Havaintoja Geoparkissa Maailman muuttolintujen päivänä

Väsyneille läpimuuttajille Geoparkin rauhalliset metsät, järvien ja jokien tulvaniityt ja laajat suoalueet ovat turvallinen taukopaikka.

Havaintoja Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa Maailman muuttolintujen päivänä

Kevään koittaessa Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkin alueella nähdään kymmeniä tuhansia muuttolintuja. Osa niistä on palannut pesimään synnyinsijoille, osa taas pysähtyy  vain lepäämään ja ruokailemaan. Väsyneille läpimuuttajille Geoparkin rauhalliset metsät, järvien ja jokien tulvaniityt ja laajat suoalueet ovat turvallinen taukopaikka.

Erilaisia elinympäristöjä havainnoitiin

Maailman muuttolintujen päivään 14. päivänä toukokuuta 2022 osallistumista pidettiin tärkeänä myös Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkissa. Lintuharrastajia kannustettiin retkeilemään ja tekemään muistiinpanoja havaituista lintulajeista. Havaintoja kertyi runsaasti erilaisista elinympäristöistä: Haapakeitaan soidensuojelualueeseen kuuluvalta Mustansaarenkeitaalta ja sen metsäiseltä polulta Isojoelta, Parkanon Viinikanjoen tulvaniityiltä ja metsistä sekä Pohjois-Parkanon järvien rannoilta ja pelloilta.

Yli 50 muuttolintulajia

Muuttolintupäivänä nähtiin valituissa kohteissa 62 eri lintulajia. Niistä 51 olivat varsinaisia muuttolintuja. Ne olivat lyhyemmän tai pidemmän lentomatkan jälkeen päätyneet Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkin alueelle joko jäädäkseen tai tauon jälkeen jatkaakseen matkaansa. Osa muuttavista lajeista, kuten laulujoutsen, oli saapunut pesimäalueelleen hyvin varhain. Järvet olivat silloin vielä jäässä ja sulapaikkoja oli harvassa. Viimeisimmät paluumuuttajat, hyönteissyöjät, olivat tulleet paikalle vasta edellisinä päivinä. Niiden muutto on vieläkin kesken, ja loppujen lajien odotetaan palaavan lähiviikkoina, kun ilmat vielä lämpenevät.

Kaukaiset kulkijat

Pisimmän muuttomatkan olivat taivaltaneet eteläisen Afrikan rannikolla talvehtineet, kevyen näköisesti lentävät kalatiirat. Suurikokoiset kurjet, joiden talvehtimisalueet ovat Sinisen Niilin seuduilla, puolestaan käyttävät nousevia ilmavirtoja taitavasti avukseen purjehtiessaan ilmojen halki kohti pohjoisia pesimäpaikkojaan. Myös ne ovat aikaisin saapuvia muuttajia.

Pikkuiset pitkämatkalaiset

Hämmästyttäviin suorituksiin yltävät pienikokoiset hyönteissyöjät, joita nähtiin 11 eri lajia. Nämä lajit talvehtivat eri puolilla Afrikkaa. Esimerkiksi meillä yleinen kirjosieppo saapuu Länsi-Afrikan sademetsistä pohjoiseen toukokuussa. Toisiaan muistuttavat, mutta laulultaan tyystin erilaiset, pajulintu ja tiltaltti talvehtivat Afrikan itä- ja eteläosissa, samoin rantojen ruokokerttunen.

Monet taitaviin lentäjiin kuuluvat kahlaajat, liro, valko- ja metsäviklo sekä suokukko, joita nähtiin retkien aikana, talvehtivat nekin Afrikan mantereella. Varsinkin nykyään erittäin uhanalaiseksi luokitellun suokukon 35:n yksilön parven näkeminen valoi uskoa parempaan tulevaisuuteen, jolloin myös muuttolintujen elinympäristöjen vaatimukset tunnetaan ja suojelutarpeet otetaan huomioon.

Muuttomatkan levähdyspaikat tärkeitä

Yhteensä 22 havaituista 51 muuttolintulajista käy talvehtimassa Afrikassa. Ne joutuvat siis ylittämään Välimeren ja useimmat myös Saharan autiomaan muuttomatkallaan keväällä ja uudestaan syksyllä. Samalla ne ylittävät monien valtioiden rajat ja myös poikkeavat eri maissa perinteisillä taukopaikoillaan.

Toivottavasti levähdys- ja ruokailupaikat matkan varrella eri valtioissa ja elinympäristöt vaivalloisten muuttotaipaleiden molemmissa ääripäissä saavat säilyä edelleenkin niille sopivina. Tämä onnistuu valtioiden välisellä yhteistyöllä, lisäämällä tietoa muuttolinnuista, niiden muuttoreiteistä sekä ruokailu- ja levähdyspaikkojen tärkeydestä.

 

Teksti: Eira-Maija Savonen

Kuvat: Terttu Hermansson