Nuoret tutustuivat Geoparkiin ja metsien arvoihin 4H:n metsäpäivissä

Koululaiset ovat oppineet Geoparkista sekä metsien käytöstä ja arvoista 4H:n metsäpäiväretkillä Hämeenkankaan Niiniharjulla.

Geopark Rangerit ovat kertoneet nuorille Geoparkista ja retkikohteesta 4H:n koululaisten metsäpäivissä Jämin Niiniharjulla. Jämin metsäpäivät on järjestänyt Satakunnan alueen 4H, ja Metsänhoitoyhdistys Karhu ja Geopark ovat olleet mukana tarjoamassa päiviin ohjelmaa. Suomen Metsäsäätiö rahoittaa huomattavan osan koululaisten metsäpäivien kuljetuskustannuksista.

Kuva: Annukka Pörsti

Vuosittain ympäri Suomea järjestettävien 4H-metsäpäivien rastiradalla nuoret saavat tietoa metsästä, oppivat metsässä liikkumisen taitoja ja havainnoivat yhdessä metsäluontoa. Lisäksi metsäpäivissä tutustutaan mm. työntekoon, tulenkäsittelyyn, jokamiehenoikeuksiin, kierrätykseen ja ruokailuun metsässä. 

Kuva: Pasi Talvitie

Syksyn 2021 metsäpäivissä Niiniharjulla Hämeenkankaalla Geopark Ranger Kristiina Peltomaa tutustutti koululaiset Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkiin. UNESCO-status kertoo, että alue on geologisesti arvokas ja ainutlaatuinen.

Kristiina selitti nuorille, miten kaukaiset historian tapahtumat, kuten jääkausi, ovat alueella vaikuttaneet ja miten sen merkit jalkojen alla ja ympäristössä sekä paikallisissa perinteissä näkyvät. Kertomukset paikan päällä herättivät historian tapahtumat eloon. Koululaiset kirmasivat supan rinnettä alas ja ylös, jolloin alueen pinnanmuodot ja maisema tulivat tutuiksi liikunnan avulla.

Kuva: Annukka Pörsti

Geopark-johdannon jälkeen maastosta etsittiin puihin kiinnitettyjä kuvia, jotka esittivät alueelle ominaisia kasvi- ja lintulajeja. Kuvien äärellä tunnistettiin lajeja ja pohdittiin yhdessä, miten lajit liittyvät juuri tähän ympäristöön ja toisiinsa ja miksi tämä elinympäristö on niille tärkeä. 

Kuva: Päivi Lindfors

Kristiina oli piilottanut maastoon myös ämpäreitä, joihin hän oli koonnut erilaisia näytteitä osallistujien tutkittaviksi. Yhdessä ämpärissä oli erilaisia jäkäliä, toisessa sammalia, kolmannessa käpyjä ja neljännessä siemeniä. Erityisesti erilaisten siementen ominaisuudet ja leviämisstrategiat osoittautuivat nuorten keskuudessa mielenkiintoiseksi aiheeksi, kun niistä opittiin aivan uutta.

Kuva: Annukka Pörsti

Geopark-tuokion aikana tutkittiin myös metsälehmuksen eli niinipuun kuivuneita lehtiä. Paikannimi Niiniharju viittaakin alueella kasvaviin metsälehmuksiin. Metsälehmuksen lehdet kuljettivat kuulijat atlanttiseen lämpökauteen, jolloin jaloja lehtipuita kasvoi Suomessa nykyistä pohjoisempana. Niiniharjun puulajistossa näkyy edelleen lämpimämmän ilmastokauden vaikutuksia. Niinestä tehtiin ennen köysiä, joilla maksettiin veroa Ruotsi-Suomen kuninkaalle.   

Kuva: Pasi Talvitie

Retken kohokohtiin kuuluu tietysti myös eväshetki. Oppilaat nauttivat koulusta mukaansa saamiaan eväitä sekä 4H:n tarjoamia nuotiomakkaroita.

Kuva: Terttu Hermansson

4H:n metsäpäivissä lukuisat Geopark-alueen ja lähialueiden koululaiset ovat saaneet tietoa Geoparkista sekä metsistä ja niiden arvoista ja käytöstä. Metsäpäivissä nuoret ovat oppineet tärkeitä asioita iloisen luonnossa vietetyn yhteisen ajan ja käytännön toiminnan kautta. 4H:n metsäpäivät ovat Geoparkille hieno mahdollisuus välittää nuorille arvokasta tietoa yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Kuva: Anna-Kaisa Valaja

4H:n metsäpäivissä on pilotoitu Geoparkin ympäristökasvatustoimenpiteitä osana maaseuturahoitteisia hankkeita. Parkanon Säästöpankkisäätiö on tukenut Geoparkin osallistumista metsäpäiviin. Kiitämme kaikkia tahoja hyvästä yhteistyöstä!  

#lhgeopark #unescoglobalgeoparks #geopark #globalgeoparks #europeangeoparks #finnishgeoparks #unesco #lauhanvuoriregion #outdoor #retkeily #luontomatkailu #hyvinvointialuonnosta #sdgs2030 #geoeducation

Teksti: Laura Koivumäki

Kuva: Terttu Hermansson

Pääkuva: Pasi Talvitie, Hämeenkangas

Viimeinen kuva: Terttu Hermansson

4H:n metsäpäivissä opitaan luonnossa olemalla ja tekemällä

Jämillä luontoa ja liikuntaa lukiolaisille

Kankaanpään Yhteislyseon oppilaat viettivät kesäloman kynnyksellä liikunnallisen päivän Jämin alueen ykkösluontokohteisiin tutustuen.

Hämeenkankaan ainutlaatuisilla lähteillä

Kankaanpään Yhteislyseon opettajat järjestivät oppilailleen Jämillä liikunnallisen luontopäivän, jonka ohjelman toteuttamiseen myös Geoparkin asiantuntijat pääsivät osallistumaan. Päivän ensimmäinen kohde oli Hämeenkankaan kupeessa sijaitseva upea Kylmänmyllynlähde, harjujen lahja luonnossa liikkujille. Tilausbussit toivat oppilaat aamulla lähteille, mistä matkaa jatkettiin jalan alueen muihin näyttäviin luontokohteisiin.

Kuva: Terttu Hermansson

Geopark Ranger Kristiina Peltomaa vei oppilaat kertomustensa avulla aikamatkalle menneisyyteen, jolloin lähteet olivat alueen asukkaille tärkeitä myllyä pyörittävän, ikuisesti pulppuavan veden ansiosta. Lähteisiin on liittynyt myös paljon uskomuksia.

Kuva: Terttu Hermansson

Lähteen äärellä Kristiina kertoi oppilaille alueen arvokkaasta eliöstöstä, kuten metsän monipuolisesta puustosta ja linnustosta, jota lähteikön ympäristön runsas hyttyskanta ja harvinaisemmatkin hyönteiset hyödyttävät. Ympäristökasvatuksen kurssilaiset pääsivät kartuttamaan digikasvioitaan muun muassa luhtalemmikillä ja uposvesitähdellä. Ympäri vuoden auki pysyvät lähteet ovat kiehtova ja suosittu käyntikohde kaikkina vuodenaikoina.

Kuva: Terttu Hermansson

Koivistonvadilla tietoa alueen retkeilypalveluista ja -ohjeista

Lähteiltä patikoitiin Koivistonvadille, missä Metsähallituksen retkeilypalvelurakenteiden huollosta vastaava yrittäjä Tero Lähteenmäki kertoi työstään. Hämeenkankaalla on kymmenkunta Metsähallituksen taukopaikkaa, jotka kaikki ovat kovassa käytössä. Taukopaikkoja korjataan ja kehitetään esimerkiksi esteettömyyden näkökulmasta. Alueen reittejäkin kehitetään ja merkitään parhaillaan uudelleen.

Kuva: Terttu Hermansson

Tero käy taukopaikat läpi viikoittain ja huolehtii, että puuvajoissa on polttopuuta ja laavujen ja kotien ympäristöt säilyvät siisteinä. Kävijät saavat pilkkoa polttopuut pitkistä rangoista itse, sillä valmiiden klapien menekki olisi huomattavasti suurempaa. Vaikka taukopaikkojen käyttö on lisääntynyt viime vuosina, roskaaminen ei onneksi ole enää yleistä useimmissa kohteissa.

Kuva: Terttu Hermansson

Hämeenkankaalla suurin ongelma on luvaton maastoliikenne. Alueen tiheä polkuverkosto ja helppokulkuinen maasto voi houkutella esimerkiksi mopoilemaan tai ajamaan mönkijällä. Moottoriajoneuvoilla ajo on kuitenkin maastoliikennelain mukaisesti ehdottomasti kielletty aluetta halkovien yleisten teiden ulkopuolella. Hämeenkankaalla partioivat eräpoliisit ja poliisit puuttuvat luvattomaan maastoliikenteeseen.

Kuva: Pasi Talvitie

Retkipäivän kruununa rantalentis ja pulahdus pohjavesilampeen

Koivistonvadilta oppilaat kävelivät harjun laen kutsuvia neulaspolkuja pitkin Niiniharjun kodalle, missä syötiin nuotiomakkarat ja sämpylät mehun kera. Niiniharjulta laskeuduttiin vielä Perhepuistoon, missä helteisen retkipäivän kruunasi rantalentis kuumalla harjuhiekalla sekä virkistävä pulahdus pohjavesilampeen.

Kuva: Kankaanpään Yhteislyseo

Teksti: Laura Koivumäki

Kuva: Kankaanpään Yhteislyseo

Artikkelin pääkuva: Terttu Hermansson

Viimeinen kuva: Terttu Hermansson

Hämeenkangas tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luontoliikuntaan ja ulkona oppimiseen

Innostavia koululaisretkiä Geoparkissa

Geopark tarjoaa monipuolisia ja innostavia mahdollisuuksia koululaisten retkipäiviin ja pidempiinkin leirikouluihin. Kihniön koululaiset viettivät toukokuun lopulla mukavan keväisen päivän Jämillä Hämeenkankaalla.

Retkillä tutustutaan Geoparkiin

Geopark-retkillä tutustutaan Geoparkin luonto- ja kulttuurikohteisiin ja samalla opitaan liikkumaan luonnossa. Geoparkissa voi tehdä päiväretken yhteen kohteeseen tai järjestää pidemmän leirikoulun ja vierailla useissa kohteissa. Alueen yritykset tarjoavat koululaisryhmille laadukkaita palveluja välinevuokrauksesta ohjattuihin retkiin sekä ruokailuista majoitukseen. Lue lisää retkivinkeistä kohteittain.

Kuva: Sofia Sillanpää

Koululaiset Geopark-retkellä Jämillä

Kihniön koululaiset tekivät keväisen päiväretken Jämille Hämeenkankaalle. Oppilaille esiteltiin etukäteen alueen monipuolista aktiviteettitarjontaa, josta he valitsivat yhdessä mieluisimmat. Retkipäivä rakennettiin liikunnallisen ohjelman ympärille. Samalla oli tavoitteena oppia Geoparkista ja alueen ainutlaatuisesta luonnosta.

Kuva: Pasi Talvitie

Maastopyörillä ykkösluontokohteisiin

Aamupäivän aktiviteetiksi valikoitui maastopyöräretki. Jämi Maiden vuokraamien sähköavusteisten läskipyörien hauskuus yllätti koululaiset, ja pyöräily herätti suurta innostusta jo pyörien säätö- ja testausvaiheessa ennen varsinaisen retken alkua. Hämeenkankaan helppokulkuinen ja mukava polkuverkosto mahdollistaa onnistuneet maastopyöräretket myös ensikertalaisille.

Kuva: Pasi Talvitie

Jämi Maiden asiantunteva ja innostava pyöräilyopas johdatti joukkion ensin Soininharjun laelle, jossa ihasteltiin korkealta harjun päältä avautuvia maisemia. Polkijoiden jono suuntasi tämän jälkeen neulaspolkuja pitkin alueen suosituimpiin luonnonnähtävyyksiin. Niiniharjun laen arvokkaan metsäalueen ohi kurvattiin kohti Hämeenkankaan suurinta suppaa, Koivistonvatia.

Kuva: Laura Koivumäki

Suomen hienoimpiin lukeutuvat lähteet Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde sijaitsevat Hämeenkankaalla. Lähteillä kuultiin niihin liittyviä tarinoita ja virkistäydyttiin raikasta vettä hörppien. Paluumatkalla lähteiltä Jämille voi valita jyrkkiäkin ylämäkiä, joilla pääsee tosissaan testaamaan, kuinka sähköavusteisuus vaikuttaa polkemiseen. Ryhmä piti maastopyöräilyä ihan parhaana retkiohjelmana.

Kuva: Terttu Hermansson

Kiipeilyä ja golfailua

Pyöräilyn jälkeen olikin nälkä, ja vatsat täytettiin Lomahotelli Jämin lounaspöydän maistuvilla antimilla. Lounaan jälkeen suunnattiin Jämi Maiden Seikkailupuistoon, jossa kiipeiltiin korkealla puiden latvustojen lomassa. Seikkailupuistossa on viisi eritasoista rataa, joista kukin voi valita itselleen sopivimmat. Puiston ylpeys on Suomen pisin vaijeriliukurata. Koululaiset pitivät kovasti myös kiipeilystä. Kiipeilyn lisäksi minigolfailtiin rennosti ja heiteltiin frisbeeta radalla. Iltapäivällä tunnin matka takaisin kotiin taittui mukavasti paikallisen tilauskuljetuksen kyydillä.

Kuva: Jämi Maat

Koko ryhmä, niin oppilaat kuin opettaja ja ohjaajakin, pitivät Jämin retkipäivää onnistuneena. Sen lisäksi, että retkellä oli mukavaa, päivän aikana opittiin uutta omasta Geoparkista ja sen ainutlaatuisuudesta.

Koululaisten Geopark-retkipäivää pilotoitiin Leader-rahoitteisessa Geopark kestävästi kohti UNESCOa -hankkeessa, josta maksettiin osa retken kustannuksista.

Teksti: Laura Koivumäki

Kuva: Terttu Hermansson

Pääkuva: Terttu Hermansson

Viimeinen kuva: Terttu Hermansson

GEOPARK TARJOAA KOULULAISRYHMILLE MONIPUOLISIA RETKIMAHDOLLISUUKSIA

Jääkaudelta nykyhetkeen − Luontoa lähellä ja kaukana

Honkajoen lukiolaiset ovat retkeilleet Lauhanvuoren kansallispuistossa sekä ulkomaisissa kohteissa ja tehneet havaintoja ympäristöstä. Lukiolaiset kertovat kokemuksistaan ja oppimastaan.

Siirtolohkareita Suomessa ja Puolassa

Siirtolohkareet ovat suuria kiviä, jotka ovat kulkeutuneet vähintään kaksi kertaa oman pituutensa verran. Jäätikkö on kantanut päällään ja siirtänyt maa-ainesta pitkiäkin matkoja. Jään sulaessa aines on pudonnut maahan ja näin siirtolohkareet ovat syntyneet jääkaudella. Siirtolohkareita käytetään ympäristön maisemointiin ja estetiikkaan. 

Suomessa isoja siirtolohkareita on suhteellisen paljon. Suomen siirtolohkareet ovat irtautuneet lähialueen kallioperästä. Esimerkiksi Honkajoen siirtolohkare on voinut irrota läheisestä Lauhanvuoresta tai jopa Vaasan alueelta. 

Puolaan siirtolohkareet ovat tulleet kaukaa, jopa Suomesta asti. Puolassa niitä ei ole paljon. Puolassa lohkareet eivät myöskään ole yhtä suuria kuin Suomessa. Puolassa monet kivet ovat myös maan alla, koska alavilla alueilla on paksuja maa-aineskerrostumia. 

Kuva: Kalle Männistö, Lauhanvuoren kansallispuisto

Muinaiset rantavallit Lauhanvuorella

Viimeisimmän jääkauden aikana mannerjäätikkö painoi maankuoren lommolle. Jääkauden loputtua maanpinta lähti palautumaan jääkautta edeltäneeseen korkeustasoon. Jään sulettua noin 10 500 vuotta sitten Lauhanvuori oli saari, jota ympäröi Itämeren muinaisvaihe, Ancylusjärvi. Maanpinnan noustua Lauhanvuori yhdistyi mantereen kanssa.

Lauhavuorelta voi erottaa muinaisia rantavalleja. Rantavallit ovat syntyneet kohtiin, joissa vedenpinta on maankohoamisen aikana pysähtynyt hetkeksi. Näihin kohtiin on syntynyt rantamuodostumia, joita aallokko on huuhtonut. Lauhankankaalla vanha merenranta erottuu pienenä kivikkoisena kohoumana.

Kivijata on reunajyrkänteen jäännös. Se on syntynyt murentuneesta kalliosta ja jääkauden ja sen jälkeisten rantavoimien ja maanjäristysten vaikutuksesta. 

Kuva: Kalle Männistö, Lauhanvuoren kansallispuisto

Rannansuuntaisten merivirtausten aikaansaamat muodostumat Itämerellä

Kynnäksen muodostuminen

Kynnäs syntyy, kun tuuli ja merivirta kuljettavat yhdessä pohjasedimenttiä ja muodostavat siitä uutta rantaa. Itämerellä tuuli puhaltaa pääsääntöisesti lounaasta ja siksi Itämeren rannalle muodostuu viistosti ohuita ja pitkiä rantamuodostumia eli kynnäitä.

Veikselin kynnäs

Veikselin kynnäs sijaitsee Puolan rannikolla Gdańskinlahdella Gdańskista itään. Se on noin 70 kilometriä pitkä ja leveimmillään 1,8 kilometriä leveä. Veikselin kynnäs alkoi muodostua noin 8500-3000 vuotta sitten. Kynnäksen Itämeren puoleisella rannalla on hiekkaa ja mantereen puoleisella rannalla kiviä.

Kuurinkynnäs

Kuurinkynnäs sijaitsee Liettuan eteläosassa ja se on irrallaan mantereesta. Kuurinkynnäksen pohjoinen osa kuuluu Venäjälle. Kuurinkynnäs on noin 98 kilometriä pitkä ja sen leveys vaihtelee noin 400 metristä 3,8 kilometriin. Niemi työntyy dyynimäisesti etelästä pohjoiseen. 

Kuurinkynnäällä sijaitsee Kuurinkynnään kansallispuisto. Kynnäs hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon ja maailmanperintökohteeksi vuonna 2000. Se on Liettuan ja Venäjän yhteinen kohde, joka on suojeltu luonnon- ja kulttuuriarvojensa takia esimerkkinä alueesta, jolla ihminen on vaikuttanut maisemaan. Kuurinkynnään pohjois- eli Liettuan puoleinen osa on eksklaavi, jonne pääsee maitse ainoastaan Venäjän kautta.

Helin niemimaa eli Helinkynnäs

Helinkynnäs on Pohjois-Puolassa Itämereen Gdańskinlahteen työntyvä hiekkakynnäs. Niemimaa erottaa Puckinlahden Itämerestä ja on noin 35 kilometriä pitkä. Puckinlahti on Gdańskinlahden matala luoteisosa. Helin niemimaan leveys vaihtelee 200 metristä kolmeen kilometriin. Helinkynnäs on ollut hyvin merkittävä taisteluasema sotien ja muiden taisteluiden aikana.

Kuva: Juho Peltoniemi, Helin niemimaa

Puolassa vieraillessamme kävimme Helin niemimaalla bussilla. Se oli hieno kokemus, sillä oli erikoista huomata että maakaistale, jonka päällä ajettiin, oli hyvin kapea, mutta matka kärkeen oli silti hyvin pitkä. Mielenkiintoista oli myös se, kuinka erilainen luonto oli tien eri puolilla. Toisella puolella oli runsaasti metsää ja paljon vihreää, metsämäistä kasvustoa, kun taas toisella puolella karumpaa, kuivempaa ja lyhyempää kasvustoa.

Mantereen puoli oli kuivempi ja siellä oli pelkkä pieni kiviranta. Meren puoli taas oli vehreä ja siellä oli erittäin suuri hiekkaranta. Helin kynnäs, kuten muutkin kynnäät, kasvaa yhä koko ajan, joten meren puoleinen kaistale kynnäästä yltää koko ajan yhä pidemmälle ja pidemmälle. Ranta levittyy, kun uutta maa-ainesta ilmaantuu rantaan koko ajan aallokon mukana. Helin niemimaan puut kasvavat vinoon, koska rannalla on kova tuuli ja pehmeä maasto, joka muodostuu hienosta hiekasta.

Kuva: Juho Peltoniemi, Helin niemimaa

Suppakuopat

Suppakuopat ovat syntyneet jääkaudella jään sulaessa. Suuret jäälohkareet ovat irronneet jäämassasta ja hautautuneet hiekkaan. Sulaessaan ne ovat muodostaneet kuopan soraan tai hiekkaan. Supat ovat usein pyöreähköjä ja niitä muodostuu usein harjuille. Suppakuoppia on hyödynetty esimerkiksi muinoin vihollissuojina ja Lahden Suurmäki on rakennettu suppaan. 

Kuva: Kalle Männistö, Lauhanvuoren kansallispuisto

Bialowietsan kansallispuiston suppakuopat eivät ole hirveän syviä tai suuria. Ne ovat rehevämpiä kuin Suomen suppakuopat, sillä ne ovat lehtimetsävyöhykkeellä. Supat ovat peittyneet kasviaineksesta ja aines on suurelta osin maatunut. Puolaan kulkeutuneet jäälohkareet ovat olleet pienempiä ja siksi Puolan suppakuopat ovat Suomen kuoppiin verrattuna pienempiä.

Kuva: Risto Majakangas, Bialowietsan kansallispuisto

Metsäpeura ja visentti

Visentti 

Visentti on amerikkalaisen biisonin lähisukulainen ja Euroopan suurin maanisäkäs. Visentit liikkuvat laumoina lehtimetsissä ja metsäniityillä ruohokasveja ja puiden lehtiä syöden. 

Visentillä oli laajat elinalueet vielä 1800-luvulla Keski- ja Itä-Euroopassa. Laji muuttui kuitenkin harvinaseksi metsästyksen vuoksi. Visentille oli käydä huonosti 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tuolloin sekä Kaukasuksella että Puolassa elävät viimeiset visentit hävisivät luonnosta. Viimeinen luonnossa elänyt visentti ammuttiin Puolan Bialowiezassa vuonna 1921. 

Lajia oli onneksi vielä eläintarhoissa ja visentti voitiin palauttaa takaisin alkuperäisille elinalueilleen. Visentin pelastivat eläintarhat, joissa perustettiin ensimmäinen kantakirja tämän lajin suunnitelmallista lisääntymistä varten. Tarhoissa olleet 50 yksilöä saatiin lisääntymään niin hyvin, että laji voitiin palauttaa luontoon jo 1950-luvulla. Myös Korkeasaaresta on viety visenttejä suojelualueelle Venäjälle. Visenttien nykyinen luonnonkanta on parin tuhannen yksilön kokoinen ja suojelutyötä jatketaan edelleen. Visentti kuuluu edelleen eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. 

Kuva: Kalle Männistö, Bialowietsan kansallispuisto

Metsäpeura

Metsäpeura on poron villi sukulainen, joka on sopeutunut lumiseen havumetsään. Sen sorkat ovat suuremmat ja jalat korkeammat kuin porolla. Tarkka hajuaisti auttaa löytämään jäkälää lumen alta. Sarvet ovat kapeammat ja sopivat siksi paremmin metsissä liikkumiseen. Metsäpeurojen sorkista myös kuuluu naksuva ääni, jonka avulla lauma kuulee toisensa, eikä eksy joukosta. 

Metsäpeuroja elää vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa, yhteensä noin 4500 yksilöä. Laji on elänyt aikoinaan koko metsäisen Suomen alueella ja se oli tärkeä riistaeläin jo kivikaudella. 1900-luvun alussa tuliasein varustautuneet metsästäjät pyydystivät peurat sukupuuttoon Suomesta, mutta Venäjän puolelta vaelsi Kainuuseen uusia metsäpeuroja. Venäjällä peuroja metsästetään edelleen paljon. Metsäpeuran siirto- ja palautusistutuksia on tehty Suomenselälle ja Ähtäriin. 

Vuonna 2016 alkoi MetsäpeuraLIFE-luontoonpalautushanke, johon myös Korkeasaari osallistuu. Hankkeen aikana peuroja palautetaan luontoon Etelä-Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle, Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen läheisyyteen. Myös Venäjän puolella lajia lisäännytetään luontoonpalautuksia varten. Sinäkin voit tukea metsäpeurojen paluuta eteläiseen Suomeen. 

Kuva: Juho Peltoniemi, Lauhanvuoren kansallispuisto

Visentin ja metsäpeuran yhtäläisyydet

Visentillä ja metsäpeuralla on samankaltainen historia. Molemmat lajit on metsästetty sukupuuttoon samoihin aikoihin 1900-luvun alkupuolella. Metsäpeura elää havumetsissä vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Visentti elää lehtimetsissä Itä- ja Keski-Euroopassa.

Molempia lajeja on alettu suojella ja niiden kanta on lähtenyt nousuun. Visenttiä suojellaan esimerkiksi Puolan Bialowiezassa, joka onkin ainut jäljelle jäänyt suuri lehtimetsäalue Euroopassa. Metsäpeuraa suojellaan Suomessa, minkä ansiosta sen kanta on lähtenyt nousuun. Esimerkiksi Lauhanvuoren kansallispuistoon on perustettu metsäpeura-aitaus, millä pyritään luomaan Lauhanvuoren alueelle elinvoimainen metsäpeurakanta.

Osa retkien kustannuksista on katettu maaseuturahoitteisesta Lauhanvuori Region Geopark-alueeksi -hankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2016−2018. 

Alkuperäinen teksti: Honkajoen lukion oppilaat

Pääkuva: Pasi Talvitie, Lauhanvuoren kansallispuisto

Viimeinen kuva: Juho Peltoniemi, Lauhanvuoren kansallispuisto

Lähteet:

Koivisto M. 2004: Jääkaudet.

Strahler A. ja Strahler A. 1951: Physical Geography. 

http://www.geologia.fi/ 

http://www.gtk.fi/geologia/retkeily/lohkareet/ 

https://www.korkeasaari.fi/elain/metsapeura/ 

https://www.lauhanvuoriregion.fi/kohteet/

Retkillä oppii luonnosta ja ympäristöstä.

Geoparkin kevätsiivous

Haastoimme alueemme koulut Geoparkin yhteiseen kevätsiivoukseen. Poimitaan roskat porukalla ja siistitään Geopark kesäkuntoon.

Kevät paljastaa roskat lumen alta

Keväällä lumien sulaessa teiden pientareilta, parkkipaikoilta ja muualtakin paljastuu talven aikana maahan päätyneitä roskia. Karkkipaperit, juomatölkit, tupakantumpit, käytetyt kasvomaskit ja monenlaiset muut jätteet eivät kaunista maisemaa.

Koululaiset roskienkeruutalkoissa

Kiskaisimme jämijärveläisten koululaisten kanssa siivoushanskat käteen ja lähdimme hetkeksi siistimään koulun lähiympäristöä. Kevätaurinko lämmitti reippaita roskaretkeläisiä mukavasti, ja ilman takkejakin jo pärjättiin.

Poimijat olivat todella tehokkaita, ja roskapussit täyttyivät vauhdilla. Poimimisen päätteeksi tutkittiin saaliita tarkemmin ja pohdittiin, mitä haittaa roskista voi ympäristössä olla. Roskien arveltiin olevan vaarallisia elämille ja ikävän näköisiäkin ne ovat.

Yhdessä tultiin siihen tulokseen, että paras tapa välttää roskien aiheuttamia harmeja on laittaa roskat aina suoraan oikeanlaiseen roskikseen. Myös roskien syntymistä kannattaa aina yrittää välttää ennalta.

YK:n kansanvälinen Äiti Maan päivä

Geoparkin kevätsiivous -haasteella juhlistamme osaltamme YK:n Kansainvälistä Äiti Maan päivää, jota vietetään 22.4. Päivä kannustaa meitä elämään sopusoinnussa luonnon kanssa, jotta myös tulevat sukupolvet voisivat tehdä niin.

Geopark siistiksi yhteistuumin

Lähdetään siis yhdessä ulos, kerätään roskat lähiluonnosta ja toivotetaan kevät tervetulleeksi. Jaetaan roskaretkikuvat myös sosiaalisessa mediassa.

#lhgeopark #unescoglobalgeoparks #geopark #globalgeoparks #europeangeoparks #unesco #lauhanvuoriregion #sdgs2030 #geoeducation #roskatongeopark #kansainvälinenäitimaanpäivä #internationalmotherearthday

Teksti: Laura Koivumäki

Pääkuva: Sofia Sillanpää, Soininharju, Hämeenkangas

Viimeinen kuva: Sofia Sillanpää, Katikankanjoni, Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Muut kuvat: Laura Koivumäki, Pasi Talvitie

Tehdään yhdessä #roskatongeopark