Skip to content
Ilmakuva pirunpellosta illan valossa, kivikon pinnassa näkyy rantavallien muodostamia varjoja ja kuva-alaa vinosti leikkaava suoraviivainen varjo, joka on maanjäristyksen jälki. Mustavalkoinen ilmakuva pirunpellosta, johon maastossa näkyvien piirteiden päälle piirretty tulkinta maanjäristyksen jäljestä.

Lauhanvuoren jääkauden jälkeinen maanjäristyksen jälki

Jääkauden jälkeinen maannousu oli alkuun voimakkaampaa kuin nykyään. Jääkauden jälkeen ensimmäisen kahden tuhannen vuoden ajan maa kohosi noin kymmenen senttiä vuodessa, eli kymmenkunta metriä vuosisadassa. Näin voimakas nousu ei tapahtunut ilman lieveilmiöitä. Noin 9000 vuotta sitten tapahtuikin voimakas maanjäristys, jonka keskus oli Lauhanvuorella. Lauhanvuoren maanjäristys synnytti noin kuusi kilometriä pitkän arven maa- ja kallioperään, kun Lauhanvuoren länsipuolinen kallioperän lohko nousi enimmillään kaksi metriä ylöspäin suhteessa sen itäpuoliseen lohkoon. Tämä siirros näkyy maastossa vielä nykyäänkin, mutta on vaikeasti havaittavissa. Se muun muassa halkaisee Kivijadan sen pohjoisosassa. Siirroslinjaa on vaikeaa erottaa maastossa, mutta sen voi nähdä kesäisenä iltana otetussa ilmakuvassa, jossa siirros muodostaa Kivijadan rantavalleja leikkaavan loivan varjon. Jääkauden jälkeisten maanjäristysten synnyttämiä siirroksia tunnetaan Suomesta erityisesti Keski-Lapista. Lauhanvuoren siirros on Suomen eteläisin tunnettu jääkauden jäkeinen siirros, joka löytyi vasta vuonna 2014 Maanmittauslaitoksen suorittamien tarkkojen laserkeilausmittausten avulla.