Geodiversiteetti Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa

6.10. vietetään UNESCOn kansainvälistä geodiversiteettipäivää. Tällöin huomion kohteena on biodiversiteetin hiljainen kumppani, jonka varaan elämä ja kulttuuri maapallolla rakentuu.

Luonnon monimuotoisuus koostuu kahdesta osasta, biodiversiteetistä ja sen pohjana olevasta geodiversiteetistä eli geologisesta monimuotoisuudesta, joka on myös ihmisen kulttuurisen monimuotoisuuden taustalla. Geodiversiteetti on mahdollistanut muinaiset kulttuuriset kehitysvaiheet, teollisen vallankumouksen ja nykyaikaisen informaatioyhteiskunnan. Siihen nojaa myös uusiutuvaan energiaan perustuva tulevaisuus.

Mitä geodiversiteetti sitten tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että tarkasteltavalla alueella on sekä määrällisesti että laadullisesti paljon erilaisia geologisia muodostumia. Esimerkiksi kallioperässä voi olla useita erityyppisiä ja eri-ikäisiä kivilajeja, kallioperää peittävässä maaperässä taas monessa eri vaiheessa syntyneitä maaperän kerrostumia – moreeneja, harjuja, turvekerrostumia – tai muita geologisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi pohjaveden purkautumispaikkoja eli lähteitä. Geologinen monimuotoisuus voi olla läsnä mitä erilaisimmissa muodoissa.

Geoparkit ovat luonnostaan korkean geodiversiteetin alueita. Tämä ilmenee monipuolisina geologisina luontokohteina. Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa maiseman kehitystarinassa on useita lukuja, alkaen kahden miljardin vuoden takaisista tapahtumista jatkuen satojen ja kymmenien miljoonien vuosien takaisiin kehitysvaiheisiin sekä jääkausiaikaan ja sen jälkeiseen kehitykseen. Harvassa paikassa Suomessa on yhtä monta geologista kehitysvaihetta ja niiden synnyttämiä geologisia muodostumia nähtävissä.

Geopark-alueen geodiversiteetin keskus sijaitsee Lauhanvuoren kansallispuistossa ja sen ympäristössä. Alueen geologisista kehitysvaiheista useimmat ovat siellä edustettuina. Samat vaiheet näkyvät myös muualla Geopark-alueella, yksittäin paikoin jopa näyttävämpinä kuin Lauhanvuorella, mutta yhtä monipuolista kokonaisuutta ei muualla ole.

Geodiversiteetti on elämän perusta.

Geodiversiteetin ja biodiversiteetin yhteys on hyvin havaittavissa myös Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuistossa ja Hämeenkankaalla. Erityisesti jäätikköjokikerrostumien, pohjaveden ja soiden välinen vuorovaikutus synnyttää monimuotoisia elinympäristöjä, joista hyviä esimerkkejä ovat Hämeenkankaan lähteet.

Geodiversiteetin ja kulttuurisen monimuotoisuuden yhteys näkyy esimerkiksi Hyypänjokilaakson viljelymaisemassa, Haapakeitaan suoviljelysten jäänteillä sekä Aitonevan historiallisilla turvetuotantoalueilla. Karijoella Iso-Kakkorin kivimiesten kädenjälki näkyy jokilaakson vanhoissa kivisilloissa, joiden omaperäinen rakennustapa poikkeaa totutusta. Alkkianvuoren ympäristössä maisemaa ovat muokanneet suoviljely ja suometsätalous sekä metsäntutkimus.

Geodiversiteetin, biodiversiteetin ja kulttuurisen monimuotoisuuden yhteys on hyvin näkyvissä myös Hämeenkankaalla. Jäätikön reunamuodostuman tasaiselle terassialueelle rakennettu lentokenttäalue on muodostunut paahdelajiston suosimaksi avoimeksi nummeksi. Maisema muistuttaa alueen menneisyydestä – aikoinaan puuton tai harvapuustoinen nummi kattoi lähes koko Hämeenkankaan.

Geologinen monimuotoisuus näkyy kohteiden lisäksi myös Geopark-alueen historiassa. Geologiset muodostumat soraharjanteista soihin ja järviin ovat satojen vuosien ajan ohjanneet ihmisten kulkemista, asutuksen sijoittumista ja yhteiskunnan toiminnalle tärkeän infrastruktuurin kehittymistä. Osa geodiversiteetistä on myös hävinnyt historian hämärään, kuten vaikkapa jokivarsien reheväturpeiset luhtasuot, jotka jo kauan sitten raivattiin viljelysmaaksi.

Lopuksi pieni tehtävä: katso ympärillesi ja mieti, mikä arkipäiväisistä esineistä ja asioista ympärilläsi ei liity geodiversiteettiin. Olen varma, että et löydä kovinkaan monta asiaa, jotka eivät millään tavalla ole kytköksissä geologiseen monimuotoisuuteen.

UNESCOn kansainvälistä Geodiversiteettipäivää vietetään ensimmäisen kerran 6.10.2022.

Teksti: Pasi Talvitie
Kuvat: Pasi Talvitie, Terttu Hermansson, Mirja Koivisto, Jenni Rankaviita, Joonas Vinnari
Video: UNESCO / Oxford Geoheritage Virtual Conference

Havaintoja Geoparkissa Maailman muuttolintujen päivänä

Väsyneille läpimuuttajille Geoparkin rauhalliset metsät, järvien ja jokien tulvaniityt ja laajat suoalueet ovat turvallinen taukopaikka.

Havaintoja Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa Maailman muuttolintujen päivänä

Kevään koittaessa Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkin alueella nähdään kymmeniä tuhansia muuttolintuja. Osa niistä on palannut pesimään synnyinsijoille, osa taas pysähtyy  vain lepäämään ja ruokailemaan. Väsyneille läpimuuttajille Geoparkin rauhalliset metsät, järvien ja jokien tulvaniityt ja laajat suoalueet ovat turvallinen taukopaikka.

Erilaisia elinympäristöjä havainnoitiin

Maailman muuttolintujen päivään 14. päivänä toukokuuta 2022 osallistumista pidettiin tärkeänä myös Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkissa. Lintuharrastajia kannustettiin retkeilemään ja tekemään muistiinpanoja havaituista lintulajeista. Havaintoja kertyi runsaasti erilaisista elinympäristöistä: Haapakeitaan soidensuojelualueeseen kuuluvalta Mustansaarenkeitaalta ja sen metsäiseltä polulta Isojoelta, Parkanon Viinikanjoen tulvaniityiltä ja metsistä sekä Pohjois-Parkanon järvien rannoilta ja pelloilta.

Yli 50 muuttolintulajia

Muuttolintupäivänä nähtiin valituissa kohteissa 62 eri lintulajia. Niistä 51 olivat varsinaisia muuttolintuja. Ne olivat lyhyemmän tai pidemmän lentomatkan jälkeen päätyneet Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkin alueelle joko jäädäkseen tai tauon jälkeen jatkaakseen matkaansa. Osa muuttavista lajeista, kuten laulujoutsen, oli saapunut pesimäalueelleen hyvin varhain. Järvet olivat silloin vielä jäässä ja sulapaikkoja oli harvassa. Viimeisimmät paluumuuttajat, hyönteissyöjät, olivat tulleet paikalle vasta edellisinä päivinä. Niiden muutto on vieläkin kesken, ja loppujen lajien odotetaan palaavan lähiviikkoina, kun ilmat vielä lämpenevät.

Kaukaiset kulkijat

Pisimmän muuttomatkan olivat taivaltaneet eteläisen Afrikan rannikolla talvehtineet, kevyen näköisesti lentävät kalatiirat. Suurikokoiset kurjet, joiden talvehtimisalueet ovat Sinisen Niilin seuduilla, puolestaan käyttävät nousevia ilmavirtoja taitavasti avukseen purjehtiessaan ilmojen halki kohti pohjoisia pesimäpaikkojaan. Myös ne ovat aikaisin saapuvia muuttajia.

Pikkuiset pitkämatkalaiset

Hämmästyttäviin suorituksiin yltävät pienikokoiset hyönteissyöjät, joita nähtiin 11 eri lajia. Nämä lajit talvehtivat eri puolilla Afrikkaa. Esimerkiksi meillä yleinen kirjosieppo saapuu Länsi-Afrikan sademetsistä pohjoiseen toukokuussa. Toisiaan muistuttavat, mutta laulultaan tyystin erilaiset, pajulintu ja tiltaltti talvehtivat Afrikan itä- ja eteläosissa, samoin rantojen ruokokerttunen.

Monet taitaviin lentäjiin kuuluvat kahlaajat, liro, valko- ja metsäviklo sekä suokukko, joita nähtiin retkien aikana, talvehtivat nekin Afrikan mantereella. Varsinkin nykyään erittäin uhanalaiseksi luokitellun suokukon 35:n yksilön parven näkeminen valoi uskoa parempaan tulevaisuuteen, jolloin myös muuttolintujen elinympäristöjen vaatimukset tunnetaan ja suojelutarpeet otetaan huomioon.

Muuttomatkan levähdyspaikat tärkeitä

Yhteensä 22 havaituista 51 muuttolintulajista käy talvehtimassa Afrikassa. Ne joutuvat siis ylittämään Välimeren ja useimmat myös Saharan autiomaan muuttomatkallaan keväällä ja uudestaan syksyllä. Samalla ne ylittävät monien valtioiden rajat ja myös poikkeavat eri maissa perinteisillä taukopaikoillaan.

Toivottavasti levähdys- ja ruokailupaikat matkan varrella eri valtioissa ja elinympäristöt vaivalloisten muuttotaipaleiden molemmissa ääripäissä saavat säilyä edelleenkin niille sopivina. Tämä onnistuu valtioiden välisellä yhteistyöllä, lisäämällä tietoa muuttolinnuista, niiden muuttoreiteistä sekä ruokailu- ja levähdyspaikkojen tärkeydestä.

 

Teksti: Eira-Maija Savonen

Kuvat: Terttu Hermansson

MAAILMAN MUUTTOLINTUJEN PÄIVÄ

Global Geoparks Network kannustaa jäseniään kiinnittämään huomiota maailman muuttolintujen tilaan ja niiden muuttoreiteillä tapahtuneisiin muutoksiin.

MAAILMAN MUUTTOLINTUJEN PÄIVÄ

14 toukokuuta 2022

Global Geoparks Network kannustaa jäseniään kiinnittämään huomiota maailman muuttolintujen tilaan ja niiden muuttoreiteillä tapahtuneisiin muutoksiin sekä järjestämään tapahtumia, joissa näitä asioita tuodaan esille.

Yhdistyneiden Kansakuntien aloitteesta Maailman muuttolintujen päivää on vietetty jo vuodesta 2006 lähtien kahdesti vuodessa, toukokuussa ja lokakuussa kuukauden toisena lauantaina. Silloin lintujen kevätmuutto ja syysmuutto ovat yleensä kiivaimmillaan.

Vuoden teemana valosaaste

Maailman muuttolintujen päivän tapahtumien tavoitteena on lisätä yleisön tietoisuutta kansainvälisen yhteistyön merkityksestä muuttolintujen suojelussa. Muuttolinnut kun eivät matkoillaan rajamuodollisuuksista piittaa, vaan käyttävät lukuisten valtioiden ilmatilaa ja ylittävät jopa kokonaisia mantereita.

Vaikka lintujen muuttomatkat ovat pitkiä, monet lajit etenevät lyhyitä päivätaipaleita ja levähtävät välillä. Niinpä ne tarvitsevat turvallisia, häiriöttömiä, lajille tyypillisiä levähdys- ja ruokailualueita. YK:n muuttolintuja koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja afroeurooppalaisen yleissopimuksen täytäntöönpanon pohjalta on tarkoituksena ryhtyä maailmanlaajuisesti toimiin lintujen turvallisen muuttamisen edistämiseksi.

Maailman muuttolintujen päivä 2022 -kampanja keskittyy ”valosaasteeseen”, jonka on todettu aiheuttavan ongelmia varsinkin yöaikaan muuttaville hyönteisyöjälinnuille.

Mihin linnut lentävät?

Suomessa pesii noin 250 eri lintulajia. Täällä elävien lintujen yksilömäärän on arvioitu olevan noin 100 miljoonaa yksilöä. Se tosin vaihtelee suuresti vuodenaikojen mukaan, sillä yli 80 % meillä pesivistä lajeista muuttaa talvehtimaan muualle.

Osa linnuista muuttaa vain sen verran kuin niiden on pakko. Esimerkiksi joutsenet ja karaistuneimmat vesilinnut väistyvät vain sen verran etelämmäs, että vesistö pysyy sulana. Toiset lajit taas tekevät hyvin pitkiä muuttomatkoja, kuten lapintiira, joka muuttaa pohjoisen äärimmäisiltä, arktisilta alueilta aina etelänapamantereen reunamille saakka. Pituutta matkalle voi tulla jopa 20 000 km kahdesti vuodessa. Painoa linnulla on noin 100 g. Eikä kotijärvellä lekutteleva, kalasaalista tähyilevä kalatiira jää yhtään huonommaksi: se muuttaa eteläiseen Afrikkaan talvea viettämään.

Talveksi Afrikkaan

Lukuisat pohjoisen pallonpuoliskon lintulajit muuttavat talveksi päiväntasaajan eteläpuolelle. Eteläiseen Afrikkaan lentävät lajit joutuvat ylittämään laajan, vaativan Saharan autiomaan. Niin tekevät myös meidän räystäspääskymme, jotka painavat vain 15–23 g. Mikäli matkan varrelta ei löydy rauhallista keidasta juomapaikkoineen, matka voi loppua lyhyeen.

Monet muutkin hyönteissyöjät muuttavat Afrikkaan. Muun muassa kaikki maailman kivitaskut – suomalaiset mukaan lukien – talvehtivat siellä. Niinpä Amerikan mantereella, Alaskassa pesivät kivitaskut muuttavat Aasian halki Afrikan keskiosiin noin 14 500 km:n matkan. Pensastasku, joka Suomessa pesii niittyjen laitamilla, viettää talvensa Afrikan savanneilla leijonien ja seeprojen seurassa. Kalasääski puolestaan kalastelee talvikauden Afrikan järvillä.

Kauttakulkijat

Sen lisäksi että meiltä syksyllä lähtee ja keväällä meille saapuu meidän omia muuttolintujamme, Suomi on myös monien lintulajien kauttakulkumaa. Arktisten alueiden vesilintujen, allien, mustalintujen ja pilkkasiipien, ohimuutto voi saavuttaa jopa miljoonien yksilöiden määrän. Satojen tuhansien hanhien muutolta jää nykyään useita satapäisiä parvia ruokailemaan Suomen pelloille. Osa aikaisemmin vain ohilentäneistä valkoposkihanhista jää jopa pesimään tänne.

Arktisten alueiden kahlaajalinnut muuttavat yleensä eteläiselle pallonpuoliskolle. Suomen yli muuttaa säännöllisesti ja runsaslukuisina lähes 20 arktisen rannikkoseudun vesi- ja rantalintulajia, jotka eivät pesi täällä, mutta jäävät varsinkin syysmuutolla pitkiksikin ajoiksi ruokailemaan matalille merenrannoille. Muun muassa rantalietteillä syksyisin tavallinen kuovisirri ei pesi eikä talvehdi missään paikassa Euroopan alueella, mutta poikkeaa kyllä ruokailemaan.

Muuttolinnut tarvitsevat turvallisia levähdyspaikkoja

Suomen linnut – omia vaiko vieraita kaukomailta?

Missä siis on muuttolinnun ”koti”? Onko se pesimäalueella Suomessa, vaiko kenties talvehtimisalueella Välimeren maissa / Afrikassa / Aasiassa? Miksi se ylipäätään lähtee niin pitkälle ja vaivalloiselle muuttomatkalleen, jossa se joutuu alttiiksi monille vaaroille. Se voi joutua matkallaan petolinnun saaliiksi tai tulla huvikseen lintuja ammuskelevan ihmisen tappamaksi. Sen muuttoreitin perinteiset levähdys- ja ruokailupaikat ovat saattaneet muuttua rakennetuksi alueeksi, jossa ei ole enää sijaa matkasta uupuneelle pikkulinnulle. Miksi siis lähteä kauas pohjoiseen pesimään? Eikö lähempää löytyisi sopivaa paikkaa lisääntymiselle?

Pohjoisen keväällä ja alkukesällä on eräitä ominaispiirteitä, joista on apua pesinnän onnistumisessa: keväällä ja alkukesällä ilma on ”sakeana” lentävistä hyönteisistä, joten kuoriutuville poikasille riittää ruokaa. Pohjoisen pitkässä, valoisassa yössä emot voivat ruokkia poikasia myös yöllä. Monien lintulajien poikaset eivät kestäisi ruokkimatta tropiikin 12 tunnin yötä. Muuan muassa nämä syyt saavat linnut palaamaan aina uudelleen syntymäsijoilleen, ”kotiinsa”.

Muutokset linnustossa kertovat muutoksista ympäristössä

Suomessa pesivistä lintulajeista yli kolmanneksella pesimäkanta on taantunut. Erityisesti Afrikassa ja Aasiassa talvehtivat, samoin kuin viljelymailla pesivät ja pohjoiset lintulajit, vähenevät huolestuttavasti. Kosteikoilla ja taajamissa pesivien lajien kannat kääntyivät laskuun 2000-luvun alussa. Muuttavien lajien kohdalla kyseessä on useimmiten ihmisen aiheuttama elinolojen huononeminen muuttomatkan varrella ja talvialueilla. Aikaisempi levähdys- ja ruokailupaikka on saattanut kokonaan hävitä vaikkapa rakentamisen vuoksi. Kansainväliselle yhteistyölle on siis tarvetta lintujen turvallisten muuttoreittien takaamisessa.

Lauhanvuori -Hämeenkangas Geopark tarjoaa muuttolinnuille hyvät puitteet

Geopark-alueilla osaltaan huolehditaan pesintä- ja levähdysalueiden riittävyydestä ja turvallisuudesta. Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa on Metsähallituksen mailla suoalueita, joissa liikkuminen on kielletty lintujen pesintä- ja muuttoaikaan. Kauhanevalla myös syysmuuton aikainen lintujen levähtäminen halutaan mahdollistaa rajoitustoimin. Merkittyjen reittien ja pitkospolkujen tarkoituksena on turvata pesintärauha myös rajoitusosien ulkopuolella.

BirdLife Suomi ry:n organisoimana ja alueellisten lintuyhdistysten toimesta on selvitetty kunkin maakunnan tärkeimmät lintujen kerääntymisalueet (talvi- ja muutonaikaiset ruokailu- ja levähdysalueet sekä sulkasatoalueet). Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkin alueelta näitä maakunnallisesti tärkeitä lintualueita löytyy 11 kappaletta jo ennestään tiedossa olleiden kahden valtakunnallisestikin tärkeän lintualueen, Puurokeidas–Hannankeidas ja Häädetkeitaan luonnonpuisto + Keidaslammit, lisäksi. Lintujen muutonaikaisten kerääntymisalueiden ja muuttoreittien tunnistaminen on erityisen tärkeää, jotta ne voidaan ottaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kuten kaavoituksessa, huomioon ja jotta alueiden linnustollisia arvoja ei vahingossa heikennetä.

Tietoja muuttolintujen reiteistä ja levähdysalueista kaivataan lisää. Niinpä Lauhanvuori – Hämeenkangas Geopark kutsuukin alueen lintuharrastajia osallistumaan Maailman muuttolintujen päivään lauantaina 14.5.2022.

 

Teksti: Eira-Maija Savonen

Kuvat: Terttu Hermansson

Pääkuva: World Migratory Bird Day

Turvallisesti retkelle

Polut kutsuvat kulkemaan - retkeile turvallisesti Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkissa

Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geopark -alueen retkeilykohteiden polut ja reitit ovat suurimmaksi osaksi Metsähallituksen ylläpitämiä. Alueella on myös reittejä, joita ylläpitävät esimerkiksi kunnat tai kaupungit. Turvalliseen retkeilyyn löydät vinkkejä tältä sivuilta. Tutustu myös Metsähallituksen Retkeilyn ABC-sivuun.

Ennen retkelle lähtöä

Tutustu retkikohteeseen etukäteen www.luontoon.fi ja www.retkikartta.fi avulla. Lataa puhelimeen 112 Suomi -sovellus ja mikäli aiot käyttää puhelinta maastossa navigointiin esim. karttasovelluksen avulla, niin varmista virran riittävyys virtapankin avulla. Varaa mukaan ensiapupakkaus ja opettele käyttämään sitä. Liiku mieluiten ryhmässä, jolloin ongelmatilanteessa saat helpommin apua. Jos lähdet yksin maastoon, kerro suunnitelmastasi perheellesi tai tovereillesi.

Jos lähdet reitille, niin selvitä reitin lähtöpisteen sijainti ja selvitä itsellesi etukäteen, miten sinne pääsee. Varaa mukaan tarvittavat eväät ja juotavaa. Geopark-alueen taajamissa on myymäläpalveluja, joten tuoreimmat eväät saat, kun ostat ne matkan varrelta.

Reittien vaativuus

Luonnossa kulkevat retkeilyreitit ovat tasoltaan vaihtelevia. Alueen reiteistä valtaosa on helppokulkuisia – erityisesti Lauhanvuoren kansallispuistossa ja Hämeenkankaalla reitit kulkevat pääosin hiekkakankailla, jossa maasto on suhteellisen tasaista.

Suovaltaiset reitinosuudet on Geopark-alueen kohteilla pääosin varustettu pitkospuin – ne ovat varsin helppokulkuisia, mutta pitkospuut saattavat olla märällä kelillä liukkaita.

Vaativimpia polkuja ovat kalliomailla kulkevat reitit, kuten esimerkiksi Alkkianvuoren tai Susiluolan polut, jotka reittiluokittelun perusteella ovat keskivaativia. Näillä reiteillä tervejalkainen pärjää mukavasti, mutta maasto aiheuttaa paikoin haasteita esimerkiksi kivikoiden ja polulla olevien korkeuserojen vuoksi.

Geopark-alueen patikkareiteistä pääosa on lyhyitä, alle 10 km mittaisia. Eri reittejä yhdistelemällä on kuitenkin mahdollista kasvattaa pituutta – esimerkiksi Lauhanvuorella voi tehdä noin 25 km patikkaretken. Pidempää reittiä etsivä voi suunnata esimerkiksi Paroonin Taipaleelle – Parkanon asemalta Seitsemisen kansallispuistoon ulottuvalle reitille mittaa tulee yli 30 km. Pitkiä patikointiin soveltuvia rengasreittejä ei Geopark-alueella ole.

Esteettömät reitit

Geopark-alueen esteettömistä reiteistä useimmat ovat vaativia esteettömiä reittejä. Ne ovat siis kuljettavissa avustetusti. Reitin varren palveluista esimerkiksi käymälät ja keittokatokset ovat useimmiten myös esteettömiä. Geopark-alueen erikoisuus on Mustansaarenkeitaan esteetön lintutorni. Esteettömät reitit soveltuvat myös lastenvaunuille.

Metsähallituksen ylläpitämien kohteiden esteettömyyttä on parannettu viime vuosina ja niiden luokittelua kehitetään aktiisesti. Tarkista tuorein tieto palvelujen esteettömyydestä www.luontoon.fi:stä.

Turvallisesti poluilla

Turvalliset luontokohteet

Reitit vievät kulkijan luonnonähtävyyksien ja erilaisten kohteiden äärelle. Geopark-alueen luonnonnähtävyydet ovat sellaisenaan turvallisia, eikä niissä ole esimerkiksi putoamisvaaraa, mikäli pysytellään vakiintuneilla ja merkityillä poluilla. Geopark-alueella kohteiden turvallisuuden osalta suurimmat riskit liittyvät kompastumiseen tai kaatumiseen sekä veteen putoamiseen. Riskin toteutuminen vaatii useimmiten kuitenkin reitiltä poikkeamista tai tietoista riskin ottoa.

Mikäli kuitenkin huomaat merkityllä reitillä turvallisuuspuutteita, ilmoita niistä reitin ylläpitäjälle. Metsähallituksen ylläpitämillä kohteilla ilmoituksen voi tehdä sähköpostitse osoitteeseen [email protected]

Sää ja ilmasto

Lauhanvuori – Hämeenkangas Geopark -alue sijaitsee Länsi-Suomessa, Suomenselän vedenjakaja-alueen eteläosassa. Maa nousee merestä verraten nopeasti ja alueen maanpinnan taso nouseekin suhteellisen nopeasti lähes 200 metriin merenpinnasta. Tämä vaikuttaa alueen ilmastoon ja säähän. Korkeilla mailla sataa runsaasti ja sää on usein alavampia alueita viileämpi.

Ylämailla runsaslumiset talvet ovat melko tavanomaisia. Alueen suot ovat usein keskitalvella jäässä, jolloin niillä on helppo liikkua. Lauhanvuoren rinteillä voi olla paksu lumihanki vielä vappuna, ja Hämeenkankaan ja Pohjankankaan maisemissa maantiet ja latupohjat lumen ja jään peitossa, kun etelämpänä ovat jo koivut hiirenkorvalla. Muutoin sääolosuhteet ovat samankaltaisia kuin muualla eteläisessä Suomessa.

Ilmatieteen laitokselta voit tarkistaa säähän liittyvät varoitukset.

Kuva: Sofia Sillanpää

Perille löytäminen

Geopark-alueen reitit on pääsääntöisesti merkitty maastoon polkuviitoin ja maalimerkein. Viitoissa kerrotaan, mille ulkoilun lajille reitti on tarkoitettu. Osalla reiteistä on pelkät viitat. Metsähallituksen kohteilla reittimerkinnät toteutetaan nykyään puihin kiinnitetyillä värillisillä merkeillä. Reittimerkin väritys on useimmiten sama kuin reitin väri kohteen opaskartassa.

Osalla reiteistä merkintätapa on perinteinen maalimerkki puussa tai erillinen maahan pystytetty tolppa, johon merkki on maalattu tai kiinnitetty. Pitkospuureiteillä erillistä merkintää ei välttämättä ole, sillä pitkospuita seuraten kulkija pysyy varmasti reitillä.

Reitillä eteenpäin auttavat myös kartat. Puhelimiin on saatavilla hyviä maastokartat sisältäviä karttasovelluksia, joista osassa on myös navigointiominaisuus. Pidemmillä retkillä digitaalisista ratkaisuista varmin on erillinen GPS-laite, joka ei ole riippuvainen matkapuhelinverkosta – varaparistot kulkevat tarvittaessa helposti repussa. Toimintavarmuudeltaan parhaat suunnistusvälineet ovat perinteinen maastokartta ja kompassi.

Leppoisasti luonnossa

Leiriytyminen

Leiriytyminen on alueen kansallispuistoissa eli Lauhanvuorella ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoissa sallittua merkityillä telttailupaikoilla, jotka on merkitty alueiden opaskarttoihin ja lueteltu www.luontoon.fi:ssä. Hämeenkankaalla leiriytyminen on vapaampaa, mutta suositeltavaa on leiriytyä hoidettujen taukopaikkojen yhteydessä. Pääsääntöisesti luonnonsuojelualueilla leiriytyminen on rajoitettua.

Telttapaikoilla on yleensä tilaa muutamalle teltalle, nuotiokehä, kuivakäymälä  ja pöytä-penkkiyhdistelmä, joillakin myös kaivo tai lähde. Kaikilla nuotiopaikoilla ei ole luvallista telttailla – tutustu kohteen ohjeisiin ja sääntöihin opastusmateriaalien avulla ennen kuin leiriydyt.

Kuva: Ismo Nousiainen / Taikapolku

Taukopaikat

Geopark-alueen kohteilla on lukuisia hoidettuja taukopaikkoja – laavuja, nuotiopaikkoja, keittokatoksia, kotia ja tupia. Osa laavuista sopii myös leiriytymiseen, mutta pääosa huolletuista taukopaikoista on suunniteltu päiväkäyttöä varten, eikä niiden yhteydessä välttämättä ole aina esimerkiksi käymälää tai vesipistettä. Tarkista taukopaikkojen palvelut www.luontoon.fi:stä.

Kuva: Ismo Nousiainen / Taikapolku

Juomavesi

Alueen kansallispuistoissa on useita juomavesipisteitä. Ajantasainen tilanne niiden vedenlaatua koskien löytyy www.luontoon.fi:stä sekä kaivon yhteydessä olevasta veden laatua kuvaavasta tiedotteesta. Alueella on myös lähteitä, joiden vettä voi omalla vastuulla käyttää juomavetenä. Pääosa alueen vesistöistä on kuitenkin ruskeita ja humuspitoisia, eikä niiden vesi sovellu juomavedeksi. Vinkki: kevyt mukana kulkeva vedenpuhdistin kannattaa pakata ainakin yli yön retkille mukaan juomaveden puhdistamista varten.

Kuva: Terttu Hermansson / Metsähallitus

Ruoka

Retkiolosuhteissa ravintolassa ruokailu ei aina onnistu, mutta sekin on mahdollista. Hämeenkankaalla reittien varrella on ravintolapalveluja Kuninkaanlähteellä ja Jämillä, Lauhanvuorella Lauhansarven luontomatkailukeskuksessa. Majoituspalveluista on mahdollista ostaa mukaansa retkieväspaketteja. Omia eväitä on puolestaan mahdollista täydentää matkalla kohteeseen, alueen taajamista löytyy päivittäistavarakauppoja. 

Alueen taukopaikoilla on yleensä mahdollisuus lämmittää ruokaa tulella, mutta tulenteko on rajoitettua metsäpalovaroituksen aikana. Varmimmin ruoan saa lämpimäksi retkikeittimellä. 

Retken jälkeen on myös mukava poiketa kahvilassa tai ravintolassa ja hankkia voimia kotimatkaa varten. 

Kuva: Ismo Nousiainen / Taikapolku

Käymälät

Huollettujen taukopaikkarakenteiden yhteydessä on usein käymälärakennus. Perinteiset kuivakäymälät ovat suosituimmilla kohteilla hiljalleen väistymässä uusien umpisäiliökäymälöiden tieltä. Käymälöissä ei ole wc-paperia, joten pakkaa mukaan rulla, mikäli suunnitelmissa on ulkohuussissa käynti.

Et ole yksin

Luonnon eläimet

Geopark-alueella luonnossa liikkuminen on verraten huoletonta ja turvallista. Tämä siitä huolimatta, että Länsi-Suomessa tavataan nykyään kaikkia suurpetoja. Ne kuitenkin väistävät ihmistä. Eläimistä kulkijalle haittaa onkin etupäässä hyönteisistä.

Kuivilla kankailla hyttysiä on vähän, soilla ja kosteikkojen lähellä taas enemmän. Keskikesällä soilla kulkijaa kiusaavat myös paarmat ja mäkäräiset, kesäiltaisin järvien rannoilla saatat tutustua myös pienen pieniin polttiaisiin.

Lähteiden ympäristössä, lehtomaisilla kasvupaikoilla ja rannoilla liikkuvan kannattaa suojautua punkeilta. Alue ei ole pahimpia punkkialueita Suomessa, mutta luonnossa liikkuvan kannattaa silti ottaa päivittäinen punkkisyyni osaksi iltarutiineja.

Loppukesästä alueella esiintyy myös hirvikärpäsiä, mutta niiden määrä vaihtelee myös kohteesta riippuen – suosituilla ulkoilualueilla hirvikärpäsiä on vähän, mutta hiljaisilla ja erämaisilla kohteilla enemmän.

Ampiaiset ja muut pistiäiset kuuluvat Suomen luontoon. Taukopaikkarakenteet ja esimerkiksi liiterit tarjoavat suojaisia pesäpaikkoja hyönteisille.

Kyykäärme on ainoa Suomessa tavattava myrkyllinen käärme. Geopark-alueen luontokohteilla kyitä voi tavata lähes missä vaan – kalliomaiden lisäksi etenkin soilla voi alkukesästä liikkua kyykäärmeitä. Tämä on syytä huomioida etenkin, jos liikut luonnossa lemmikkieläimen, kuten koiran kanssa.

Jos maastossa liikkuessa törmäät suureen nisäkkääseen, se on todennäköisimmin hirvi. Nopean ja sulavasti maastossa liikkuvan hirven ohella erityisesti Lauhanvuorella voit nähdä myös metsäpeuran. Peltomaisemissa näet todennäköisesti myös valkohäntäpeuroja.

Kuva: Ismo Nousiainen / Taikapolku

Lemmikkieläimet

Lemmikkieläimet ovat tervetulleita Geopark-alueen kohteille, mutta ne on pidettävä aina kytkettynä. Lemmikkieläinten osalta on hyvä pitää mielessä, että joillain alueilla saattaa metsästysaikana liikkua irrallaan metsästyskoiria. Kansallispuistoissa metsästys on kuitenkin kielletty.

Kuva: Terttu Hermansson

Talviretkeily

Geopark-alueen kohteet sopivat hyvin myös talvella retkeilyyn. Lauhanvuorella hoidettu latuverkosto palvelee myös retkihiihtäjää, Hämeenkankaalla ladut taas sopivat paremmin kuntoiluun. Alueen suot ovat mitä parhaimpia umpihankihiihtokohteita. Kalliomaastot taas sopivat mainiosti lumikengillä liikkumiseen. Kansallispuistojen tauko- ja leiriytymispaikat palvelevat myös talvella – maastossa yöpymistä varten tarvitset kuitenkin yleensä oman majoitteen, sillä alueella on vain yksi autiotupa.

Kuva: Laura Koivumäki

Teksti: Pasi Talvitie

Kuvat: Pasi Talvitie, ellei toisin mainittu

Talven hiljaiseloa Geoparkissa – suksilla suolle

Mystiseen suoluontoon on helppo tutustua talvella vaikkapa suksilla. Niillä pääsee sellaisiin paikkoihin, joihin sulan maan aikana ei ole asiaa.

Huidankeitaalle suksilla

Mystiseen suoluontoon on helppo tutustua talvella vaikkapa suksilla. Niillä pääsee sellaisiin paikkoihin, joihin sulan maan aikana ei ole asiaa – osin siksi, ettei sinne pääse, ja siksi, että monet suoalueet ovat lintujen pesimisalueita, joissa ei saa liikkua. Niin myös Huidankeidas.

Huidankeidas sijaitsee Honkajoella, ja sinne on opastettu kulku Siikaistentien varrelta Haukantien kautta. Huidankeitaan parkkipaikalle johtavaa tietä pidetään auki talvisin. Ajoin sinne ja hiihdin polkua pitkin ensin näkötornille.

Umpihankihiihtoa

Polulla ei ollut kävelty edellisen lumisateen jälkeen, joten sain hiihtää umpihangessa. Maisema oli todella kaunis, aurinko paistoi matalalta, miten se tammikuussa voikaan paistaa, ja maalasi lämpimiä sävyjä puiden latvuksiin.

Koivikko

Huidankeitaan laidassa on upea koivikko, jossa puut kaartuivat lumen painosta. Koivikko on syntynyt Honkajoen ja Isojoen kuntien alueella vuonna 1959 roihunneen suurpalon jäljille. Kesällä koivikko on pikkulintujen paratiisi.

Suon rauhaa

Suo avautui uljaana ja rauhallisena, puhdas hanki loisti auringonkajossa. Ei ääntäkään kuulunut. Jatkoin tornilta kaakkoon suon reunan tuntumassa, välillä umpijäässä olevien allikoiden yli ja pehmeiden kermien päältä, välillä sukelsin kitukasvuisten mäntyjen lomitse. Pikkuhiljaa alkoi näkyä elämän jälkiä hangella.

Jälkiä lumella

Kärppä oli kuljeskellut lumen pinnalla määrätietoisesti. Pienet parijäljet kulkivat säännöllisenä nauhana kermien poikki. Kärppä pitää pikkujyrsijät kurissa, mutta se pystyy pyydystämään myös jäniksiä puremalla saalistaan niskaan. Kärpän on nähty käyvän myös metson kurkkuun kiinni.

Pian löysin itseni keskeltä teerien nukkumalähiötä. Lukuisia kieppikoloja ja käytäviä oli siellä täällä, ja koloissa oli myös teerien jätöksiä, jotka paljastivat, kenelle petipaikat kuuluivat. Riittävä määrä pehmeää lunta tarkoittaa teerelle suotuisaa talvea. Se pääsee lepäämään petolintujen ja kylmän ulottumattomiin.

Huidansaloon

Suon laidassa risteili jäniksen jälkiä, jotka eivät näyttäneet johtavan minnekään, ne vain päättyivät. Jänis on ovela tyyppi, sillä se tekee paluuperiä kulkemalla omia jälkiään taaksepäin vähän matkaa ja hyppäämällä sitten sivulle. Siten se harhauttaa mahdolliset saalistajat.

Mättäillä jänis oli kaivanut lunta maahan asti löytääkseen syötävää. Lumi oli onneksi pehmeää, joten se oli päässyt helpolla.

Hiihdin Huidansaloon, joka vaikutti kartalta katsoen kiinnostavalta. Se on suon reunassa kuivalla maalla sijaitseva ”niemi”, loivaa kumpuilevaa maastoa, jonka harjanteet ovat dyynejä ja muinaisia rantavalleja. Suon reunalla oli useita hienoja keloja, ja kuivan maan puolella alkoi upea, avara männikkö. Heti männikön reunassa oli metso kipitellyt edestakaisin. Seurasin vähän matkaa sen jälkiä, jos olisin vaikka tehnyt näköhavainnon, mutta luovuin pian takaa-ajosta.

Hiljainen männikkö

Männikössä kuului vain käpytikan naputusta, kaikki pikkulinnut loistivat poissaolollaan. Keli oli melko kylmä, pakkasta oli reilut kymmenen astetta ja alkoi hiukan tuulla, joten pienemmät siivekkäät olivat varmasti suojaisemmissa metsissä.

Yllätys latvustossa

Eväiden nauttimisen jälkeen palasin takaisin ja ihastelin vielä suon rauhaa ja taivaan hienoja värejä. Paluumatkalla Honkajoen ja Siikaisten välillä havaitsin huurremetson männyn latvassa aterioimassa. Metso käyttää ravinnokseen heikkojen ja vanhojen mäntyjen neulasia, sillä niissä on vähemmän ruoansulatusta haittaavia hartsiaineita. Huurremetsoksi kutsutaan huurteisessa puussa oleilevaa ukkometsoa. Se on erityisesti metsästäjille tuttu termi.

Vaikka talvinen suo näyttää äkkiseltään hiljaiselta, löytyy samoilijalle runsaasti jälkiä ja havaintoja luonnon monimuotoisuudesta karuissa olosuhteissa. Tarinat on kirjoitettu hangen pintaan, ja rauhallisella kulkemisella voi päästä tekemään näköhavaintojakin. Niukka äänimaisema kertoo myös omaa kieltään. Tervetuloa Geoparkin mystisille soille talven kirkkaina päivinä – ja kuutamoöinä!

Teksti ja kuvat: Terttu Hermansson

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue ja vesivisio

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue saa alkunsa Lauhanvuoren kansallispuiston lähteistä ja puroista. Arvokasta jokialuetta on kunnostettu Freshabit LIFE IP -hankkeen turvin, ja vesistöalueelle laaditaan strateginen suunnitelma, vesivisio.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue sijaitsee Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan maakuntien alueella, ja joki virtaa kuuden kunnan alueella: Kauhajoki, Isojoki, Karijoki, Kristiinankaupunki, Teuva ja Siikainen. Pieni osa vesistöalueen reunasta sijaitsee myös Kankaanpään kaupungin (Honkajoen) alueella. Vesistöalueen pinta-ala on 1098 km2 ja se kuuluu Kokemäen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen.

 

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue saa alkunsa Lauhanvuoren kansallispuiston lähteistä ja puroista ja laskee Selkämereen Kristiinankaupungin eteläpuolelta. Jokisuisto muodostuu useista pienistä saarista ja niiden väliin jäävistä vesialueista sekä kanavista.

 

Jokivesistön pääuoma ja tärkeimmät sivujoet käsittävät seitsemän osaa: Isojoki, Pajuluoma (kuvassa), Heikkilänjoki, Karijoki, Metsäjoki, Lapväärtinjoen alaosa ja Kärjenjoki. Pääuoman yläpuolista osuutta kutsutaan Isojoeksi ja alinta osaa Lapväärtinjoeksi. ​Lapväärtin-Isojoki muuttaa olemustaan kapeista luonnontilaisista latvapuroista mutkitteleviin jokiuomiin ja leveään suistoalueeseen. Suurinta sivuhaaraa Kärjenjokea kutsutaan yläosalla Siiroonjoeksi ja alaosalla Lillåksi. Pääuoman pituus on 75 kilometriä ja merkittävimpien sivujokien yhteenlaskettu pituus on noin 115 km. Lisäksi vesistöön kuuluu iso joukko pieniä puroja, eli luomia. Vesistöalueen järvisyysprosentti on vain 0,2 %, suurimmat järvet ovat Haapajärvi (52 ha) ja Kangasjärvi (47 ha).

 

Lapväärtin-Isojoki on erittäin merkittävä sen luonnontilaisuuden, kalatalouden ja luonnon monimuotoisuuden ansiosta. Jokilaakson tärkeimmät luontoarvot liittyvät sekä elinympäristöön että lajistoon. Arvokkaimpia elinympäristöjä ovat luonnontilainen jokireitti, mukaan lukien luonnontilaiset purot ja kosket, jokivarren paikalliset merkittävät vanhat luonnonmetsät sekä maakunnallisesti arvokkaat keidassuot. Uhanalaisuutensa perusteella arvokkaimpia lajeja ovat jokihelmisimpukka ja meritaimen. Suojeluarvon näkökulmasta uhkatekijöitä alueella ovat esimerkiksi eroosio, tulvat, pengertäminen, ojitus, perkaus ja ruoppaus, pintavesien saastuminen, veden patoaminen, vieraslajit ja ilmastonmuutos.

Kunnostustoimia Freshabit LIFE IP -hankkeella

Natura 2000 -vesistöalueiden tilaa ja monimuotoisuutta pyritään parantamaan Freshabit LIFE IP-hankkeella. Laajassa luonnonsuojeluhankkeessa ennallistetaan sisävesiä, jokia ja puroja sekä parannetaan satojen lajien elinoloja ja ympäristöjä. Freshabit Life IP – Pohjanmaan joet osahankkeeseen kuuluvat Lapväärtin-Isojoki, Karvianjoen ja Lapväärtin-Isojoen latva-alueet sekä Ähtävänjoki.

Hankkeen aikana Lapväärtin-Isojoella on toteutettu useita kunnostus- sekä vesien ja lajien suojelua edistäviä toimia. Hankkeella on esimerkiksi kunnostettu puroja, elvytetty kuihtuvia jokihelmisimpukkakantoja, rakennettu kalateitä, kosteikkoja, pintavalutuskenttiä ja erilaisia vesiensuojelurakenteita, joiden tarkoituksena on vähentää vesistöihin päätyvää kuormitusta.

Hanke ajoittuu vuosille 2016–2022, ja sitä koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Hanke on saanut rahoitusta EU:n LIFE-ohjelmasta. Pohjanmaan alueella toimijoita ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Metsähallitus, Suomen Metsäkeskus, Suomen ympäristökeskus, Oulun yliopisto, Luonnonvarakeskus ja Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjanmaan piiri.

Lapväärtin-Isojoen vesivisio

Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle laaditaan laajalla yhteistyöllä vesivisiota Freshabit LIFE IP-hankkeen tuella. Vesivision tarkoituksena on koota yhteen alueen asukkaat sekä eri alojen toimijat ja laatia yhdessä tulevaisuuteen ulottuva näkemys vesistön käytöstä ja tilasta. Vesivisiossa on yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet, joiden tarkoituksena on sovittaa yhteen muun muassa tulvariskien hallinta, vesivarojen käyttö, vesienhoito, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja kalatalous Lapväärtin-Isojoella. Lisäksi pyritään saamaan aikaan alueellista sitoutumista toimintaan ja lisäämään tietoisuutta vesistöön liittyvistä asioista alueen luontomatkailu ja elinkeinotoiminta huomioiden.

Vesivision toteuttamisessa mukana ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Lapväärtin-Isojoen valuma-alueen suunnittelutyöryhmä ja monipuolisesti paikallisia sidosryhmäjäseniä esimerkiksi talouselämästä. Vesivisiota on laadittu yhteisissä työpajoissa, ja sen tiimoilta on järjestetty myös luontokuvakilpailu ja kirjastonäyttely. Vesivisio on lisäksi piilottanut geokätköjä vesistöalueelle.

Lisätietoa vesivisiosta löytyy vesivattenvisio.org-verkkosivuilta. Voit myös tutustua Lapväärtin-Isojoen vesivision Tarinakarttaan (ArcGIS Online), joka esittelee paikkatietona tai kuvina Lapväärtin-Isojoen vesistöaluetta ja sen valuma-aluesuunnitelmaa.

Teksti ja artikkelin jokikuvat: Katja Vainionpää

Lohikuva: Matti Saarikoski

Pääkuva Siiroonjoen alkupäästä: Terttu Hermansson

LIFE Revives

Suvi Hämäläinen Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksesta kertoo, että alueella on 2021 syksyllä alkanut lisäksi EU:n rahoitusta saanut LIFE Revives -hanke, jossa kunnostetaan jokihelmisimpukoiden elinympäristöjä ja palautetaan kasvatettuja raakkuja jokeen. Tässä hankkeessa elvytetään jokihelmisimpukkakantoja kolmessa maassa (Suomi, Ruotsi ja Viro), ja hanke kestää vuoteen 2027 asti. Jyväskylän yliopisto koordinoi hanketta, ja muita suomalaisia partnereita ovat Metsähallitus Luontopalvelut, Metsähallitus Metsätalous Oy sekä Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset.

 

Nuoret tutustuivat Geoparkiin ja metsien arvoihin 4H:n metsäpäivissä

Koululaiset ovat oppineet Geoparkista sekä metsien käytöstä ja arvoista 4H:n metsäpäiväretkillä Hämeenkankaan Niiniharjulla.

Geopark Rangerit ovat kertoneet nuorille Geoparkista ja retkikohteesta 4H:n koululaisten metsäpäivissä Jämin Niiniharjulla. Jämin metsäpäivät on järjestänyt Satakunnan alueen 4H, ja Metsänhoitoyhdistys Karhu ja Geopark ovat olleet mukana tarjoamassa päiviin ohjelmaa. Suomen Metsäsäätiö rahoittaa huomattavan osan koululaisten metsäpäivien kuljetuskustannuksista.

Kuva: Annukka Pörsti

Vuosittain ympäri Suomea järjestettävien 4H-metsäpäivien rastiradalla nuoret saavat tietoa metsästä, oppivat metsässä liikkumisen taitoja ja havainnoivat yhdessä metsäluontoa. Lisäksi metsäpäivissä tutustutaan mm. työntekoon, tulenkäsittelyyn, jokamiehenoikeuksiin, kierrätykseen ja ruokailuun metsässä. 

Kuva: Pasi Talvitie

Syksyn 2021 metsäpäivissä Niiniharjulla Hämeenkankaalla Geopark Ranger Kristiina Peltomaa tutustutti koululaiset Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkiin. UNESCO-status kertoo, että alue on geologisesti arvokas ja ainutlaatuinen.

Kristiina selitti nuorille, miten kaukaiset historian tapahtumat, kuten jääkausi, ovat alueella vaikuttaneet ja miten sen merkit jalkojen alla ja ympäristössä sekä paikallisissa perinteissä näkyvät. Kertomukset paikan päällä herättivät historian tapahtumat eloon. Koululaiset kirmasivat supan rinnettä alas ja ylös, jolloin alueen pinnanmuodot ja maisema tulivat tutuiksi liikunnan avulla.

Kuva: Annukka Pörsti

Geopark-johdannon jälkeen maastosta etsittiin puihin kiinnitettyjä kuvia, jotka esittivät alueelle ominaisia kasvi- ja lintulajeja. Kuvien äärellä tunnistettiin lajeja ja pohdittiin yhdessä, miten lajit liittyvät juuri tähän ympäristöön ja toisiinsa ja miksi tämä elinympäristö on niille tärkeä. 

Kuva: Päivi Lindfors

Kristiina oli piilottanut maastoon myös ämpäreitä, joihin hän oli koonnut erilaisia näytteitä osallistujien tutkittaviksi. Yhdessä ämpärissä oli erilaisia jäkäliä, toisessa sammalia, kolmannessa käpyjä ja neljännessä siemeniä. Erityisesti erilaisten siementen ominaisuudet ja leviämisstrategiat osoittautuivat nuorten keskuudessa mielenkiintoiseksi aiheeksi, kun niistä opittiin aivan uutta.

Kuva: Annukka Pörsti

Geopark-tuokion aikana tutkittiin myös metsälehmuksen eli niinipuun kuivuneita lehtiä. Paikannimi Niiniharju viittaakin alueella kasvaviin metsälehmuksiin. Metsälehmuksen lehdet kuljettivat kuulijat atlanttiseen lämpökauteen, jolloin jaloja lehtipuita kasvoi Suomessa nykyistä pohjoisempana. Niiniharjun puulajistossa näkyy edelleen lämpimämmän ilmastokauden vaikutuksia. Niinestä tehtiin ennen köysiä, joilla maksettiin veroa Ruotsi-Suomen kuninkaalle.   

Kuva: Pasi Talvitie

Retken kohokohtiin kuuluu tietysti myös eväshetki. Oppilaat nauttivat koulusta mukaansa saamiaan eväitä sekä 4H:n tarjoamia nuotiomakkaroita.

Kuva: Terttu Hermansson

4H:n metsäpäivissä lukuisat Geopark-alueen ja lähialueiden koululaiset ovat saaneet tietoa Geoparkista sekä metsistä ja niiden arvoista ja käytöstä. Metsäpäivissä nuoret ovat oppineet tärkeitä asioita iloisen luonnossa vietetyn yhteisen ajan ja käytännön toiminnan kautta. 4H:n metsäpäivät ovat Geoparkille hieno mahdollisuus välittää nuorille arvokasta tietoa yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Kuva: Anna-Kaisa Valaja

4H:n metsäpäivissä on pilotoitu Geoparkin ympäristökasvatustoimenpiteitä osana maaseuturahoitteisia hankkeita. Parkanon Säästöpankkisäätiö on tukenut Geoparkin osallistumista metsäpäiviin. Kiitämme kaikkia tahoja hyvästä yhteistyöstä!  

#lhgeopark #unescoglobalgeoparks #geopark #globalgeoparks #europeangeoparks #finnishgeoparks #unesco #lauhanvuoriregion #outdoor #retkeily #luontomatkailu #hyvinvointialuonnosta #sdgs2030 #geoeducation

Teksti: Laura Koivumäki

Kuva: Terttu Hermansson

Pääkuva: Pasi Talvitie, Hämeenkangas

Viimeinen kuva: Terttu Hermansson

4H:n metsäpäivissä opitaan luonnossa olemalla ja tekemällä

Kotiseudun luonto ja kulttuurimaisemat elokuvaksi

Kauhajoki-Seuran tuottama ”NÄÄ MAAT, NÄÄ MANNUT – MEIDÄN KAUHAJOKI” -elokuva tehtiin talkoilla ja rakkaudella, kunnianosoitukseksi kotiseudulle ja sen luonnolle.

Nää maat, nää mannut

Kauhajoki-Seuran tuottama ”NÄÄ MAAT, NÄÄ MANNUT – MEIDÄN KAUHAJOKI” sai ensi-iltansa Bio Marlonissa syksyllä 2021. Elokuva tehtiin talkoilla ja rakkaudella, kunnianosoitukseksi kotiseudulle ja sen luonnolle. Kun yleisö löysi elokuvan ja näytöksiä tarvittiin toinen toisensa jälkeen, olivat tekijät kiitollisin mielin. Suosion myötä edistyisi myös perimmäinen toivomus: elokuvan elämyksellinen sisältö innostaa vaalimaan ikiaikaista perintöämme ja liikkumaan kotiseudun moni-ilmeisessä ympäristössä.

Elokuvan taustalla on Kauhajoen poikkeuksellisen laaja yli 100 niteen kotiseutukirjallisuus. Erityisesti luontoa ja kulttuuriympäristöä on kuvattu perusteellisesti viiden kirjan sarjassa: Kauhajoen luonnonkirja (1983) Kauhajoen vesien kirja (1991) Kauhajoen metsien ja soiden kirja (1999) Hämes-Havunen (2006) ja Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja (2012). Niidenkin synty oli talkootyön ihme: kaikki noin 100 kirjoittajaa tekivät artikkelinsa perehtyneisyytensä aihepiiristä korvauksetta. Sama koski kymmeniä kuvaajia. Myös kirjat kustannettiin ja 2000-3000 kappaleen painokset myytiin Lions-klubien vapaaehtoistyönä.

Kirjoista avautui ihmeellisiä asioita. Mitä kallioperä kertoo koko planeettamme historiasta, maaperä monista jäätiköitymisvaiheista, mitä latvavesien purotaimenet ja luomanvarsien lehtomainen rehevyys kertovat pohjavesistä. Luetteloa voi jatkaa pitkään; eroosion voima, mykistävät suursuot, Hyypänlaakson ja lakeuden kulttuurimaisemat…

Vuosikymmenen mittaan kirjoista oli opittu paljon. Joistakin oli jäljellä enää arkistokappaleita. Tuli tarve siirtää ne nuoremmille sukupolville ja avata kirja-aarteitten tieto digitaalisin menetelmin kaikkien kiinnostuneitten yhteisölliseen käyttöön sekä perinteisenä lukukokemuksena että runsasta tietoainesta jalostaen. Tähän työhön saatiin Leader- tukea Suupohjan Kehittämisyhdistykseltä. Työhön motivoi myös alueen kuntien ja Metsähallituksen yhteinen Geopark-hanke, jossa luontomme ainutlaatuisuus tuodaan näkyvästi esiin kansainvälisesti. Voisimme ehkä olla senkin tukena.

Keväällä 2019 valmistui Kauhajoki tutuksi -sivusto osoitteessa www.kauhajoki.net. Sivuston ytimessä ovat digitoidut kotiseutukirjat kuvineen ja videoineen. Videoita pidettiin digihanketta suunniteltaessa alun alkaen tärkeänä. Tavoite noin kymmenen videon tekemisestä tuntui aluksi kovin mittavalta, mutta innostuksen vallassa tehdyn suuren työmäärän ansiosta 11 videota saatiin valmiiksi. Videot syntyivät 20 aktiivisen tekijän, käsikirjoittajien, kuvaajien, leikkaajien, selostajien ja äänittäjien toimesta. Osa musiikistakin sävellettiin juuri niitä varten. Videoiden hahmottuessa syntyi myös ajatus elokuvasta, jonka katsojat näkisivät elokuvateatterin isolta kankaalta.

Oli aika palata kotiseutuharrastuksen juurille, talkootyön pariin. Videoitten koostaminen elokuvaksi vaati kiinnostavan alun, aihepiiristä toiseen johdattelevat juonnot, uutta kuvitusta, lisää musiikkia ja kohottavan lopun. Kuitenkin piti samalla hyväksyä se, että koosteeseen syntyisi toistoa, sillä itsenäisiä videoita ei ollut tarkoitus leikata uudelleen. Tämän työn otti omakseen Pentti Kakkori, valokuvauksen ja elokuvataiteen osaaja. Vankan kuvaajakaartin työn tuloksia riitti myös uuden kuvituksen tarpeisiin.  Pentti sai tarvitsemaansa tukea juontoihin ja musiikkiin myös muilta kotiseudun ystäviltä. Kunkin nimi näkyy lopputeksteissä. Pentti sanoo olevansa hyvin kiitollinen heille kaikille.

Niin, mitä elokuvan katsojat sanovat 70 minuutin jälkeen? Tulee tunne, että kotiseutu on katsojille rakas ja siitä tehtyä elokuvaa katsotaan keskittyneesti ja kiinnostuneina. Toistoonkin on suhtauduttu myötämielisellä kommentilla. Kertaus on opintojen äiti!

 

Artikkelin ovat kirjoittaneet Liisa Ruismäki, Kauhajoki-Seuran pj. ja Jussi Kleemola (kuvassa), Kauhajoki tutuksi -sivuston ylläpitoryhmän pj.

Kuvat: Pentti Kakkori

Yläkuva: Marjo Koivisto

Alakuva: Terttu Hermansson

"Tulee tunne, että kotiseutu on katsojille rakas."

Jämillä luontoa ja liikuntaa lukiolaisille

Kankaanpään Yhteislyseon oppilaat viettivät kesäloman kynnyksellä liikunnallisen päivän Jämin alueen ykkösluontokohteisiin tutustuen.

Hämeenkankaan ainutlaatuisilla lähteillä

Kankaanpään Yhteislyseon opettajat järjestivät oppilailleen Jämillä liikunnallisen luontopäivän, jonka ohjelman toteuttamiseen myös Geoparkin asiantuntijat pääsivät osallistumaan. Päivän ensimmäinen kohde oli Hämeenkankaan kupeessa sijaitseva upea Kylmänmyllynlähde, harjujen lahja luonnossa liikkujille. Tilausbussit toivat oppilaat aamulla lähteille, mistä matkaa jatkettiin jalan alueen muihin näyttäviin luontokohteisiin.

Kuva: Terttu Hermansson

Geopark Ranger Kristiina Peltomaa vei oppilaat kertomustensa avulla aikamatkalle menneisyyteen, jolloin lähteet olivat alueen asukkaille tärkeitä myllyä pyörittävän, ikuisesti pulppuavan veden ansiosta. Lähteisiin on liittynyt myös paljon uskomuksia.

Kuva: Terttu Hermansson

Lähteen äärellä Kristiina kertoi oppilaille alueen arvokkaasta eliöstöstä, kuten metsän monipuolisesta puustosta ja linnustosta, jota lähteikön ympäristön runsas hyttyskanta ja harvinaisemmatkin hyönteiset hyödyttävät. Ympäristökasvatuksen kurssilaiset pääsivät kartuttamaan digikasvioitaan muun muassa luhtalemmikillä ja uposvesitähdellä. Ympäri vuoden auki pysyvät lähteet ovat kiehtova ja suosittu käyntikohde kaikkina vuodenaikoina.

Kuva: Terttu Hermansson

Koivistonvadilla tietoa alueen retkeilypalveluista ja -ohjeista

Lähteiltä patikoitiin Koivistonvadille, missä Metsähallituksen retkeilypalvelurakenteiden huollosta vastaava yrittäjä Tero Lähteenmäki kertoi työstään. Hämeenkankaalla on kymmenkunta Metsähallituksen taukopaikkaa, jotka kaikki ovat kovassa käytössä. Taukopaikkoja korjataan ja kehitetään esimerkiksi esteettömyyden näkökulmasta. Alueen reittejäkin kehitetään ja merkitään parhaillaan uudelleen.

Kuva: Terttu Hermansson

Tero käy taukopaikat läpi viikoittain ja huolehtii, että puuvajoissa on polttopuuta ja laavujen ja kotien ympäristöt säilyvät siisteinä. Kävijät saavat pilkkoa polttopuut pitkistä rangoista itse, sillä valmiiden klapien menekki olisi huomattavasti suurempaa. Vaikka taukopaikkojen käyttö on lisääntynyt viime vuosina, roskaaminen ei onneksi ole enää yleistä useimmissa kohteissa.

Kuva: Terttu Hermansson

Hämeenkankaalla suurin ongelma on luvaton maastoliikenne. Alueen tiheä polkuverkosto ja helppokulkuinen maasto voi houkutella esimerkiksi mopoilemaan tai ajamaan mönkijällä. Moottoriajoneuvoilla ajo on kuitenkin maastoliikennelain mukaisesti ehdottomasti kielletty aluetta halkovien yleisten teiden ulkopuolella. Hämeenkankaalla partioivat eräpoliisit ja poliisit puuttuvat luvattomaan maastoliikenteeseen.

Kuva: Pasi Talvitie

Retkipäivän kruununa rantalentis ja pulahdus pohjavesilampeen

Koivistonvadilta oppilaat kävelivät harjun laen kutsuvia neulaspolkuja pitkin Niiniharjun kodalle, missä syötiin nuotiomakkarat ja sämpylät mehun kera. Niiniharjulta laskeuduttiin vielä Perhepuistoon, missä helteisen retkipäivän kruunasi rantalentis kuumalla harjuhiekalla sekä virkistävä pulahdus pohjavesilampeen.

Kuva: Kankaanpään Yhteislyseo

Teksti: Laura Koivumäki

Kuva: Kankaanpään Yhteislyseo

Artikkelin pääkuva: Terttu Hermansson

Viimeinen kuva: Terttu Hermansson

Hämeenkangas tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luontoliikuntaan ja ulkona oppimiseen

Innostavia koululaisretkiä Geoparkissa

Geopark tarjoaa monipuolisia ja innostavia mahdollisuuksia koululaisten retkipäiviin ja pidempiinkin leirikouluihin. Kihniön koululaiset viettivät toukokuun lopulla mukavan keväisen päivän Jämillä Hämeenkankaalla.

Retkillä tutustutaan Geoparkiin

Geopark-retkillä tutustutaan Geoparkin luonto- ja kulttuurikohteisiin ja samalla opitaan liikkumaan luonnossa. Geoparkissa voi tehdä päiväretken yhteen kohteeseen tai järjestää pidemmän leirikoulun ja vierailla useissa kohteissa. Alueen yritykset tarjoavat koululaisryhmille laadukkaita palveluja välinevuokrauksesta ohjattuihin retkiin sekä ruokailuista majoitukseen. Lue lisää retkivinkeistä kohteittain.

Kuva: Sofia Sillanpää

Koululaiset Geopark-retkellä Jämillä

Kihniön koululaiset tekivät keväisen päiväretken Jämille Hämeenkankaalle. Oppilaille esiteltiin etukäteen alueen monipuolista aktiviteettitarjontaa, josta he valitsivat yhdessä mieluisimmat. Retkipäivä rakennettiin liikunnallisen ohjelman ympärille. Samalla oli tavoitteena oppia Geoparkista ja alueen ainutlaatuisesta luonnosta.

Kuva: Pasi Talvitie

Maastopyörillä ykkösluontokohteisiin

Aamupäivän aktiviteetiksi valikoitui maastopyöräretki. Jämi Maiden vuokraamien sähköavusteisten läskipyörien hauskuus yllätti koululaiset, ja pyöräily herätti suurta innostusta jo pyörien säätö- ja testausvaiheessa ennen varsinaisen retken alkua. Hämeenkankaan helppokulkuinen ja mukava polkuverkosto mahdollistaa onnistuneet maastopyöräretket myös ensikertalaisille.

Kuva: Pasi Talvitie

Jämi Maiden asiantunteva ja innostava pyöräilyopas johdatti joukkion ensin Soininharjun laelle, jossa ihasteltiin korkealta harjun päältä avautuvia maisemia. Polkijoiden jono suuntasi tämän jälkeen neulaspolkuja pitkin alueen suosituimpiin luonnonnähtävyyksiin. Niiniharjun laen arvokkaan metsäalueen ohi kurvattiin kohti Hämeenkankaan suurinta suppaa, Koivistonvatia.

Kuva: Laura Koivumäki

Suomen hienoimpiin lukeutuvat lähteet Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde sijaitsevat Hämeenkankaalla. Lähteillä kuultiin niihin liittyviä tarinoita ja virkistäydyttiin raikasta vettä hörppien. Paluumatkalla lähteiltä Jämille voi valita jyrkkiäkin ylämäkiä, joilla pääsee tosissaan testaamaan, kuinka sähköavusteisuus vaikuttaa polkemiseen. Ryhmä piti maastopyöräilyä ihan parhaana retkiohjelmana.

Kuva: Terttu Hermansson

Kiipeilyä ja golfailua

Pyöräilyn jälkeen olikin nälkä, ja vatsat täytettiin Lomahotelli Jämin lounaspöydän maistuvilla antimilla. Lounaan jälkeen suunnattiin Jämi Maiden Seikkailupuistoon, jossa kiipeiltiin korkealla puiden latvustojen lomassa. Seikkailupuistossa on viisi eritasoista rataa, joista kukin voi valita itselleen sopivimmat. Puiston ylpeys on Suomen pisin vaijeriliukurata. Koululaiset pitivät kovasti myös kiipeilystä. Kiipeilyn lisäksi minigolfailtiin rennosti ja heiteltiin frisbeeta radalla. Iltapäivällä tunnin matka takaisin kotiin taittui mukavasti paikallisen tilauskuljetuksen kyydillä.

Kuva: Jämi Maat

Koko ryhmä, niin oppilaat kuin opettaja ja ohjaajakin, pitivät Jämin retkipäivää onnistuneena. Sen lisäksi, että retkellä oli mukavaa, päivän aikana opittiin uutta omasta Geoparkista ja sen ainutlaatuisuudesta.

Koululaisten Geopark-retkipäivää pilotoitiin Leader-rahoitteisessa Geopark kestävästi kohti UNESCOa -hankkeessa, josta maksettiin osa retken kustannuksista.

Teksti: Laura Koivumäki

Kuva: Terttu Hermansson

Pääkuva: Terttu Hermansson

Viimeinen kuva: Terttu Hermansson

GEOPARK TARJOAA KOULULAISRYHMILLE MONIPUOLISIA RETKIMAHDOLLISUUKSIA