Lapväärtin-Isojoen vesistöalue ja vesivisio

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue saa alkunsa Lauhanvuoren kansallispuiston lähteistä ja puroista. Arvokasta jokialuetta on kunnostettu Freshabit LIFE IP -hankkeen turvin, ja vesistöalueelle laaditaan strateginen suunnitelma, vesivisio.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue sijaitsee Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan maakuntien alueella, ja joki virtaa kuuden kunnan alueella: Kauhajoki, Isojoki, Karijoki, Kristiinankaupunki, Teuva ja Siikainen. Pieni osa vesistöalueen reunasta sijaitsee myös Kankaanpään kaupungin (Honkajoen) alueella. Vesistöalueen pinta-ala on 1098 km2 ja se kuuluu Kokemäen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen.

 

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue saa alkunsa Lauhanvuoren kansallispuiston lähteistä ja puroista ja laskee Selkämereen Kristiinankaupungin eteläpuolelta. Jokisuisto muodostuu useista pienistä saarista ja niiden väliin jäävistä vesialueista sekä kanavista.

 

Jokivesistön pääuoma ja tärkeimmät sivujoet käsittävät seitsemän osaa: Isojoki, Pajuluoma (kuvassa), Heikkilänjoki, Karijoki, Metsäjoki, Lapväärtinjoen alaosa ja Kärjenjoki. Pääuoman yläpuolista osuutta kutsutaan Isojoeksi ja alinta osaa Lapväärtinjoeksi. ​Lapväärtin-Isojoki muuttaa olemustaan kapeista luonnontilaisista latvapuroista mutkitteleviin jokiuomiin ja leveään suistoalueeseen. Suurinta sivuhaaraa Kärjenjokea kutsutaan yläosalla Siiroonjoeksi ja alaosalla Lillåksi. Pääuoman pituus on 75 kilometriä ja merkittävimpien sivujokien yhteenlaskettu pituus on noin 115 km. Lisäksi vesistöön kuuluu iso joukko pieniä puroja, eli luomia. Vesistöalueen järvisyysprosentti on vain 0,2 %, suurimmat järvet ovat Haapajärvi (52 ha) ja Kangasjärvi (47 ha).

 

Lapväärtin-Isojoki on erittäin merkittävä sen luonnontilaisuuden, kalatalouden ja luonnon monimuotoisuuden ansiosta. Jokilaakson tärkeimmät luontoarvot liittyvät sekä elinympäristöön että lajistoon. Arvokkaimpia elinympäristöjä ovat luonnontilainen jokireitti, mukaan lukien luonnontilaiset purot ja kosket, jokivarren paikalliset merkittävät vanhat luonnonmetsät sekä maakunnallisesti arvokkaat keidassuot. Uhanalaisuutensa perusteella arvokkaimpia lajeja ovat jokihelmisimpukka ja meritaimen. Suojeluarvon näkökulmasta uhkatekijöitä alueella ovat esimerkiksi eroosio, tulvat, pengertäminen, ojitus, perkaus ja ruoppaus, pintavesien saastuminen, veden patoaminen, vieraslajit ja ilmastonmuutos.

Kunnostustoimia Freshabit LIFE IP -hankkeella

Natura 2000 -vesistöalueiden tilaa ja monimuotoisuutta pyritään parantamaan Freshabit LIFE IP-hankkeella. Laajassa luonnonsuojeluhankkeessa ennallistetaan sisävesiä, jokia ja puroja sekä parannetaan satojen lajien elinoloja ja ympäristöjä. Freshabit Life IP – Pohjanmaan joet osahankkeeseen kuuluvat Lapväärtin-Isojoki, Karvianjoen ja Lapväärtin-Isojoen latva-alueet sekä Ähtävänjoki.

Hankkeen aikana Lapväärtin-Isojoella on toteutettu useita kunnostus- sekä vesien ja lajien suojelua edistäviä toimia. Hankkeella on esimerkiksi kunnostettu puroja, elvytetty kuihtuvia jokihelmisimpukkakantoja, rakennettu kalateitä, kosteikkoja, pintavalutuskenttiä ja erilaisia vesiensuojelurakenteita, joiden tarkoituksena on vähentää vesistöihin päätyvää kuormitusta.

Hanke ajoittuu vuosille 2016–2022, ja sitä koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Hanke on saanut rahoitusta EU:n LIFE-ohjelmasta. Pohjanmaan alueella toimijoita ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Metsähallitus, Suomen Metsäkeskus, Suomen ympäristökeskus, Oulun yliopisto, Luonnonvarakeskus ja Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjanmaan piiri.

Lapväärtin-Isojoen vesivisio

Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle laaditaan laajalla yhteistyöllä vesivisiota Freshabit LIFE IP-hankkeen tuella. Vesivision tarkoituksena on koota yhteen alueen asukkaat sekä eri alojen toimijat ja laatia yhdessä tulevaisuuteen ulottuva näkemys vesistön käytöstä ja tilasta. Vesivisiossa on yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet, joiden tarkoituksena on sovittaa yhteen muun muassa tulvariskien hallinta, vesivarojen käyttö, vesienhoito, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja kalatalous Lapväärtin-Isojoella. Lisäksi pyritään saamaan aikaan alueellista sitoutumista toimintaan ja lisäämään tietoisuutta vesistöön liittyvistä asioista alueen luontomatkailu ja elinkeinotoiminta huomioiden.

Vesivision toteuttamisessa mukana ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Lapväärtin-Isojoen valuma-alueen suunnittelutyöryhmä ja monipuolisesti paikallisia sidosryhmäjäseniä esimerkiksi talouselämästä. Vesivisiota on laadittu yhteisissä työpajoissa, ja sen tiimoilta on järjestetty myös luontokuvakilpailu ja kirjastonäyttely. Vesivisio on lisäksi piilottanut geokätköjä vesistöalueelle.

Lisätietoa vesivisiosta löytyy vesivattenvisio.org-verkkosivuilta. Voit myös tutustua Lapväärtin-Isojoen vesivision Tarinakarttaan (ArcGIS Online), joka esittelee paikkatietona tai kuvina Lapväärtin-Isojoen vesistöaluetta ja sen valuma-aluesuunnitelmaa.

Teksti ja artikkelin jokikuvat: Katja Vainionpää

Lohikuva: Matti Saarikoski

Pääkuva Siiroonjoen alkupäästä: Terttu Hermansson

LIFE Revives

Suvi Hämäläinen Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksesta kertoo, että alueella on 2021 syksyllä alkanut lisäksi EU:n rahoitusta saanut LIFE Revives -hanke, jossa kunnostetaan jokihelmisimpukoiden elinympäristöjä ja palautetaan kasvatettuja raakkuja jokeen. Tässä hankkeessa elvytetään jokihelmisimpukkakantoja kolmessa maassa (Suomi, Ruotsi ja Viro), ja hanke kestää vuoteen 2027 asti. Jyväskylän yliopisto koordinoi hanketta, ja muita suomalaisia partnereita ovat Metsähallitus Luontopalvelut, Metsähallitus Metsätalous Oy sekä Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset.

 

Lauhanvuoren kansallispuisto

Lauhanvuori tunnetaan yhtenä Suomen luonnon ihmeistä. Sen monipuolisuus pohjautuu suurelta osin alueen erikoiseen geologiaan.

Geologisen monimuotoisuuden keskittymä

Lauhanvuoren kansallispuisto on Geoparkin geologisesti monimuotoisin alue. Sen maa- ja kallioperässä näkyvät lähes kaikki Geoparkin Vuoristosta suomaaksi -teeman vaiheet:

  • muinaisen vuorijonon nousu ja tuho
  • kadonneen sedimenttikivipeitteen jäänteet
  • muinaiset ilmastovaihtelut
  • jääkausiajan kerrostamat maapeitteet 
  • viime jääkauden jälkeisen maannousun ja Ancylusjärvivaiheen vaikutus maaperään 
  • soistumisen eri vaiheet ja muodot
  • järvien ja lampien synty
  • pohjavesien synty
  • lähteisyys ja sen vaikutus alueen vesistöihin ja luontoon, sekä
  • geologian vaikutus ihmiseen ja kulttuuriperintöön. 

Geoparkin 52 geokohteesta 16 sijaitsee Lauhanvuorella. Näyttävin näistä on Kivijata. 

Muinaisten vuorten viime rippeillä

Lauhanvuoren kansallispuisto kattaa Suomen ainoan hiekkakivisen jäännösvuoren. Muinaisen trooppisen meren rannassa alkunsa saaneet hiekkakivikerrokset ovat jäänne Suomea aikoinaan laajemminkin peittäneestä kivipeitteestä, joka on sittemmin lähes kokonaan kulunut pois, paljastaen meille niin tutun ikiaikaisen peruskallion. 

Hiekkakivi kertoo muinaisen suuren muutoksen tarinaa. Aikoinaan maamme halki kohosi Alppien kaltainen vuorijono, joka sittemmin tuhoutui – se mureni hiljalleen pieniksi hiekanjyväsiksi, jotka kulkeutuivat veden mukana muinaisen meren pohjaan. 

 

Pitkälle edennyt rapautuminen jätti jälkeensä lähinnä rapautumista hyvin kestäviä mineraaleja, kuten kvartsia. Lauhanvuoren hiekkakivi koostuukin lähinnä tästä vaaleasta ja kovasta mineraalista. Seassa on kuitenkin karkeampia kappaleita, joista on tunnistettu muun muassa graniittia ja savikiveä. Hiekkakivi kertoo, millaisista kivistä tuo muinainen vuoristo rakentui. 

Muinaisen maiseman muutoksesta kertovat myös Lauhanvuoren juurelta löytyvät toorit – pyöreämuotoiset kalliopaadet, jotka kohoavat kangasmaastosta kuin suuret lohkareet. Ne kertovat muinaisista lämpimistä ilmastoista, joissa rapautuminen levisi syvälle kallioon ja murensi paikoilleen kuutiokilometrikaupalla kallioperää. Lauhanvuoren alarinteiltä löytyykin laajoja alueita, joissa maaperä koostuu paikalleen murentuneesta kalliosta. 

 

Lauhanvuori on yksi Suomen luonnon ihmeistä

Maaperä kertoo jääkausista

Lauhanvuoren maaperä kertoo jääkausiajan tarinaa – ei niinkään viime jääkauden, vaan viime jääkautta edeltävienkin. Jääkaudet tunnetaan nimillä Elster, Saale ja Veiksel. Ne kasasivat kukin vuorollaan monivaiheisesti erilaisia maaperän kerrostumia alueelle. Jostain syystä Lauhanvuoren lähialueella nämä kerrostumat myös säilyivät, toisin kuin suuressa osassa muuta Suomea, jossa uusi jääkausi aina pyyhki edellisen jääkauden jäljet tieltään pois. Miksi?

Lauhanvuoren maakerrosten säilymistä selittää alueen sijainti aktiivisten jäätikkövirtojen välissä. Alue säästyi pahimmalta kulutukselta, ja siksi täällä on säilynyt runsaasti viime jääkautta vanhempia kerrostumia. Jääkausi oli alueella poikkeuksellisen hellä, vaikka se näyttäytyikin lähinnä kylmyytenä. 

Syytä hellään mutta kylmään jääkauteen on haettu alueen maanpinnan muodoista, maaperän rakenteesta ja ilmastosta. Kenties Lauhanvuori korkeana maastonkohtana keräsi jääkauden alkuvaiheessa niin paljon lumisadetta, että sinne syntyi paikallinen jäätikkökeskittymä, joka suojasi aluetta sinne luoteesta levittäytyvältä Fennoskandian mannerjäätiköltä. Alueen luoteispuolella maaperä myös kohoaa rannikon alangoilta kohtuullisen jyrkästi – jään on ollut helpompi virrata alueen itä- ja länsipuolelta. 

Lauhanvuoren erikoinen luonto

Alueen maaperässä on viime jääkauden jäljiltä ominaisuus, joka vaikuttaa vahvasti sen luontoon. Maaperä on huuhtoutunut voimakkaasti silloin, kun Lauhanvuori oli yksinäinen saari jääkauden jälkeisessä Ancylusjärvessä. 

Aallokko mylläsi alueen korkeampien maiden moreenimaastot useamman metrin paksuudelta ja pesi moreenin seasta hienoaineksen pois. Jäljelle jäi hiekkaa ja soraa. Siksi alueella on laajoja pohjaveden kertymäalueita, lähteitä, mäntykankaita ja myös soita. Pohjaveden rikastuttama luonto onkin yksi alueen merkittävimmistä erikoisuuksista. Lauhanvuorta ei suotta ole tituleerattu yhdeksi Suomen luonnon ihmeistä.

 

Lauhanvuorella pohjavesi ruokkii ja ylläpitää mitä erilaisimpia ympäristöjä. Lähteet, lähdepurot eli luomat, pohjavesivaikutteiset suot ja vuodenaikaiskosteikot ovat niitä elinympäristöjä, joissa pohjavedellä on suuri rooli. Pintavesien ja pohjaveden välinen vuorovaikutus on poikkeuksellisen vahva erityisesti vuodenaikaiskosteikoissa eli laksoissa, joitka keväällä ovat järviä, mutta kesän mittaan muuttuvat ruohotasangoiksi veden suotautuessa maaperän sisään. 

Huuhtoutuneen maaperän vaikutus luontoon on selkeimmillään Lauhanvuoren huipun lähellä, missä korkeimman rannan yläpuolella maaperä on täysin toisenlainen. Alkuperäistä moreenimaata löytyy lähinnä Lauhanvuoren lakiosasta, jonka kasvillisuus onkin karuja rinteitä vehreämpää. 

Karut rinteet, kankaiden ja soiden mosaiikki on omiaan myös alueen tuoreimmalle tulokkaalle, metsäpeuralle, joka oikeastaan on paluumuuttaja. Satakunta vuotta sitten alueelta hävitetty metsäpeura on nyt palaamassa osaksi alueen luontoa Metsäpeura-LIFE -hankkeen myötä. Yksi hankkeen totutustarhoista sijaitsee Lauhanvuorella. 

Kulttuuriperintönä metsä, kivi, juhannustanssit ja peruna

Lauhanvuoren kulttuuriperintö on erämaan kulttuuriperintöä. Karu takamaa oli pitkään lähinnä lähipitäjien asukkaiden erämaa – metsästysretkikohde ja tarvepuun hankintapaikka. Lauhanvuorella poltettiin tervaa ja käytiin savotoilla, siitä kertovat vanhat tervahaudat ja vanhojen savottakämppien rauniot. 1800-luvun lopulla Lauhanvuorella kukoisti myllynkiviteollisuus, jonka jäljet ovat vieläkin nähtävissä.

Syrjäisenä maa-alueena alue on pitkään ollut kruunun hallussa. Metsäpalot olivat alueella säännöllinen riesa, ja tulen leviämisen estämiseksi alueelle raivattiin palokujia viime vuosisadan alkupuolella. Samalla tehtiin ensimmäiset havainnot alueen erikoisesta maaperästä. Nykyisin nuo palokujat ovat osa alueen retkeilyreittiverkostoa. 

 

Lauhanvuorelta vahdittiin jo kauan sitten tulipaloja. Palovartijalla oli apunaan torni, jonne kiipeämällä pystyi havaitsemaan mahdolliset metsäpalot hyvin laajalta alueelta. Lauhanvuoren huipulta avautuukin näkymä, joka kattaa suurin piirtein koko nykyisen Geopark-alueen. 

Lauhanvuoren huippu on vanhastaan ollut myös yksi alueen juhannusjuhlapaikoista. Keskikesän valoisa yö näyttäytyi erityisen valoisana korkean ja laeltaan lähes puuttoman mäen päällä. 

Lauhanvuorella oli aikoinaan suuri merkitys perunanviljelyyn alueella. Isojoen – Lappväärtinjokilaakso on nykyään Suomen perunanviljelyn tärkeimpiä keskittymiä, mutta hallalta ei jokilaaksoissa aina vältytty. Lauhanvuoren lauhalla laella halla ei vaivannut. Lakiosan moreenimailla onkin pitkään viljelty erityisesti siemenperunaa. Lauhanvuori oli alueen perunanviljelijöiden geenipankki ja tallelokero, josta siemenperunaa saatiin kylmienkin vuosien jälkeen. Metsähallitus viljelee Lauhanvuorella vielä nykyäänkin pientä perunapeltoa. 

 

Erämaa taskukoossa

Lauhanvuoren reitit

Lauhanvuoren monipuoliset reitit sopivat sekä aloittelijoille että kokeneille luonnossa liikkujille.

Tutustu Lauhanvuoren reitteihin Retkikartta.fi:ssä.

Lauhanvuoren reitit Luontoon.fi:ssä.

Tutustu myös Lauhanvuorta koskeviin sisältöihin Metsähallituksen mobiilioppaassa Lauhanvuoriregion.fi:ssä.