampuma-aluetta. 

Jääkauden jälkeinen Ancylusjärvi huuhtoi alueen maisemia voimakkaasti. Maan kohotessa Pohjankangas nousi nopeasti kuiville, ja rantavyöhykkeeseen syntyi aaltojen ja jäiden kasaamina rantavalleja. Nämä näkyvät nyt maisemassa loivana maanpinnan aaltoiluna. 

 

Soiden synty ja kehitys

Kauhanevan laajat suoalueet saivat alkunsa muinaisen Ancylusjärven rantavesien vielä huuhdellessa seutua. Noin 9000 vuotta sitten alueella oli merenlahti, joka kuitenkin hiljalleen vetäytyi kauemmas maan kohotessa. Ranta oli loivapiirteistä rantaluhtaa, jossa kasvoi muun muassa saroja. Maan kohotessa alueelle syntyi muutamia pieniä lampia, jotka kuitenkin pian soistuivat umpeen. 

Maannousun jatkuessa alue metsittyi ja avovesi karkasi Hyypän- ja Karvianjokilaaksoihin. Kostea ilmasto ja pohjavesiolosuhteet kuitenkin johtivat siihe, että metsämaa hiljalleen soistui. Nummikankaalta virranneet pinta- ja pohjavedet edesauttoivat soistumista, ja lopulta alueen puusto kuoli pystyyn. Metsä lahosi ja sen juurakot hautautuivat märkään turpeeseen. Noin 5000 vuotta sitten suolle levittäytyi rahkasammalta, ja turpeen kertymisnopeus kiihtyi – Kauhanevasta kehittyi keidas eli kohosuo. 

 

Nykypäivänä Kauhanevalla on 12 erillistä keidassuokakkua, jotka kohoavat niitä ympäröiviä aapasoita korkeammalle. Suon keskiosassa kulkee laaja pohjoisesta etelään virtaava vetinen aapasuo, jonne purkautuu vesiä myös Nummikankaalta. Kauhanevan laajuus on noin 1600 hehtaaria ja viereisen Punttukeitaan kanssa se muodostaa noin 2500 hehtaarin laajuisen suokokonaisuuden. 

Kauhaneva on suureksi suoalueeksi varsin ohutturpeinen. Enimmillään turvetta Kauhalammen luoteispuolella, noin 4,7 metriä. Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuiston suoalueiden suurin tunnettu turvepaksuus on itse asiassa jossain aivan muualla kuin varsinaisella suoalueella – se löytyy Kuivakaivosta, Nummikankaalla sijaitsevasta supasta, jossa turvetta on enimmillään seitsemän metrin paksuudelta.

Kermit ja kuljut

Keidassoille on tyypillistä pintarakenne, jossa vuorottelevat kuivat harjanteet, kermit, ja märät painanteet, kuljut. Kermit muodostavat korkeuskäyrien tavoin suon keskiosan ympärille kehämäisen rakenteen. Ne ovat asettuneet poikittain suon vesien virtaukseen nähden. Kermien tyypillinen kasvillisuus koostuu sammalista, varvuista ja männyistä. 

Kuljut ovat painanteita, jotka voivat olla kasvipeitteisiä, avonaisia turve- eli ruoppakuljuja tai vesipintaisia eli allikoita. Kasvillisuutena kuljuista tavataan pääasiassa saroja ja kostean paikan sammalia. 

Kauhanevalla kermit ja kuljut vuorottelevat keidassoille tyypillisesti. Pintarakenne sai alkunsa noin 3000 vuotta sitten alkaneen lämpimän ilmastovaiheen aikana. Rakenteen syntyä edesauttaa merellinen ilmasto. Kesällä kermejä pitkin pääsee liikkumaan suolla lähes kuivin jaloin. Talvella erityisesti kuljujen tasaisia pintoja pitkin on mukava hiihdellä. 

 

Kauhalammin rantametsässä

Kauhalammin luoteisrannalta löytyy erikoinen metsä – paksut männyt kohoavat suon keskellä olevalta turvekankaalta suopursujen seasta kuin harjulta. Pitkospuureitti kuljettaa rantametsän läpi, lammen rantaa seuraillen. Katsaus rantaan paljastaa, että ranta on varsin jyrkkä, ja vedenpinta huomattavan alhaalla suohon nähden. Mistä on kyse? 

Kauhalammin rantametsä on luonnonkuivio. Se vastaa olosuhteiltaan ojitetulle suolle tyypillistä turvekangasta. Kauhanevalla on toki ojiakin, mutta rantametsän olosuhteista on kiittäminen laajaa Kauhalammia ja keidassuon kehitystä. Lammen luoteisranta nimittäin on lähempänä suon keskustaa kuin sen vastaranta. Keidassuolle tyypillisesti keskiosa on reunoja korkeammalla, mikä Kauhalammella näkyy niin, että kun kaakkoisranta tulvii suolle, niin luoteisrannalla vesi on liki metrin verran maan pintaa alempana. Tämä on riittänyt kuivattamaan järven rannan niin, että sinne on kehittynyt mäntymetsä.

Kuusikkoisen eroosiokurun kätköissä

Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuisto länsilaidalla on kuusikkoinen kuru, Katikankanjoni. Muutama vuosi sitten kansallispuistoon liitetyn alueen maisema poikkeaa Kauhanevan avaruudesta kuin yö päivästä. Katikankanjonia luonnehtivat jyrkät rinteet, suuret korkeuserot ja varjoisassa kuusikossa solisevat purot. 

Katikankanjoni on eroosiokuru. Se on syntynyt kolmen puron virratessa ja mutkitellessa tasaisella hiekkakankaalla, muinaisen Ancylusjärven aaltojen tasoittaman harjun poikki. Kauhanevalta ja Kauhajärven suunnalta virtaavien purojen hidas kulutus on syönyt harjuun 20 metriä syviä kuruja. Rinnakkain mutkittelevien purojen väliin on paikoin jäänyt harjanteita, kuten Kolmentuulenlakki. Sen  tasainen laki kertoo, millä tasolla maanpinta oli jääkauden jälkeen. 

Katikankanjonin purojen laidalla kulkee vaativa Katikankierros-retkeilyreitti. Meanderoivien eli mutkittelevien purojen uomat elävät hiljalleen vielä nykyäänkin. Kanjonissa voi nähdä melko tuoreita maanvyörymiä ja kuivilleen jääneiden purojen uomia. Keväisin Katikankanjonissa voi olla tulviakin. Alueen puroissa elää luonnonvaraisia taimenia. 

Kolmentuulenlakin laella olevalla tasanteella on aikoinaan tanssittu juhannustansseja. Nyt laella kasvaa vankka mäntymetsä, mutta aikoinaan maisema oli avarampi. Katikankanjoni jatkuu pohjoiseen ja avartuu mahtavaksi Hyypänjokilaaksoksi, joka on koko Länsi-Suomen suurimpia ja syvimpiä laaksoja. 

Ikiaikainen kulkutie erämaan halki

Kauhaneva on yksi harvoista paikoista, missä Suomen keskiaikaisiin valtateihin kuuluva reitti kulkee suolla. Hämeenkangasta ja Pohjankangasta pitkin kulkeva Kyrönkankaan kesätie ylittää Kauhanevan sen kapeimmalta kohdalta, Kauhalammin rantaa sivuten. 1500-luvulta alkaen suon poikki kulkevan tien osuuden kunnossapito oli ilmajokelaisten talonpoikien vastuulla. Reitille rakennettiin useita siltoja ja rumpuja Kauhalammen vesien johtamiseksi kapean tieuran ali. 

Jo esihistoriallisena aikana tunnettu kulkureitti on kehittynyt samaa matkaa ympäröivän suon kanssa. Ehkä Kauhanevan ylitys oli alkujaan helpompaa kuin nykyisin? Pohjankangas nimittäin sukeltaa turpeen sekaan pohjoiskärjessään, noustakseen turpeesta Nummikankaana noin puoli kilometriä pohjoisempana. 

Suon poikki ajeltiin autoillakin vielä 1950-luvulla, mutta sittemmin tieosuus on rauhoitettu vain kävellen ja polkupyörällä kuljettavaksi museotieksi. Suon keskellä kapeaa tietä kävellessään voi jalkojensa alla tuntea tuhansien astuttujen askelten painon ja aavistella menneiden aikojen kulkijoiden mielenmaisemaa. 

Muinaisilla reiteillä

Tarinoiden Lapinkaivo

Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuistossa on suppakuoppa, joka mainitaan jo vanhoissa tarinoissa. Lapinkaivona tunnettu paikka lienee saanut nimensä alueen muinaisesta lappalaisväestöstä.

Jääkauden loppuvaiheessa alueella virtasi valtava jäätikköjoki. Se kasasi pohjalleen hiekkaa ja soraa. Karkein sora kasautui voimakkaisiin virtapaikkoihin, hiekka rauhallisemman virtauksen alueella. Lapinharjun komeat kivikot viittaavat siihen, että paikalla virtasi runsaasti vettä. Jään vetäytyessä pohjoiseen siitä irtosi ajoittain valtavia jäälohkareita. Yksi sellainen lohkesi Lapinkaivon kohdalle ja hautautui hiekkaan. Ilmaston lämmetessä se suli paikoilleen. Jäljelle jäi vain suuri kuoppa, joka ulottui harjun pohjaveden alapuolelle. Syntyi suppalampi. 

Lapinkaivon sanotaan olevan pohjattoman. Syvyyttä on koetettu mitata, ja kerrotaan järven haltian joskus huutaneen “Mene ja mittaa Nummen ja Kantin väli, niin saat tietään tämän syvyyden!”. Tarinan mukaan venäläiset ovat upottaneen mutapohjaiseen lampeen tykkejään välttääkseen niiden joutumisen suomalaisten käsiin. Lampeen on ilmeisesti myös hukuttauduttu, milloin hevosvaunujen kanssa, milloin ilman. 

Lapinkaivon halkaisija on noin 100 metriä. Suorantaisella lammella on avovettä noin 50 metrin leveydeltä. Sen keskiosassa arvioidaan olevan vettä ainakin viisi metriä ja sen alla on vähintään kahden metrin paksuinen liejukerros. Lapinkaivon pinta 22 metriä viereisen harjun lakea alempana.

Suomen sota 

Suomen sota 1808-1809 päätti 700-vuoden mittaisen Ruotsin vallan ajan Suomessa. 1100-luvulta alkaen Suomi muodosti Ruotsin itäosan, Itämaan, joka oli Suurvalta-ajan Ruotsille tärkeä alue. Suomen kautta Ruotsi linkittyi myös Venäjään – nämä tuon ajan suurvallat taistelivatkin useaan otteeseen Suomen maaperällä. 

Suomen sodan taistelut jättivät jälkensä seudun mielenmaisemaan. Vihollinen hävitti alueen asutusta ja väestöä perinpohjaisesti, pahemmin kuin missään muualla Suomessa sodan aikana. Taisteluja käytiin muun muassa Kauhajoella ja Nummijärvellä. Sodan kovuuteen alueella vaikutti myös paikallisväestön harjoittama sissisodankäynti – Ruotsin armeijan perääntyminen alueelta pakotti paikalliset puolustamaan itse omaa maataan.  

Sotajoukot liikkuivat alueella Kyrönkankaantietä pitkin, nykyisen kansallispuiston läpi: ensin Ruotsin armeijan joukot perääntyivät alueen läpi, sitten seurasi Venäjän armeijan joukkojen siirtyminen alueelle. Suomen sodan jälkeen Kyrönkankaantie rauhoittui hiljaiseksi paikallistieksi, ja Kauhaneva sai rauhan. 

 

Erämaan kulttuurihistoriaa

Suurten nälkävuosien jäljet 

Suomen ja samalla koko Pohjois-Euroopan viimeinen nälänhätä koettiin 1866 – 1868. Suuret nälkävuodet tappoivat lähes kymmenesosan Suomen väestöstä, lähes 200 000 ihmistä. Nälänhädän jäljet näkyvät Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossakin. 

Nälänhätään johtivat monet syyt, tärkeimpänä Pienenä Jääkautena tunnettu epäedullinen ilmastovaihe, johon liittyi voimakkaita ilmastonvaihteluita. Vaikka ilmastovaiheen katsotaan päättyneen 1850, kylmät kesät jatkuivat Suomessa 1860-luvun loppuun asti, ja peräkkäisiä katovuosia koettiin 1865 alkaen kolme. Kylmimpinä vuosina lumet sulivat Etelä-Suomesta vasta toukokuussa ja syksyn pakkaset alkoivat jo syyskuun alussa. 

Nälänhätää hoidettiin Suomessa vastikkeellisella ruoka-avulla. Kerjuulle joutuneille laajoille ihmisjoukoille ei siis annettu ilmaista ruokaa, vaan sitä sai työsuoritusta vastaan. Suomessa rakennettiin hätäaputöinä teitä ja rautateitä ja kuivattiin järviä. Hätäaputyöt ulottuivat Kauhanevallekin – Kauhalammesta kaivettiin 300 metrin pituinen kuivatusoja kohti länttä. Oja näkyy kartoilla vielä nykyäänkin. Toinen lähes 900 metrin mittainen oja kaivettiin Kauhalammilta itään. 

Suuret nälkävuodet eivät Suomessa nousseet kansallista identiteettiä määrittäväksi tapahtumaksi, toisin kuin esimerkiksi Suuri Nälänhätä Irlannissa (1845-1852). Suomessa on kuitenkin noin sata muistomerkkiä, joista yksi on Lapinkaivon partaalla kansallispuiston pohjoisosassa. Nälkävuosien muistomerkki on pystytetty paikalle, jossa kauhajokelainen torppari Juurakon Kustaa nääntyi nälkään huhtikuussa 1868. 59-vuotias Kustaa oli todennäköisesti yksi Kauhalammin ojankaivajista. 

Kiehtovat reitit

Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuiston reitit sopivat sekä aloittelijoille että kokeneille luonnossa liikkujille. 

Tutustu Kauhanevan ja Katikankanjonin reitteihin Retkikartta.fi:ssä.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston reitit Luontoon.fi:ssä.

Tutustu myös Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoa koskeviin sisältöihin Metsähallituksen mobiilioppaassa Lauhanvuoriregion.fi:ssä.

Teksti: Pasi Talvitie

Kuvat: Terttu Hermansson, Pasi Talvitie

Lähteet: Andrew G. Newby: Finland’s “Great Hunger Years” Memorials: A Sesquicentennial Report.1 (s. 184) Helsinki Collegium for Advanced Studies

https://katovuodet1860.wordpress.com/2018/07/26/lapinkaivo-juurakko-gustaf/

https://yle.fi/uutiset/3-9738085

Samuli Paulaharju, 1910 (https://www.messon.fi/kyronkankaantie/paulaharju.htm)

Geologian tutkimuskeskus, 2018 (GTK/801/03.02/2016, Lauhanvuoren Geopark-alueen turvetutkimukset -raportti)

Lauhanvuoren kansallispuisto

Lauhanvuori tunnetaan yhtenä Suomen luonnon ihmeistä. Sen monipuolisuus pohjautuu suurelta osin alueen erikoiseen geologiaan.

Geologisen monimuotoisuuden keskittymä

Lauhanvuoren kansallispuisto on Geoparkin geologisesti monimuotoisin alue. Sen maa- ja kallioperässä näkyvät lähes kaikki Geoparkin Vuoristosta suomaaksi -teeman vaiheet:

  • muinaisen vuorijonon nousu ja tuho
  • kadonneen sedimenttikivipeitteen jäänteet
  • muinaiset ilmastovaihtelut
  • jääkausiajan kerrostamat maapeitteet 
  • viime jääkauden jälkeisen maannousun ja Ancylusjärvivaiheen vaikutus maaperään 
  • soistumisen eri vaiheet ja muodot
  • järvien ja lampien synty
  • pohjavesien synty
  • lähteisyys ja sen vaikutus alueen vesistöihin ja luontoon, sekä
  • geologian vaikutus ihmiseen ja kulttuuriperintöön. 

Geoparkin 52 geokohteesta 16 sijaitsee Lauhanvuorella. Näyttävin näistä on Kivijata. 

Muinaisten vuorten viime rippeillä

Lauhanvuoren kansallispuisto kattaa Suomen ainoan hiekkakivisen jäännösvuoren. Muinaisen trooppisen meren rannassa alkunsa saaneet hiekkakivikerrokset ovat jäänne Suomea aikoinaan laajemminkin peittäneestä kivipeitteestä, joka on sittemmin lähes kokonaan kulunut pois, paljastaen meille niin tutun ikiaikaisen peruskallion. 

Hiekkakivi kertoo muinaisen suuren muutoksen tarinaa. Aikoinaan maamme halki kohosi Alppien kaltainen vuorijono, joka sittemmin tuhoutui – se mureni hiljalleen pieniksi hiekanjyväsiksi, jotka kulkeutuivat veden mukana muinaisen meren pohjaan. 

 

Pitkälle edennyt rapautuminen jätti jälkeensä lähinnä rapautumista hyvin kestäviä mineraaleja, kuten kvartsia. Lauhanvuoren hiekkakivi koostuukin lähinnä tästä vaaleasta ja kovasta mineraalista. Seassa on kuitenkin karkeampia kappaleita, joista on tunnistettu muun muassa graniittia ja savikiveä. Hiekkakivi kertoo, millaisista kivistä tuo muinainen vuoristo rakentui. 

Muinaisen maiseman muutoksesta kertovat myös Lauhanvuoren juurelta löytyvät toorit – pyöreämuotoiset kalliopaadet, jotka kohoavat kangasmaastosta kuin suuret lohkareet. Ne kertovat muinaisista lämpimistä ilmastoista, joissa rapautuminen levisi syvälle kallioon ja murensi paikoilleen kuutiokilometrikaupalla kallioperää. Lauhanvuoren alarinteiltä löytyykin laajoja alueita, joissa maaperä koostuu paikalleen murentuneesta kalliosta. 

 

Lauhanvuori on yksi Suomen luonnon ihmeistä

Maaperä kertoo jääkausista

Lauhanvuoren maaperä kertoo jääkausiajan tarinaa – ei niinkään viime jääkauden, vaan viime jääkautta edeltävienkin. Jääkaudet tunnetaan nimillä Elster, Saale ja Veiksel. Ne kasasivat kukin vuorollaan monivaiheisesti erilaisia maaperän kerrostumia alueelle. Jostain syystä Lauhanvuoren lähialueella nämä kerrostumat myös säilyivät, toisin kuin suuressa osassa muuta Suomea, jossa uusi jääkausi aina pyyhki edellisen jääkauden jäljet tieltään pois. Miksi?

Lauhanvuoren maakerrosten säilymistä selittää alueen sijainti aktiivisten jäätikkövirtojen välissä. Alue säästyi pahimmalta kulutukselta, ja siksi täällä on säilynyt runsaasti viime jääkautta vanhempia kerrostumia. Jääkausi oli alueella poikkeuksellisen hellä, vaikka se näyttäytyikin lähinnä kylmyytenä. 

Syytä hellään mutta kylmään jääkauteen on haettu alueen maanpinnan muodoista, maaperän rakenteesta ja ilmastosta. Kenties Lauhanvuori korkeana maastonkohtana keräsi jääkauden alkuvaiheessa niin paljon lumisadetta, että sinne syntyi paikallinen jäätikkökeskittymä, joka suojasi aluetta sinne luoteesta levittäytyvältä Fennoskandian mannerjäätiköltä. Alueen luoteispuolella maaperä myös kohoaa rannikon alangoilta kohtuullisen jyrkästi – jään on ollut helpompi virrata alueen itä- ja länsipuolelta. 

Lauhanvuoren erikoinen luonto

Alueen maaperässä on viime jääkauden jäljiltä ominaisuus, joka vaikuttaa vahvasti sen luontoon. Maaperä on huuhtoutunut voimakkaasti silloin, kun Lauhanvuori oli yksinäinen saari jääkauden jälkeisessä Ancylusjärvessä. 

Aallokko mylläsi alueen korkeampien maiden moreenimaastot useamman metrin paksuudelta ja pesi moreenin seasta hienoaineksen pois. Jäljelle jäi hiekkaa ja soraa. Siksi alueella on laajoja pohjaveden kertymäalueita, lähteitä, mäntykankaita ja myös soita. Pohjaveden rikastuttama luonto onkin yksi alueen merkittävimmistä erikoisuuksista. Lauhanvuorta ei suotta ole tituleerattu yhdeksi Suomen luonnon ihmeistä.

 

Lauhanvuorella pohjavesi ruokkii ja ylläpitää mitä erilaisimpia ympäristöjä. Lähteet, lähdepurot eli luomat, pohjavesivaikutteiset suot ja vuodenaikaiskosteikot ovat niitä elinympäristöjä, joissa pohjavedellä on suuri rooli. Pintavesien ja pohjaveden välinen vuorovaikutus on poikkeuksellisen vahva erityisesti vuodenaikaiskosteikoissa eli laksoissa, joitka keväällä ovat järviä, mutta kesän mittaan muuttuvat ruohotasangoiksi veden suotautuessa maaperän sisään. 

Huuhtoutuneen maaperän vaikutus luontoon on selkeimmillään Lauhanvuoren huipun lähellä, missä korkeimman rannan yläpuolella maaperä on täysin toisenlainen. Alkuperäistä moreenimaata löytyy lähinnä Lauhanvuoren lakiosasta, jonka kasvillisuus onkin karuja rinteitä vehreämpää. 

Karut rinteet, kankaiden ja soiden mosaiikki on omiaan myös alueen tuoreimmalle tulokkaalle, metsäpeuralle, joka oikeastaan on paluumuuttaja. Satakunta vuotta sitten alueelta hävitetty metsäpeura on nyt palaamassa osaksi alueen luontoa Metsäpeura-LIFE -hankkeen myötä. Yksi hankkeen totutustarhoista sijaitsee Lauhanvuorella. 

Kulttuuriperintönä metsä, kivi, juhannustanssit ja peruna

Lauhanvuoren kulttuuriperintö on erämaan kulttuuriperintöä. Karu takamaa oli pitkään lähinnä lähipitäjien asukkaiden erämaa – metsästysretkikohde ja tarvepuun hankintapaikka. Lauhanvuorella poltettiin tervaa ja käytiin savotoilla, siitä kertovat vanhat tervahaudat ja vanhojen savottakämppien rauniot. 1800-luvun lopulla Lauhanvuorella kukoisti myllynkiviteollisuus, jonka jäljet ovat vieläkin nähtävissä.

Syrjäisenä maa-alueena alue on pitkään ollut kruunun hallussa. Metsäpalot olivat alueella säännöllinen riesa, ja tulen leviämisen estämiseksi alueelle raivattiin palokujia viime vuosisadan alkupuolella. Samalla tehtiin ensimmäiset havainnot alueen erikoisesta maaperästä. Nykyisin nuo palokujat ovat osa alueen retkeilyreittiverkostoa. 

 

Lauhanvuorelta vahdittiin jo kauan sitten tulipaloja. Palovartijalla oli apunaan torni, jonne kiipeämällä pystyi havaitsemaan mahdolliset metsäpalot hyvin laajalta alueelta. Lauhanvuoren huipulta avautuukin näkymä, joka kattaa suurin piirtein koko nykyisen Geopark-alueen. 

Lauhanvuoren huippu on vanhastaan ollut myös yksi alueen juhannusjuhlapaikoista. Keskikesän valoisa yö näyttäytyi erityisen valoisana korkean ja laeltaan lähes puuttoman mäen päällä. 

Lauhanvuorella oli aikoinaan suuri merkitys perunanviljelyyn alueella. Isojoen – Lappväärtinjokilaakso on nykyään Suomen perunanviljelyn tärkeimpiä keskittymiä, mutta hallalta ei jokilaaksoissa aina vältytty. Lauhanvuoren lauhalla laella halla ei vaivannut. Lakiosan moreenimailla onkin pitkään viljelty erityisesti siemenperunaa. Lauhanvuori oli alueen perunanviljelijöiden geenipankki ja tallelokero, josta siemenperunaa saatiin kylmienkin vuosien jälkeen. Metsähallitus viljelee Lauhanvuorella vielä nykyäänkin pientä perunapeltoa. 

 

Erämaa taskukoossa

Lauhanvuoren reitit

Lauhanvuoren monipuoliset reitit sopivat sekä aloittelijoille että kokeneille luonnossa liikkujille.

Tutustu Lauhanvuoren reitteihin Retkikartta.fi:ssä.

Lauhanvuoren reitit Luontoon.fi:ssä.

Tutustu myös Lauhanvuorta koskeviin sisältöihin Metsähallituksen mobiilioppaassa Lauhanvuoriregion.fi:ssä.