Luontoäidin lähikauppa

Geoparkin monipuoliset maastot tarjoilevat valtavan määrän luonnon omia herkkuja, joita kuka tahansa retkeilijä voi poimia mukaansa, syödä suoraan suuhunsa tai valmistaa ruoaksi vaikka nuotiotulella.

Maistuisivatko Lauhanvuoren laen mustikat, Kauhanevan kermien kapalot tai vaikkapa Hämeenkankaan herkkutatit? Alueen metsät ja suot tuottavat taatusti terveellistä ja tuoretta satoa keväästä pitkälle syksyyn.

Keväällä ensimmäisenä poimijoita ilahduttavat hiekkapohjaisesta metsämaasta esiin nousevat korvasienet. Huolellisen esikäsittelyn jälkeen korvasienistä valmistuvat herkulliset keitot ja muhennokset. Kevät ja alkukesä ovat parasta aikaa myös erilaisten villiyrttien poimimiselle. Terveellisin salaattipohja syntyy itse poimituista vuohenputken, voikukan, maitohorsman ja ketunleivän lehdistä. Huomioithan, että kasveja ei kuitenkaan saa kerätä luonnonsuojelualueilla eikä kansallispuistoissa.

Kesän ehkä odotetuimpiin marjoihin lukeutuu monen suosikkimarja mustikka, jonka poikkeuksellisen monipuolisista terveysvaikutuksista on puhuttu maailmallakin jo pitkään. Mustikat maistuvat parhailta juuri poimittuina, metsässä mättäällä popsittuina. Mukaan kerätyistä mustikoista valmistuvat makoisimmat piirakat. Hyviä mustikkametsiä voi löytää ympäri Geopark-aluetta, mutta erityisesti Lauhanvuoren laki on tunnettu runsaista mustikkasadoistaan. Lauhanvuorella on tavattu käydä mustikassa pitkienkin matkojen päästä.

Samoihin aikoihin mustikan kanssa alkavat kypsyä soiden aarteet, himoitut, kullankeltaiset hillat eli lakat. Hyvänä lakkavuotena marjoja voi olla soilla paljonkin, mutta parhailta paikoilta lakat katoavat nopeasti ahkerien poimijoiden sankoihin. Terveelliset hillat ovat hyviä sellaisenaan, mutta niitä käytetään paljon myös leivonnassa, kuten perinteisessä lakkakakussa.

Syksymmällä soilla kypsyvät punaiset, kirpeät karpalot. Karpaloita kannattaa poimia vasta syksyn ensimmäisten pakkasöiden jälkeen, sillä pakkanen pehmentää marjojen happamuutta. Soiden marjat lakka ja karpalo voisivat olla Geoparkin tunnusmarjoja – ovathan suot Geoparkin tärkein luontotyyppi. Soilla kasvaa myös ravinteikasta, miedonmakuista juolukkaa, jota kuitenkin hyödynnetään vain vähän.

Loppukesällä mäntymetsien jäkäläkankaat värjäytyvät paikoin punaiseksi puolukoiden kypsyessä poimittaviksi. Hyvältä paikalta monikäyttöisiä puolukoita kerää nopeasti suurenkin määrän. Ravinteikasta puolukkaa voi poimia pitkälle syksyyn asti. Samantyyppisiltä kasvupaikoilta voi löytää myös paljon vähemmän käytettyä, mutta todella terveellistä variksenmarjaa. Sitä kannattaa kokeilla rohkeasti ja käyttää monipuolisesti kuten muitakin metsämarjoja.

Jo alkukesästä lähtien tarkkaavainen retkeilijä voi löytää polkujen varrelta kullankeltaisia kanttarelleja. Mikä olisikaan maukkaampi retkiherkku, kuin nuotiolla paistinpannulla valmistetut keltavahverot? Geoparkin laajoilta kankailta, kuten Hämeenkankaalta, voi kesän edetessä ja syksyn tullen löytää runsaastikin monenlaisia herkullisia ruokasieniä, kuten hiekkaisilla harjualueilla viihtyviä tatteja, haperoita ja rouskuja. Vehreiden kuusikoiden suosikkisieniin kuuluu esimerkiksi satoisa suppilovahvero. Jos sienestämisestä oikein innostuu, kannattaa pakata mukaansa sienikirja-, -veitsi ja -kori, ja suunnata kesäiseen tai syksyiseen metsään missä päin Geoparkia tahansa. Sienien lisäksi seikkailijan on mahdollista saada saaliiksi vaikka mitä luontoelämyksiä!

Jokamiehenoikeuksien ansiosta Geoparkin luonnon tarjoamat herkut ovat kaikkien vapaasti hyödynnettävissä − ja vieläpä aivan ilmaiseksi. Hyvien apajien hakemiseen liittyy aina etsimisen ja löytämisen riemua, joka kuuluu oleellisena osana asiaan. Vaikka uskomattomia marja- ja sienipaikkoja ei sattuisikaan löytämään tai suuria määriä satoa onnistuisi keräämään, ei kannatta lannistua. Tärkeintä on, että lähtee retkelle, tarkkailee ympäristöä ja nauttii luonnosta sitä kunnioittaen.

Teksti: Laura Koivumäki

Kuvat: Terttu Hermansson, Pasi Talvitie