MAAILMAN MUUTTOLINTUJEN PÄIVÄ

Global Geoparks Network kannustaa jäseniään kiinnittämään huomiota maailman muuttolintujen tilaan ja niiden muuttoreiteillä tapahtuneisiin muutoksiin.

MAAILMAN MUUTTOLINTUJEN PÄIVÄ

14 toukokuuta 2022

Global Geoparks Network kannustaa jäseniään kiinnittämään huomiota maailman muuttolintujen tilaan ja niiden muuttoreiteillä tapahtuneisiin muutoksiin sekä järjestämään tapahtumia, joissa näitä asioita tuodaan esille.

Yhdistyneiden Kansakuntien aloitteesta Maailman muuttolintujen päivää on vietetty jo vuodesta 2006 lähtien kahdesti vuodessa, toukokuussa ja lokakuussa kuukauden toisena lauantaina. Silloin lintujen kevätmuutto ja syysmuutto ovat yleensä kiivaimmillaan.

Vuoden teemana valosaaste

Maailman muuttolintujen päivän tapahtumien tavoitteena on lisätä yleisön tietoisuutta kansainvälisen yhteistyön merkityksestä muuttolintujen suojelussa. Muuttolinnut kun eivät matkoillaan rajamuodollisuuksista piittaa, vaan käyttävät lukuisten valtioiden ilmatilaa ja ylittävät jopa kokonaisia mantereita.

Vaikka lintujen muuttomatkat ovat pitkiä, monet lajit etenevät lyhyitä päivätaipaleita ja levähtävät välillä. Niinpä ne tarvitsevat turvallisia, häiriöttömiä, lajille tyypillisiä levähdys- ja ruokailualueita. YK:n muuttolintuja koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja afroeurooppalaisen yleissopimuksen täytäntöönpanon pohjalta on tarkoituksena ryhtyä maailmanlaajuisesti toimiin lintujen turvallisen muuttamisen edistämiseksi.

Maailman muuttolintujen päivä 2022 -kampanja keskittyy ”valosaasteeseen”, jonka on todettu aiheuttavan ongelmia varsinkin yöaikaan muuttaville hyönteisyöjälinnuille.

Mihin linnut lentävät?

Suomessa pesii noin 250 eri lintulajia. Täällä elävien lintujen yksilömäärän on arvioitu olevan noin 100 miljoonaa yksilöä. Se tosin vaihtelee suuresti vuodenaikojen mukaan, sillä yli 80 % meillä pesivistä lajeista muuttaa talvehtimaan muualle.

Osa linnuista muuttaa vain sen verran kuin niiden on pakko. Esimerkiksi joutsenet ja karaistuneimmat vesilinnut väistyvät vain sen verran etelämmäs, että vesistö pysyy sulana. Toiset lajit taas tekevät hyvin pitkiä muuttomatkoja, kuten lapintiira, joka muuttaa pohjoisen äärimmäisiltä, arktisilta alueilta aina etelänapamantereen reunamille saakka. Pituutta matkalle voi tulla jopa 20 000 km kahdesti vuodessa. Painoa linnulla on noin 100 g. Eikä kotijärvellä lekutteleva, kalasaalista tähyilevä kalatiira jää yhtään huonommaksi: se muuttaa eteläiseen Afrikkaan talvea viettämään.

Talveksi Afrikkaan

Lukuisat pohjoisen pallonpuoliskon lintulajit muuttavat talveksi päiväntasaajan eteläpuolelle. Eteläiseen Afrikkaan lentävät lajit joutuvat ylittämään laajan, vaativan Saharan autiomaan. Niin tekevät myös meidän räystäspääskymme, jotka painavat vain 15–23 g. Mikäli matkan varrelta ei löydy rauhallista keidasta juomapaikkoineen, matka voi loppua lyhyeen.

Monet muutkin hyönteissyöjät muuttavat Afrikkaan. Muun muassa kaikki maailman kivitaskut – suomalaiset mukaan lukien – talvehtivat siellä. Niinpä Amerikan mantereella, Alaskassa pesivät kivitaskut muuttavat Aasian halki Afrikan keskiosiin noin 14 500 km:n matkan. Pensastasku, joka Suomessa pesii niittyjen laitamilla, viettää talvensa Afrikan savanneilla leijonien ja seeprojen seurassa. Kalasääski puolestaan kalastelee talvikauden Afrikan järvillä.

Kauttakulkijat

Sen lisäksi että meiltä syksyllä lähtee ja keväällä meille saapuu meidän omia muuttolintujamme, Suomi on myös monien lintulajien kauttakulkumaa. Arktisten alueiden vesilintujen, allien, mustalintujen ja pilkkasiipien, ohimuutto voi saavuttaa jopa miljoonien yksilöiden määrän. Satojen tuhansien hanhien muutolta jää nykyään useita satapäisiä parvia ruokailemaan Suomen pelloille. Osa aikaisemmin vain ohilentäneistä valkoposkihanhista jää jopa pesimään tänne.

Arktisten alueiden kahlaajalinnut muuttavat yleensä eteläiselle pallonpuoliskolle. Suomen yli muuttaa säännöllisesti ja runsaslukuisina lähes 20 arktisen rannikkoseudun vesi- ja rantalintulajia, jotka eivät pesi täällä, mutta jäävät varsinkin syysmuutolla pitkiksikin ajoiksi ruokailemaan matalille merenrannoille. Muun muassa rantalietteillä syksyisin tavallinen kuovisirri ei pesi eikä talvehdi missään paikassa Euroopan alueella, mutta poikkeaa kyllä ruokailemaan.

Muuttolinnut tarvitsevat turvallisia levähdyspaikkoja

Suomen linnut – omia vaiko vieraita kaukomailta?

Missä siis on muuttolinnun ”koti”? Onko se pesimäalueella Suomessa, vaiko kenties talvehtimisalueella Välimeren maissa / Afrikassa / Aasiassa? Miksi se ylipäätään lähtee niin pitkälle ja vaivalloiselle muuttomatkalleen, jossa se joutuu alttiiksi monille vaaroille. Se voi joutua matkallaan petolinnun saaliiksi tai tulla huvikseen lintuja ammuskelevan ihmisen tappamaksi. Sen muuttoreitin perinteiset levähdys- ja ruokailupaikat ovat saattaneet muuttua rakennetuksi alueeksi, jossa ei ole enää sijaa matkasta uupuneelle pikkulinnulle. Miksi siis lähteä kauas pohjoiseen pesimään? Eikö lähempää löytyisi sopivaa paikkaa lisääntymiselle?

Pohjoisen keväällä ja alkukesällä on eräitä ominaispiirteitä, joista on apua pesinnän onnistumisessa: keväällä ja alkukesällä ilma on ”sakeana” lentävistä hyönteisistä, joten kuoriutuville poikasille riittää ruokaa. Pohjoisen pitkässä, valoisassa yössä emot voivat ruokkia poikasia myös yöllä. Monien lintulajien poikaset eivät kestäisi ruokkimatta tropiikin 12 tunnin yötä. Muuan muassa nämä syyt saavat linnut palaamaan aina uudelleen syntymäsijoilleen, ”kotiinsa”.

Muutokset linnustossa kertovat muutoksista ympäristössä

Suomessa pesivistä lintulajeista yli kolmanneksella pesimäkanta on taantunut. Erityisesti Afrikassa ja Aasiassa talvehtivat, samoin kuin viljelymailla pesivät ja pohjoiset lintulajit, vähenevät huolestuttavasti. Kosteikoilla ja taajamissa pesivien lajien kannat kääntyivät laskuun 2000-luvun alussa. Muuttavien lajien kohdalla kyseessä on useimmiten ihmisen aiheuttama elinolojen huononeminen muuttomatkan varrella ja talvialueilla. Aikaisempi levähdys- ja ruokailupaikka on saattanut kokonaan hävitä vaikkapa rakentamisen vuoksi. Kansainväliselle yhteistyölle on siis tarvetta lintujen turvallisten muuttoreittien takaamisessa.

Lauhanvuori -Hämeenkangas Geopark tarjoaa muuttolinnuille hyvät puitteet

Geopark-alueilla osaltaan huolehditaan pesintä- ja levähdysalueiden riittävyydestä ja turvallisuudesta. Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkissa on Metsähallituksen mailla suoalueita, joissa liikkuminen on kielletty lintujen pesintä- ja muuttoaikaan. Kauhanevalla myös syysmuuton aikainen lintujen levähtäminen halutaan mahdollistaa rajoitustoimin. Merkittyjen reittien ja pitkospolkujen tarkoituksena on turvata pesintärauha myös rajoitusosien ulkopuolella.

BirdLife Suomi ry:n organisoimana ja alueellisten lintuyhdistysten toimesta on selvitetty kunkin maakunnan tärkeimmät lintujen kerääntymisalueet (talvi- ja muutonaikaiset ruokailu- ja levähdysalueet sekä sulkasatoalueet). Lauhanvuori – Hämeenkangas Geoparkin alueelta näitä maakunnallisesti tärkeitä lintualueita löytyy 11 kappaletta jo ennestään tiedossa olleiden kahden valtakunnallisestikin tärkeän lintualueen, Puurokeidas–Hannankeidas ja Häädetkeitaan luonnonpuisto + Keidaslammit, lisäksi. Lintujen muutonaikaisten kerääntymisalueiden ja muuttoreittien tunnistaminen on erityisen tärkeää, jotta ne voidaan ottaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kuten kaavoituksessa, huomioon ja jotta alueiden linnustollisia arvoja ei vahingossa heikennetä.

Tietoja muuttolintujen reiteistä ja levähdysalueista kaivataan lisää. Niinpä Lauhanvuori – Hämeenkangas Geopark kutsuukin alueen lintuharrastajia osallistumaan Maailman muuttolintujen päivään lauantaina 14.5.2022.

 

Teksti: Eira-Maija Savonen

Kuvat: Terttu Hermansson

Pääkuva: World Migratory Bird Day