Geoparkin rakennettu kulttuuriympäristö
Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin alueella voi ihastella monipuolisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Alueelta löytyy historiallisia maaseutumiljöitä talonpoikaistaloineen sekä modernimpaa arkkitehtuuria.
Rakennettu kulttuuriympäristö
Rakennettu kulttuuriympäristö koostuu yhdyskuntarakenteesta, rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen, pihoista, puistoista, silloista sekä muista rakenteista. Rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvat niin vanhat talonpoikaistalot kuin modernit teollisuusrakennuksetkin. Usein ainutlaatuinen arkkitehtuuri sekä edustavat rakennukset ja kylät toimivat alueensa maamerkkeinä ja tunnuksina.
Kuva: Laura Koivumäki, Kankaanpään opisto
Geoparkin alueelta löytyy useita valtakunnallisestikin merkittäviä rakennettuja ympäristöjä. Edustavaa talonpoikaisarkkitehtuuria on Vuorijärven ja Leppijärven kylissä Siikaisissa, Karviankylässä Karviassa sekä Isojokilaaksossa Isojoella. Modernimpaa arkkitehtuuria alueella edustavat Kankaanpään keskustan punatiiliarkkitehtuuri ja Niinisalon varuskunnan kasarmialue.
Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen
Siikaisten talonpoikaisarkkitehtuuri
Siikaisten alueella oli aikoinaan suuret metsävarat ja niiden lisäksi hyvät uittomahdollisuudet läheisille sahoille. Metsäkaupat vaurastuttivat talonpoikia ja vauraus haluttiin osoittaa komeiden rakennusten avulla. Siikaisten talonpoikaisarkkitehtuurin helmiä ovat koristeelliset, moni-ikkunaiset ja kulmista viistetyt lasikuistit. Kuistien koristelusta vastasivat yleensä kiertelevät rakentajat, jotka olivat saaneet oppinsa laivanrakentamisesta. He saattoivat saada palkaksi markan jokaisesta ikkunaruudusta.
Lasikuistit ovat kauniita, mutta myös työläitä tehdä ja ylläpitää. Vuorijärven Ylisentalossa kerrotaan olleen kuistin, jossa oli ikkunaruutu jokaiselle vuoden päivälle. Talon emäntä olikin ollut kovin väsynyt pikkuruisten ruutujen pesuun. Koristeellinen lasikuisti löytyy myös Siikaisten keskustassa sijaitsevasta vanhasta kansakoulusta, joka rakennettiin vuonna 1882. Rakennusta onkin kutsuttu kuistikouluksi ja se toimii nykyään kotiseutumuseona.
Kuva: Sari Vuorela, Siikaisten kotiseutumuseo
Talonpoikastilojen päärakennukset ovat pitkiä ja kapeita rungoltaan, ja kauniiden lasikuistien lisäksi rakennuksia koristavat usein vellikellot. Hyvin säilyneitä esimerkkejä rakennuskannasta löytyy esimerkiksi Vuorijärven ja Leppijärven kylistä.
Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen
Hämes-Havunen
Kauhajoella edustava esimerkki 1800-luvun eteläpohjalaisesta talonpoikaisarkkitehtuurista on Hämes-Havusen umpipihakokonaisuus. Kokonaisuus on osa Hyypänjokilaakson maisemanhoitoaluetta ja nykyisin suosittu tapahtumapaikka. Se on alueen parhaiten säilynyttä vanhaa rakennuskantaa ja liittyy tiiviisti Kauhajoen asuttamisen historiaan.
Hämes-Havusen kaksikerroksinen isotupa on rakennettu 1827 ja pikkutupa 1860-luvulla. Kolmatta sivua rajaa pitkä aittarivi, ja karjapihan sivuja rajaavat eläinsuojat ja lato. Umpipihan ulkopuolelta löytyy sauna, paja ja kaksi aittaa. Rakennukset aseteltiin umpipihan muotoon käytännön syistä. Piha suojasi pedoilta ja rakennustapa säästi tilaa.
Kuva: Kauhajoen kaupunki, Hämes-Havunen
Hämes-Havunen sijaitsee Kyrönjoen varrella, ja tilan ohi kulkeva maantie on osa vanhaa Kyrönkankaan tietä. Tietä pitkin paikalle saapui tiettävästi Havusen suvun kantaisä Tyni Hannunpoika 1600-luvulla. Paikan ensimmäinen rakennus oli joen varteen rakennettu kalamaja. Sen yhteyteen rakennettiin myöhemmin asuin- ja muita rakennuksia. Näissä rakennuksissa oli aikoinaan myös kestikievari. Nykyiselle paikalle rakentaminen alkoi 1800-luvulla.
Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen
Kirjailija ja kansanperinteen keräilijä Samuli Paulaharju kuvaili Kauhajoen asuttamista vuonna 1935 seuraavasti: ”Sanotaan Hämeen rintamailta, Hauhoosta tulleen ensimmäisen talontekijän näin maille, ja Hämes-Havuusen hän ryskäsi jokirantaan – tulevalle Kauhajoen rinnalle. Kolkkona korpena, rumana ryteikkönä silloin oli koko ranta, kun hauhoolainen sen otti kotopaikakseen.”
“Mutta rintaa se nyt on. Ja komeana kohoaa nyt Hämes-Havunen rukihisten peltojensa keskellä, ja ylpeinä seisoa könnäävät varijalaat isäntänsä ja kotopaikkansa vartijoona. Siinä kaksikerroksinen tuparati, vellikello vielä harjalla, porttikäytävä pihaan, hauskat ristikkoaidat talontien kahta puolta, ja tien vieressä vanhojen aittojen sievä kunnianarvoisa kolmiyhteys. Hyvin kehtaa olla koko pitäjehen vanhimpana.”
Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen
Hämes-Havunen on upea ja valtakunnallisesti arvokas rakennusperintökohde. Etelä-Pohjanmaalla talonpoikia vaurastutti tervanpoltto, mikä mahdollisti komeiden asuinrakennusten ja niitä ympäröivien talousrakennusten rakentamisen. Hämes-Havusella oli hallussaan laajat kangasmetsät, ja tervanpolton lisäksi vaurautta toi karjanhoito. Tilan komeuteen vaikutti myös vanha perinne, jonka mukaan sukutalo piti aina jättää seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se on itse saanut. Kauhajoen kunta osti rakennuskokonaisuuden 1970-luvulla ja se peruskorjattiin.
Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen
Sanssinkartano
Kauhajoen keskustassa sijaitsee nykyisin kokous- ja juhlatilana toimiva Sanssinkartano. Nimestään huolimatta rakennus ei ole ollut varsinainen kartano, vaan suuri maatila. 1800-luvulla tätä Yli-Knuuttilan tilaa viljeli Saksasta Suomeen tullut Von Schantzin suku, mistä rakennus on saanut nimensä. Päärakennus valmistui vuonna 1863.
Tila oli suvun omistuksessa yli sata vuotta, ja sinä aikana tilalla oli kolme eri isäntää. Kaikki heistä olivat tunnettuja miehiä Kauhajoella ja innokkaita osallistumaan yhteiskunnallisiin tehtäviin. Suku myi kartanon Kauhajoen kunnalle vuonna 1903, ja rakennus toimi kunnalliskotina vuoteen 1986 asti. Vuonna 1997 Sanssinkartano peruskorjattiin nykyiseen loistoonsa.
Kuva: Sirkku Ylikoski, Sanssinkartano
Isojokilaakson kyläasutus ja kirkkomaisema
Isojoella perinteistä eteläpohjalaista rakennuskantaa löytyy Isojokilaaksosta. Isojoki oli pitkään eräaluetta, kunnes Vaasa-aikana 1500-luvulla erämaita alettiin asuttaa ja ottaa viljelyksille. Tällöin asutus asettui luonnollisesti jokilaakson viljaville maille.
Historiallista Isojokilaakson viereisille mäenharjanteille syntynyttä asutusta on säilynyt kirkonkylän ympäristössä ja Koppelonkylässä. Alueella on tyypillisiä eteläpohjalaistyylisiä pitkiä, puolitoistakerroksisia talonpoikaisrakennuksia, joissa on suljetut neliömäiset pihapiirit. Isojokilaakson maisemaa koristavat vanhoja maanteitä reunustavat kiviaidat. Peltomaiseman keskipisteenä on Carl Ludvig Engelin suunnittelema ristikirkko vuodelta 1833.
Kuva: Isojoen seurakunta, Isojoen kirkko
Karviankylä
Karvian Karviankylä edustaa pitäjänsä vanhinta kyläasutusta, ja sen historia ulottuu 1600-luvun puoliväliin. Kylässä on tyypillistä pohjoissatakuntalaista talonpoikaista rakennuskantaa. Huomattavin yksittäisistä rakennuksista on Lähdeniemen rakennusryhmä, johon kuuluvat päärakennus, puotirivi, erikoisen muotoinen makasiini ja vanha kellari. Viljelymaiseman pienikokoiset rantapellot viettävät Karvianjärveen.
Kuva: Arto Ala-Karvia
Kontinkylän vanha aitta
Jämijärven Kontinkylästä löytyy kiinnostava historiallinen rakennus, Kontin tilan vanha aitta. Aitta saattaa olla Suomen vanhimpia puurakennuksia ja on mahdollisesti peräisin vuodelta 1553, sillä kyseinen vuosilukukaiverrus löytyy aitan seinästä. Nykyiselle paikalleen aitta on mahdollisesti siirretty vuonna 1880. Muistitiedon mukaan aittaa on muun muassa tilapäisesti käytetty vaatteiden ja muun pikkutavaran säilytykseen.
Jos aitta tosiaan on rakennettu 1550-luvulla, mikä on todennäköistä, ovat sen juuret Pohjois-Satakunnan erätalouden ajassa. Siksi sen alkuperäinen käyttötarkoitus on luultavasti ollut kaskiviljan säilöminen sekä mahdollisesti riistalintujen ja turkisnahkojen säilyttäminen.
Kuva: Tuomo Leikkola, Kontinkylä
Kankaanpään arkkitehtuuri
Modernimpaa arkkitehtuuria on Kankaanpäässä, jonka keskipiste on eläväinen ja perinteikäs tori. Torin ympäristössä on liikekeskuksia, jotka ovat peräisin jälleenrakennuskaudelta. Yksi kiinnostavimmista kohteista on 1930-luvulta peräisin oleva Postelli, joka on entinen postitalo. Nykyisin rakennuksessa toimii viihtyisä kahvila.
Kuva: Laura Koivumäki, Postelli
Kankaanpäässä toripäiviä alettiin järjestää vuonna 1902 kirkon edustalla sijaitsevalla aukiolla. Tori siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1912, minkä jälkeen Kankaanpään keskusta alkoi muodostua sen ympärille. Melko pientä torialuetta laajennettiin, kun torikaupan suosio kasvoi. Laajennuksen yhteydessä myyjät saivat pärekattoiset katokset.
Torilla myytiin aluksi eläimiäkin, mutta myöhemmin perustettiin erillinen eläintori eläinkauppaa varten. Osittain toripäivien myötä Kankaanpää nousi talousalueensa keskukseksi, ja toripäivistä muodostui Pohjois-Satakunnan markkinat. Kankaanpään tori on vireä edelleen, ja toripäiviä järjestetään kerran viikossa torstaisin, kesäaikaan myös lauantaisin.
Kuva: Niilo Santaharju, Satakunnan Museo, Museovirasto-Finna, Kankaanpään tori vuonna 1928
Kankaanpää on tunnettu sen omaleimaisesta punatiiliarkkitehtuuristaan. Punatiili valikoitui julkisivumateriaaliksi luonnostaan paikallisen tiiliteollisuuden ansiosta. Myöhemmin punatiiltä alettiin valita tarkoituksella, ja siitä tuli Kankaanpäässä hyvin suosittu rakennusmateriaali niin julkisissa rakennuksissa kuin asuin-, liike- ja teollisuusrakentamisessakin.
Kuva: Juha Levonen, Kankaanpää
Kankaanpään arkkitehtuurin keskeisiä kohteita ovat kaupungintalo vuodelta 1967 sekä 1970-luvulla valmistuneet liikuntakeskus ja entinen seurakuntakeskus. Nämä rakennukset ovat Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemia. Vuonna 1992 valmistunut virastokeskus on myöskin tunnettua punatiiltä, ja sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Kouvo & Partanen. Sama toimisto on suunnitellut Kankaanpään taidekoulun, joka valmistui vuonna 1995.
Kuva: Laura Koivumäki, Kankaanpään kaupungintalo
Kankaanpään mielenkiintoiseen arkkitehtuurin pääsee tutustumaan Kankaanpään kaupunginmuseon VIIVA-näyttelyn myötä. Näyttely kertoo modernista arkkitehtuurista sekä kaupunkisuunnittelusta Kankaanpäässä 1930-luvulta tähän päivään. Näyttely on avoinna huhtikuuhun 2022 saakka. Löydät kohteet kaupunkimiljööstä VIIVA-näyttelyn arkkitehtuurikartan avulla.
Kuva: Kankaanpään kaupunginmuseo
Niinisalon varuskunnan kasarmialue
Kankaanpäässä sijaitseva Niinisalon varuskunnan kasarmialue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Se edustaa Suomen puolustusvoimien 1930-luvun edistyksellistä arkkitehtuuria. Niinisalon kasarmialue perustettiin 1930-luvulla valtakunnalliseksi kertausharjoituskeskukseksi.
Rakennukset ovat tyyliltään askeettista funktionalismia, jolle tyypillistä ovat sileäksi rapatut, koristelemattomat vaaleat julkisivut. Keskellä aluetta on vuonna 1935 puolustusvoimien kertausharjoituskeskukseksi rakennettu kasarmirakennus. Alueen pääsuunnittelijana on toiminut arkkitehti Kalle Lehtovuori. Kasarmirakennuksen lisäksi hän suunnitteli 1930-luvulla muutkin keskeiset rakennukset, kuten miehistösaunan, sairaalan, keittiö- ja ruokalarakennuksen, kahvila- ja leipomorakennuksen, upseerien kerrostalon ja koeampuma-aseman.
Kuva: Museovirasto-Finna, Niinisalon kertausharjoituskeskus vuonna 1939
1940-luvun puolella valmistui Lottakahvila, nykyinen sotilaskoti. Se kunnostettiin 1990-luvulla alkuperäistä arkkitehtuuria vaalien. Rakennuksen vieressä on 1940-luvulla rakennettu entinen lottien asuinrakennus, Impilinna.
Kuva: Laura Koivumäki, Niinisalon sotilaskoti
Vuosina 1957-1958 rakennettiin Niinisaloon Selvaag-menetelmällä asuinrakennuksia. Selvaag-talojen alkuperä on Norjassa, jossa ne syntyivät sodan jälkeisen asuntopulan tarpeisiin. Talot on rakennettu hyvin yksinkertaisilla menetelmillä, ja niistä on karsittu pois kaikki turha ja epäoleellinen. Asuintalojen alhainen hinta ja rakentamisen nopeus olivat tärkeitä ominaisuuksia jälleenrakennuskaudella. Suomessa Selvaag-taloja on Niinisalon lisäksi muun muassa Helsingissä, Oulussa ja Joensuussa.
Kuva: Laura Koivumäki, Niinisalon Selvaag-talot
Rakennetut kulttuuriympäristöt ovat Geoparkin edustavia maamerkkejä
Geoparkin alueelta löytyy rakennettuja kulttuuriympäristöjä, jotka edustavat eri aikakausia ja rakennustyylejä. Ainutlaatuinen arkkitehtuuri ja rakennukset ovat kuntien ja kylien edustavia maamerkkejä. Talonpoikaisarkkitehtuuri ilmentää arkistaa elämää maaseudulla. Alueen luonnonvarat mahdollistivat talonpoikien vaurastumisen esimerkiksi metsäkauppojen ja tervanpolton myötä. Vaurastuminen haluttiin tuoda esiin rakentamalla komeita taloja ja kauniita kuisteja. Eri puolilta Geoparkin aluetta voi löytää näitä upeita vanhoja talonpoikaistaloja ja niiden historiallisia pihapiirejä.
Kuva: Eino Nikkilä, Museokeskus-Finna, Otamon Vanhatalo vuonna 1930
Modernimpaa arkkitehtuuria kaipaava voi ihailla Kankaanpään omaleimaista punatiiliarkkitehtuuria ja kaupungin eläväistä toria ympäristöineen. Niinisalon varuskunnan liepeillä pääse tutustumaan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun ympäristöön. Varuskunta toi mukanaan elämää ja palveluita alueelle. 1940-luvulla Niinisalon kylänraitin varrelta löytyi muun muassa useita kahviloita, hotelli ja elokuvateatteri.
Kuva: Museovirasto-Finna, Niinisalon keskusta 1970-luvulla
Teksti: Jenna-Maria Lehmijoki
Pääkuva: Riitta Alapiha
Kuvaotsikoiden kuvat: Terttu Hermansson, Julia Kivelä
Lähteet:
Collander, Raija. 1999. Siikaisten lasikuistit – Pohjois-Satakunnan kaunottaret.
Kankaanpään kaupunginmuseo Museo – Kankaanpään kaupunki (kankaanpaa.fi)
Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelma https://www.kankaanpaa.fi/wp-content/uploads/2020/02/Kankaanpaan_kulttuuriymparistoohjelma.pdf
Lions Club Kauhajoki ry. 2006. Hämes-Havunen – Pohjalaista rakennustaitoa jälkipolville. Hämes-Havunen | Kauhajoki tutuksi
Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt –palvelu RKY ι Museovirasto
Parkanon rakennetun ympärstön selvitys https://www.parkano.fi/images/stories/Parkanon_rakennetut_kulttuuriympristt.pdf
Pihlaja, Mirjam. 1984. Isojoen pitäjän kirja
Satakunnan Museon y-pakki palvelu y-pakki – tietoa palvelusta (y-pakki.fi)
Selvaag-talot https://fi.wikipedia.org/wiki/Selvaag-talo
Siikaisten matkailukohteet Kohteet – Siikainen
Uusi-Seppä, Niina. 2012. Satakunnan kulttuuriympäristöt – eilen, tänään, huomenna.
Valonen, N. 1946. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja Parkanon seudulta. Satakunnan Kotiseutututkimuksia 12.
Tutustu Geoparkin arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin
Hämes-Havunen
Lue lisää Kauhajoen kaupungin verkkosivuilta.
Osoite: Koskenkyläntie 312, Kauhajoki
Koordinaatit (WGS84): 62.38943, 22.23896
Kuva: Riitta Alapiha
Isojokilaakson kyläasutus ja kirkkomaisema
Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.
Osoite: Honkajoentie 1, Isojoki (Isojoen kirkon parkkipaikka)
Koordinaatit (WGS84): 62.11373, 21.95791
Kuva: Isojoen seurakunta
Kankaanpään arkkitehtuuri
Lue lisää Visit Kankaanpää -sivustolta.
Osoite: Kauppatori 2, Kankaanpää (Kankaanpään tori)
Koordinaatit (WGS84): 61.80447, 22.39438
Kuva: Kankaanpään kaupunki
Karviankylä
Lue lisää Lauhanvuoriregion.fi-verkkosivuilta.
Osoite: Karviankyläntie 592, Karvia
Koordinaatit (WGS84): 62.21920, 22.67459
Kuva: Arto Ala-Karvia
Kontinkylän vanha aitta
Osoite: Yksityisomistuksessa
Kuva: Tuomo Leikkola
Niinisalon varuskunnan kasarmialue
Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.
Osoite: Kotitie 32, Niinisalo (Niinisalon sotilaskoti)
Koordinaatit (WGS84): 61.83884, 22.46868
Kuva: Museovirasto-Finna
Sanssinkartano
Lue lisää Sanssinkartanon verkkosivuilta.
Osoite: Ullantie 7, Kauhajoki
Koordinaatit (WGS84): 62.42490, 22.17587
Kuva: Sanssinkartano
Siikaisten talonpoikaisarkkitehtuuri
Lue lisää Siikaisten kunnan matkailusivuilta.
Osoite: Kirkkotie 3, Siikainen (Siikaisten kotiseutumuseo)
Koordinaatit (WGS84): 61.87163, 21.81983
Kuva: Sari Vuorela
Geoparkissa on arvokasta rakennettua kulttuuriperintöä
Kulttuurimaisemia ja kyliä
Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin kauniit kulttuurimaisemat ja maaseutukylät ovat osa kulttuuriperintöä, jota UNESCO-alueella vaalitaan. Kulttuuriympäristöt kertovat meille menneiden sukupolvien elämästä.
Kulttuurimaisemat kertovat alueen historiasta
Kulttuuriympäristöt ovat alueita ja paikkoja, jotka ovat syntyneet ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Kulttuuriympäristöt muodostuvat muinaisjäännöksistä, rakennusperinnöstä ja kulttuurimaisemista. Kulttuurimaisema koostuu useista kerrostumista, ja siinä on jälkiä niin luonnonhistorian ilmiöistä kuin ihmisen toiminnastakin. Kulttuurimaisemasta voi löytää merkkejä esimerkiksi jääkaudesta sekä ihmisten elinkeinoista, asumisesta, liikkumisesta ja uskomuksista.
Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen
Meillä Suomessa on 156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, ja ne ovat maaseutumme edustavimpia kulttuurimaisemia. Geoparkin alueella Hyypänjokilaakso ja Vihteljärvi-Niemenkylä kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Näiden lisäksi alueella on muitakin kauniita kulttuurimaisemia ja historiallisia maaseutukyliä. Alueelta löytyy myös vesistöjen ääreen muodostuneita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, joista löytyy jälkiä mylly- ja sahatoiminnasta.
Kuva: Antti Luusalo, Kairokoski, Parkano
Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalue
Hyypänjokilaakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sijaitsee Kauhajoella. Laakson vaikuttavat maastonmuodot yhdessä alueen geologisen taustan, luonnon monimuotoisuuden ja ihmistoiminnan vaikutuksen kanssa luovat merkittävän maisema-alueen. Maaseudun avointa kulttuurimaisemaa ilmentävät rakennuskanta pohjalaisine piirteineen, ladot, riihet ja muut talousrakennukset, metsälaitumet, avo-ojat ja metsäsaarekkeet.
Hyypänjokilaakso on elävää maaseutua, jota hoidetaan aktiivisesti ja eräs sen erityispiirteistä onkin vireä kylätoiminta. Alueen keskeisin elinkeino on maatalous, jonka harjoittaminen alkoi 1500-luvulla pysyvän asutuksen myötä. Kaikkiaan Hyypänjokilaaksoon kuuluu parikymmentä eri kylää. Hyyppä on yksi Kauhajoen ensimmäisistä kylistä, ja se tunnettiin aiemmin nimellä Rauhanhyyppä.
Kuva: Terttu Hermansson, Hyypänjokilaakso, Kauhajoki
Hyypänjokilaaksossa on monen ikäisiä rakennuksia ja vanhimmat säilyneet rakenteet ovat peräisin 1700-luvulta. Rakennuskantaa leimaavat pohjalaiset piirteet, kuten rakennusten ryhmittyminen tuulelta suojaavan umpinaisen pihan ympärille.
Alueen umpipihoja on osittain aukaistu, ja siksi säilyneet kokonaisuudet ovat harvassa. Kuitenkin useimpia pihoja rajaa yhä edelleen vähintään kahdelta sivulta ulkorakennus. Monen vanhan tilan päärakennus on kookas, puolitoistakerroksinen, pitkän suorakaiteen muotoinen ja punamullattu pohjalaistalo. Vanhasta rakennuskannasta tunnetuin esimerkki on Hämes-Havusen umpipihakokonaisuus, joka on nykyisin suosittu tapahtumapaikka.
Kuva: Riitta Alapiha, Hämes-Havunen, Kauhajoki
Vihteljärven-Niemenkylän maisema-alue
Kankaanpäässä ja Porin Laviassa sijaitsevan Vihteljärven-Nimenkylän kulttuurimaiseman muodostumiseen ovat vaikuttaneet 1800- ja 1900-luvun vaihteen järvienlaskut. Niiden seurauksena rantavedet muuttuivat vesijättömaiksi ja edelleen niityiksi. Myöhemmin niityt raivattiin viljelymaiksi. Aikojen saatossa pienet peltolaikut yhdistyivät, ja nykyisin alueella on laajoja yhtenäisiä peltoaukeita.
Joidenkin kertomusten mukaan Vihteljärven kylä on ollut maamme tunnetuin suutarinkylä. Vihteljärven ympärille muodostui tiivis suutariyhteisö jo ennen 1900-lukua. Kengäntekeminen oli Kankaanpäässä yleinen ammatti, mikä vaikutti pitäjän kehitykseen suuresti. Kuten muuallakin, myös Vihteljärven kylässä ammatti periytyi usein isältä pojalle, mikä vahvisti alueen suutariyhteisöä ja perinteen säilymistä.
Kuva: Pasi Talvitie, Vihteljärvi, Kankaanpää
Vihteljärven rakennuskantaa edustaa klassistinen seurantalo Toukola vuodelta 1936 sekä 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevat maatilat. Useiden tilojen pihapiireistä löytyy vanhoja talousrakennuksia, kuten aittoja, navettoja ja riihiä. Päärakennusten kauniit kuistit ovat tyypillisiä Vihteljärvellä.
Kuva: Pasi Talvitie, Toukola, Kankaanpää
Ruokojärven kulttuurimaisema
Kankaanpäässä sijaitseva Ruokojärven kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas. Se on alunperin syntynyt Satakunnan vanhoille erämaille 1500-luvulla. Maisemakokonaisuuteen kuuluvat rakennusryhmät, rantapellot ja Kankaanpään kirkko.
Alakylä on vanha Kankaanpään kylä, ja se edustaa seudun vanhinta talonpoikaisasutusta. Kylä sijaitsee Laviantien ja Ruokojärven välissä järveen viettävällä rinteellä. Alakylä on säilyttänyt vanhan maalaiskylän ilmeen, vaikka sen viereen on syntynyt kaupunki. 1800-luvulta peräisin olevat maatilat muodostavat yhtenäisen ryhmän kirkon ja järven väliseen peltomaisemaan. Päiviken ja Vanha-Hongon piharakennusten välissä on kulkenut Kankaanpään vanhin kylänraitti. Ruokojärven rannalla on ikivanha nuorison kokoontumispaikka, Kelminmäki.
Kuva: Laura Koivumäki, Ruokojärvi, Kankaanpää
Vuonna 1909 perustetun kansanopiston, Kankaanpään opiston tilat sijaitsevat Ruokojärven rantamaisemassa. Klassistiseen tyyliin rakennettu päärakennus on vuodelta 1928, ja se on suunnitellut Elias Paalanen. Jugendtyylinen asuntolarakennus on vuodelta 1914.
Kuva: Laura Koivumäki, Kankaanpään opisto, Kankaanpää
Viinikanjoen kulttuurimaisema
Parkanossa Viinikanjoki ja joenvarren alavat rantaviljelmät muodostavat kulttuurimaiseman. Maisema syntyi aikojen saatossa pitkään jatkuneen raivauksen sekä maatilojen perustamisen ja jakamisen seurauksena. Historiallisesti maanviljely keskittyi juuri Viinikajoen sekä Kirkkojärven alaville rannoille. Viinikanjoen seutu edustaa alueensa vanhinta viljelymaisemaa. Kansantarinan mukaan Parkano on saanut nimensä erämiesten parkatusta kuusesta tai männystä, joka kasvoi Kirkkojärvestä Viinikanjokeen laskevan joen yhtymäkohdassa.
Kuva: Antti Luusalo, Viinikanjoki, Parkano
Viinikanjoen viljelymaiseman varrella sijaitsee Kanan tilan neliömäinen, talonpoikainen pihapiiri. Tila on oletettavasti ollut samalla paikalla jo keskiajalta lähtien. Parkanon kylä kehittyi Kanan tilan ympärille. Nykyinen päärakennus on 1880-luvulta ja navettarakennus 1900-luvun alusta. Lisäksi pihapiirissä on useita vanhoja talousrakennuksia.
Viinikanjoki ympäristöineen on ollut tärkeä kulkureitti, eränkäyntialue ja asuinpaikka. Viinikanjoki on osa Kyrösjärveltä pohjoiseen kulkevaa jokien ja järvien ketjua. Pronssi- ja rautakausilla se tarjosi Ala-Satakunnan ja Pirkanmaan väestölle kulkureitin kohti Kyrönjokisuuta, ja keskiajalla Viinikanjoen varsi oli osa Kyrönkankaan talvitietä.
Kuva: Antti Luusalo, Kanan talo, Parkano
Karvianjoen kulttuurimaisema
Karvianjoen kulttuurimaisema sijaitsee Kankaanpäässä, missä Karvianjoki virtaa läpi pohjois-satakuntalaisen niitty- ja viljelysmaiseman. Asutus on keskittynyt jokivarren ylempiin rinteisiin ja teiden varsille. Vanha rakennuskanta on peräisin 1800-luvulta. Honkajoen kylässä jokimaisemaan kuuluu luonnontilaisia koskia, komeita rantapuustoja, rantalehtoja ja luonnontilaisia puroja.
Kuva: Matti Poutvaara, Museovirasto-Finna, Kankaanpää
Entisellä Honkajoen ja Kankaanpään välisellä rajalla kuohui aikoinaan pitäjän voimakkain koski, Iso-Haapakoski. Koskeen rakennettiin pato ja voimalaitos vuonna 1927, ja paikan nimeksi vakiintui Vatajankoski Iso-Hapaakosken sijaan. 1930-luvulla joen yli rakennettiin voimalaitossilta. Sähkölaitoksella oli suuri rooli paikallisten elämässä. Se kohensi asukkaiden elintasoa ja mahdollisti mukavuuksia. Vatajan kylä alkoi kasvaa sähkölaitoksen ympärille.
Kuva: Laura Koivumäki, Vatajankoski, Kankaanpää
Honkajoella sijaitseva Lankoski on eräs Karvianjoen monista koskista. Kosken ääreltä löytyy myllymuseona toimiva Ylisen mylly, joka on yhä alkuperäisellä paikallaan. Se on ollut alun perin vesimylly, mutta koneisto vaihdettiin vuosien varrella sähkökäyttöiseksi. Kosken ympäristössä on vanhaa ja hyvin hoidettua honkajokelaista rakennuskantaa. Lankosken tilan päärakennus on vuodelta 1770. Rakennukseen kuuluva koristeellinen kuisti on rakennettu 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.
Kuva: Hanna-Mari Kamppikoski, Lankoski, Kankaanpää
Kantin saha- ja myllyalue
Karvian Kanttikosken partaalla on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Kantin saha- ja myllyalue. Koskessa tiedetään olleen myllytoimintaa jo 1700-luvulla. Privilegionsa Myllykosken saha sai vuonna 1846. Sahatoiminta päättyi 1900-luvun alussa, ja myllytoiminta jatkui vuoteen 1920 asti. Tämän jälkeen koskeen perustettiin Kantinkosken sähkölaitos.
Paikka on tunnettu myös nimellä Varttin saha ja Varttinkoski. Vuonna 1932 Liikemies Julius Vartti osti Kanttikoskella olevan voimalaitoksen, sähköverkoston, sahan ja kirkonkylässä sijainneen sähkömyllyn. Varttin saha oli aikoinaan merkittävä työnantaja Karviassa. Se työllisti noin 30-40 henkeä ja melkein kaikista Kanttinkylän taloista oli miehiä sahalla töissä.
Nykyään alueella on jäljellä vanha kivillä holvattu silta, jonka kupeessa on entinen myllynpohja vielä nähtävissä. Sillalta avautuu kaunis näköala Varttinkosken ympäristöön.
Kuva: Mirja Koivisto / Tarina Kuva, Kantti, Karvia
Idylliset maaseutukylät
Eri puolilla Geoparkia on kauniita, historiallisia maaseutukyliä, jotka kuuluvat tämän UNESCO-alueen arvokkaisiin kulttuurikohteisiin. Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema, Karviankylä sekä Siikaisten Leppijärven ja Vuorijärven kylät ovat valtakunnallisesti arvokkaita. Lisäksi Geoparkissa on lukuisia muita idyllisiä kylämiljöitä, joilla on alueellisesti ja paikallisesti suuri merkitys.
Kuva: Terttu Hermansson, Siikainen
Kylät kulttuuriympäristöinä
Historialliset ja idylliset maaseutukylät muodostavat kulttuuriympäristön asutushistoriallisen kerrostuman. Kylän käsite on syntynyt yhdistämään tietyn asutusalueen taloja ja niiden omistuksia verottajan kirjanpitoa varten. Kylien nimet veroluettelossa olivat erityisen tärkeitä silloin, kun sukunimiä ei vielä ollut olemassa. Esimerkiksi Kauhajoella talojenkin nimet merkittiin kirjoihin vasta 1600-luvulla.
Kuva: Tuomo Leikkola, Rannanperä, Jämijärvi
Maatalouspainotteisen kulttuurimaiseman keskeisiä elementtejä ovat pellot, niityt ja asutus talousrakennuksineen. Asutuksen sijaintiin ovat vaikuttaneet muun muassa luonnonolot, ja sen vuoksi Suomessakin on eri osissa maata erilaisia kylätyyppejä. Esimerkiksi Pohjanmaalla asutus muodostui jokivarsille ja historiallisia jokivarsikyliä löytyykin Kauhajoelta, Isojoelta ja Karijoelta.
Kuva: Terttu Hermansson, Hyypänjokilaakso, Kauhajoki
Geoparkin kylät
Geoparkissa on paljon vireitä maaseutukyliä, joissa kyläyhdistykset ja talkoohenki ovat yhä voimissaan. Kylissä järjestetään monenlaista toimintaa ja tapahtumia. Kylissä on myös hienoja mahdollisuuksia erilaisiin luontoaktiviteetteihin, kuten hiihtoon, pyöräilyyn, kalastukseen ja uimiseen. Kesäisin kesäasukkaat ja -vieraat rikastuttavat kylien elämää. Vuosien saatossa palvelut ovat keskittyneet kirkonkyliin ja kaupunkeihin, mutta kylissä on asukkaiden kesken edelleen aktiivista toimintaa.
Geoparkin alueen maaseutumaiset kulttuurimaisemat ja kylät ilmentävät alueen historiaa. Niiden äärellä voi tehdä aikamatkan seudun asutuksen alkuajoista tähän päivään. Kyliä ja kulttuurimaisemia kiertämällä pääsee ihastelemaan vanhaa rakennuskantaa ja kauniita maaseutumaisemia.
Kuva: Kurkikorven Mummola, Kankaanpää
Teksti: Jenna-Maria Lehmijoki
Pääkuva: Tuomo Leikkola
Kuvaotsikoiden kuvat: Tuomo Leikkola, Riitta Alapiha
Lähteet:
Etelä-pohjanmaan maakunnallinen rakennusinventointi
Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma
Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelma
Kirjoituksia Vihteljärvestä Vihteljärven kylä – Kirjoituksia (kankaanpaa.fi)
Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt –palvelu RKY ι Museovirasto
Parkanon rakennetun ympäristön selvitys
Papunen, P. 1996. Ikaalinen eräalueena ja kappeliseurakuntana keskiajalta noin vuoteen 1640. Teoksessa Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I vuoteen 1640.
Satakunnan Museon y-pakki palvelu y-pakki – tietoa palvelusta (y-pakki.fi)
Uusikallio, Irja. Vatajankosken mekaanikko Päiviö ryhtyi tehdasmaisesti valmistamaan lankaa pitkin kulkevaa valoa eli voimaa Vatajankosken sähkötehtaasta 1920–1940 –luvuilla. Pro gradu -tutkielma. Turun Yliopisto. 2019. Vatajankoski energian välittäjänä / (utupub.fi)
Ympäristö.fi Karvianjoki Ymparisto > Karvianjoen kosket
Tutustu Geoparkin kulttuurimaisemiin ja kyliin
Hyypänjokilaakso
Lue lisää Kauhajoen kaupungin verkkosivuilta.
Osoite: Pantintie 61, Kauhajoki (Hyypän näkötorni)
Koordinaatit (WGS84): 62.308860, 22.26257 (Hyypän näkötorni)
Kuva: Terttu Hermansson
Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema
Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.
Osoite: Honkajoentie 1, Isojoki (Isojoen kirkon parkkipaikka)
Koordinaatit (WGS84): 62.11373, 21.95791
Kuva: Isojoen seurakunta
Kantin saha- ja myllyalue
Lue lisää Karvian kunnan verkkosivuilta.
Kuva: Pasi Talvitie, Kantti, Karvia
Karvianjoen kulttuurimaisema
Lue lisää Satakunnan liiton inventoinnista.
Osoite: Patotie 19, Kankaanpää (Vatajankosken pato)
Koordinaatit (WGS84): 61.92592, 22.23992
Kuva: Matti Poutvaara, Museovirasto-Finna, Kankaanpää
Karviankylä
Lue lisää Lauhanvuoriregion.fi-verkkosivuilta.
Osoite: Karviankyläntie 592, Karvia
Koordinaatit (WGS84): 62.21920, 22.67459
Kuva: Arto Ala-Karvia
Leppijärvi
Lue lisää Siikaisten kunnan sivuilta.
Osoite: Leppijärventie 585, Siikainen (Katselmankallion tiehaara)
Koordinaatit (WGS84): 61.94687, 21.85061 (Katselmankallion tiehaara)
Kuva: Terttu Hermansson
Ruokojärven kulttuurimaisema
Lue lisää Museoviraston verkkosivuilta.
Osoite: Laviantie 279, Kankaanpää (Kankaanpään kirkon parkkipaikka)
Koordinaatit (WGS84): 61.79838, 22.40144 (Kankaanpään kirkon parkkipaikka)
Kuva: Laura Koivumäki
Vihteljärvi-Niemenkylä
Lue lisää Satakunnan liiton inventoinnista.
Osoite: Laviantie 1155, Kankaanpää (entinen maamiesseurantalo Toukola)
Koordinaatit (WGS84): 61.74741, 22.52090 (entinen maamiesseurantalo Toukola)
Kuva: Pasi Talvitie
Viinikanjoen kulttuurimaisema
Lue lisää Parkanon Urheilukalastajien verkkosivuilta.
Osoite: Parkanontie 118, Parkano (Haapaslammi)
Koordinaatit (WGS84): 62.01975, 23.02347 (Haapaslammi)
Kuva: Antti Luusalo
Vuorijärvi
Lue lisää Siikaisten kunnan verkkosivuilta.
Osoite: Erkkilä-Ikävalkotie 31, Siikainen
Koordinaatit (WGS84): 61.83508, 21.98838
Kuva: Terttu Hermansson
Ihastu Geoparkin kyliin ja kulttuurimaisemiin!