Geodiversiteetti Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa

6.10. vietetään UNESCOn kansainvälistä geodiversiteettipäivää. Tällöin huomion kohteena on biodiversiteetin hiljainen kumppani, jonka varaan elämä ja kulttuuri maapallolla rakentuu.

Luonnon monimuotoisuus koostuu kahdesta osasta, biodiversiteetistä ja sen pohjana olevasta geodiversiteetistä eli geologisesta monimuotoisuudesta, joka on myös ihmisen kulttuurisen monimuotoisuuden taustalla. Geodiversiteetti on mahdollistanut muinaiset kulttuuriset kehitysvaiheet, teollisen vallankumouksen ja nykyaikaisen informaatioyhteiskunnan. Siihen nojaa myös uusiutuvaan energiaan perustuva tulevaisuus.

Mitä geodiversiteetti sitten tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että tarkasteltavalla alueella on sekä määrällisesti että laadullisesti paljon erilaisia geologisia muodostumia. Esimerkiksi kallioperässä voi olla useita erityyppisiä ja eri-ikäisiä kivilajeja, kallioperää peittävässä maaperässä taas monessa eri vaiheessa syntyneitä maaperän kerrostumia – moreeneja, harjuja, turvekerrostumia – tai muita geologisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi pohjaveden purkautumispaikkoja eli lähteitä. Geologinen monimuotoisuus voi olla läsnä mitä erilaisimmissa muodoissa.

Geoparkit ovat luonnostaan korkean geodiversiteetin alueita. Tämä ilmenee monipuolisina geologisina luontokohteina. Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa maiseman kehitystarinassa on useita lukuja, alkaen kahden miljardin vuoden takaisista tapahtumista jatkuen satojen ja kymmenien miljoonien vuosien takaisiin kehitysvaiheisiin sekä jääkausiaikaan ja sen jälkeiseen kehitykseen. Harvassa paikassa Suomessa on yhtä monta geologista kehitysvaihetta ja niiden synnyttämiä geologisia muodostumia nähtävissä.

Geopark-alueen geodiversiteetin keskus sijaitsee Lauhanvuoren kansallispuistossa ja sen ympäristössä. Alueen geologisista kehitysvaiheista useimmat ovat siellä edustettuina. Samat vaiheet näkyvät myös muualla Geopark-alueella, yksittäin paikoin jopa näyttävämpinä kuin Lauhanvuorella, mutta yhtä monipuolista kokonaisuutta ei muualla ole.

Geodiversiteetti on elämän perusta.

Geodiversiteetin ja biodiversiteetin yhteys on hyvin havaittavissa myös Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuistossa ja Hämeenkankaalla. Erityisesti jäätikköjokikerrostumien, pohjaveden ja soiden välinen vuorovaikutus synnyttää monimuotoisia elinympäristöjä, joista hyviä esimerkkejä ovat Hämeenkankaan lähteet.

Geodiversiteetin ja kulttuurisen monimuotoisuuden yhteys näkyy esimerkiksi Hyypänjokilaakson viljelymaisemassa, Haapakeitaan suoviljelysten jäänteillä sekä Aitonevan historiallisilla turvetuotantoalueilla. Karijoella Iso-Kakkorin kivimiesten kädenjälki näkyy jokilaakson vanhoissa kivisilloissa, joiden omaperäinen rakennustapa poikkeaa totutusta. Alkkianvuoren ympäristössä maisemaa ovat muokanneet suoviljely ja suometsätalous sekä metsäntutkimus.

Geodiversiteetin, biodiversiteetin ja kulttuurisen monimuotoisuuden yhteys on hyvin näkyvissä myös Hämeenkankaalla. Jäätikön reunamuodostuman tasaiselle terassialueelle rakennettu lentokenttäalue on muodostunut paahdelajiston suosimaksi avoimeksi nummeksi. Maisema muistuttaa alueen menneisyydestä – aikoinaan puuton tai harvapuustoinen nummi kattoi lähes koko Hämeenkankaan.

Geologinen monimuotoisuus näkyy kohteiden lisäksi myös Geopark-alueen historiassa. Geologiset muodostumat soraharjanteista soihin ja järviin ovat satojen vuosien ajan ohjanneet ihmisten kulkemista, asutuksen sijoittumista ja yhteiskunnan toiminnalle tärkeän infrastruktuurin kehittymistä. Osa geodiversiteetistä on myös hävinnyt historian hämärään, kuten vaikkapa jokivarsien reheväturpeiset luhtasuot, jotka jo kauan sitten raivattiin viljelysmaaksi.

Lopuksi pieni tehtävä: katso ympärillesi ja mieti, mikä arkipäiväisistä esineistä ja asioista ympärilläsi ei liity geodiversiteettiin. Olen varma, että et löydä kovinkaan monta asiaa, jotka eivät millään tavalla ole kytköksissä geologiseen monimuotoisuuteen.

UNESCOn kansainvälistä Geodiversiteettipäivää vietetään ensimmäisen kerran 6.10.2022.

Teksti: Pasi Talvitie
Kuvat: Pasi Talvitie, Terttu Hermansson, Mirja Koivisto, Jenni Rankaviita, Joonas Vinnari
Video: UNESCO / Oxford Geoheritage Virtual Conference