Geotieto näkyväksi -hanke
Lauhanvuori – Hämeenkangas Geopark -alueen geologisia inventointeja on täydennetty 2024 – 2025 EU:n maaseuturahaston rahoittamassa Geotieto näkyväksi -hankkeessa. Inventoinnit kattavat nyt koko geopark-alueen, sisältäen myös laajennusalueet, joista ei aiempia inventointeja ole tehty.
Hankkeen aikana kerätty laaja kirjallisuus- ja paikkatietoaineisto, sekä tutustuttu yhteensä 43 uuteen geologiseen kohteeseen tai luonnonsuojelualueeseen. Lisäksi hankkeen raporttiin koostettu tieto 44:stä ennestään tunnetusta kohteesta sekä Geoparkin geokohteista. Yhteensä raportissa on kuvattu 155 kohdetta.
Inventoinneissa havaittiin alueella geologisia muodostumia tai ilmiöitä, joita ei aiemmin ole dokumentoitu. Suurin osa niistä liitty alueen maaperän kehitykseen ja jääkausiaikaan. Alueen kallioperästä tehtiin myös uusia havaintoja ja tunnistettiin teemoja, joita alueen nykyisillä geologisilla kohteilla ole esitelty. Geopark-kohteilla tehtiin laajasti myös ilmakuvausta dronen avulla.
Suot
Maaperän nuorimpia muodostumia ovat suot. Alueen soiden ikä on noin 5000 – 9000 vuotta. Tarkentavia suoinventointeja tehtiin sekä Alkkianvuorella että Neva-Lylyllä.
Alkkianvuoren Raatosulkonnevalla selvitettiin suon rakennetta ja syntyhistoriaa. Suo on rinnesuo, jonka alaosassa turvekerrostumat ovat hyvin ohuita – turvetta on paikoin vain 20 cm. Turpeen alla on vedenkyllästämä hiekkainen moreeni, joka osaltaan kertoo suon synnystä. Raatosulkonneva on syntynyt metsämaan soistuessa. Alueen runsaista sateista on ollut tässä myös apua.
Neva-Lylyllä tarkennettiin kuvaa järven ympäristön soista. Suot ovat täälläkin melko ohuita. Suon pohja on hiekkaa, moreenia ja kalliomaata. Neva-Lyly on osa laajempaa soiden verkostoa, jonka kautta Alkkian Tunkiosalonnevalta peräisin olevat vedet virtaavat kohti Parkanon Kuivasjärveä.
Suoinventointi tehtiin arkistomateriaalin perusteella myös Karijoen Peuranevalle, jonne on suunnitteilla Peurajärven ympäri kulkeva polkureitti.
Maaperän muodostumat
Jääkausiajan loppuvaiheeseen liityy havainto jäävuorten kölijäljistä, joita havaittiin kymmenittäin. Jäljet syntyivät viime jääkauden jälkeisen Ancylusjärvivaiheen aikana, kun perääntyvän mannerjäätikön reunalta lohkesi veteen suuria jäävuoria. Vedessä kelluvat jäävuoret kulkivat hiljalleen veden virtausten mukana ja kulkiessaan niiden syvällä uivat kölit uursivat silloisen Anclusjärven pohjaan noin 20 m leveitä, 1-2 m syviä ja muutamasta kymmenestä metristä jopa kolmeen kilometriin pitkiä uria.
Pisin jäävuoren jälki löytyy Kauhajoen Pässinmäeltä, mutta eniten jäävuorten jälkiä on Siikaisten, Isojoen ja Karijoen alueella. Jäävuorten jälkiä tunnetaan myös muualta Suomesta, mutta niiden esiintymisestä ei ole vielä tehty kattavaa kuvausta. Jäävuorten jälkiä on kirjallisuudessa kuvattu myös nykyisestä Itämerestä, muun muassa Baltian rannikolta.
Toinen alueen maaperän erikoisilmiö ovat moreenipeitteiset jäätikköjokimuodostumat. Niitä tunnetaan alueelta entuudestaan, mutta laserkeilausaineiston perusteella niitä voi olla alueella aiempaa tunnettua enemmän. Monet niistä myös jatkuvat alueen ulkopuolelle. Niiden pääasiallinen esiintymisalue on Kankaanpää – Siikainen -linjan pohjoispuolella, Pohjankankaan länsipuolella. Maastohavaintojen perusteella niitä on kuitenkin myös Pohjankankaan itäpuolella.
Moreenipeitteiset jäätikköjokimuodostumat eli piiloharjut ovat syntyneet ennen jääkauden viimeisimmän Veiksel-jäätiköitymisen viimeisintä sulamisvaihetta. Osa niistä voi olla peräisin tämän jäätiköitymisvaiheen jostain aikaisemmasta sulamisvaiheesta, osa taas on saattanut syntyä Veikseliä edeltävän Saale-jäätiköitymisen aikana. Moreenipeite on syntynyt, kun mannerjäätikkö perääntymisen jälkeen levittäytynyt uudelleen jäästä osin jo vapautuneelle alueelle, jolloin aiemmassa sulamisvaiheessa syntyneet harjut ja jokisuistot ovat peittyneet jäätikön kerrostamalla moreenilla.
Moreenipeitteiset jäätikköjokimuodostumat ovat tärkeitä muun muassa pohjaveden kannalta. Niissä ei välttämättä synny pohjavettä paikan päällä, vaan vesi saattaa olla peräisin jostain kauempaa – esimerkiksi jokilaakson alla olevan piiloharjun vesi saattaa olla peräisin laaksoa reunustavilta kukkuloilta. Moreeni- ja savikerrosten alla olevat piiloharjut saattavat sisältää myös paineen alaista pohjavettä, mikä on hyvä huomioida esimerkiksi rakentamisessa.
Kallioperä
Maaperämuodostumien lisäksi havaintoja on tehty alueen kallioperästä. Alueen erikoisuus ovat sedimenttikivet, joista tunnetuin on Lauhanvuoren hiekkakivi. Maan pinnalla hiekkakiveä on nähtävillä pääasiassa Lauhanvuoren kivijadoilla. Hiekkakiveä esiintyy myös muualla, muun muassa Karhukankaan paksujen maapeitteiden alla on tutkimuksissa tavattu hiekkakiveä.
Uusi havainto hiekkakivestä tehtiin noin 25 km Lauhanvuorelta koilliseen. Harjusta löytyneet pyöristyneet hiekkakivet eivät voi olla Lauhanvuorelta peräisin, vaan niiden alkuperän täytyy olla pohjoisempana, kenties Ikkeläjoen laaksossa. Alueen jokilaaksojen paksujen maapeitteiden alaista maailmaa ei kuitenkaan kovin hyvin tunneta.
Hiekkakivestä on tehty myös jälkifossiilihavaintoja Lauhanvuoren ympäristöstä. Tämän aiheen tutkimiseen suunnitellaan haettavaksi rahoitusta yhdessä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa.
Hiekkakiveen liittyy myös havainto hiekkakiveä leikkaavasta kvartsijuonesta. Alueelta ei hiekkakiveä leikkaavia rakenteita aiemmin ole raportoitu. Kvartsijuonen iänmäärityksen mahdollisuutta selvitetään.
Alueella esiintyy laajasti myös tooreja ja muita kallioperän rapautumismuodostumia. Vanhastaan niitä tunnetaan erityisesti Lauhanvuoren ympäristöstä ja Ikkeläjärveltä. Toorimaisia kalliokumpuja tavataan kuitenkin myös Siikaisista, Kankaanpäästä, Karviasta ja Kristiinankaupungista, mahdollisesti myös muualta.
Toorit ovat pyöristyneitä kivipaasia, jäänteitä muinaisesta lämpimässä ilmastossa tapahtuneesta rapautumisesta. Toorien ympäriltä kallio on rapautunut ja kulunut pois. Niitä tavataan usein pyöristyneistä kalliokummuista ja irtonaisista suurista kivistä koostuvina rykelminä. Toorien ympäristön maaperä koostuu usein irtonaisesta rapakalliosorasta.
Alueella esiintyy myös paljon tulivuoriperäisiä kiviä. Useimmat tulivuorikivikalliot ovat syrjäisillä seuduilla ja paksujen maapeitteiden alla, mutta Kankanpään keskustan alueelta ja lähistöltä löytyy myös laajoja tulivuoriperäisiä kivimuodostumia. Esimerkiksi Ruokojärven rannassa kohoavalla Kelminmäellä on tulivuorikivikallioita.
Kallioperän raaka-aineet
Geopark-alueella on ollut myös kaivostoimintaa. Otamon kaivos Siikaisissa on suurin alueella toiminut kaivos, josta louhittiin dolomiittikalkkikiveä. Kalkkikiveä on pienemmässä mittakaavassa louhittu myös Isojoen Somerokalliolta, ja korukiviä on louhittu Kankaanpään Venesjärveltä.
Kaivostoiminnan lisäksi kiviä on louhittu myös rakennuskiviksi. Ison Kakkorin graniittilouhokset sijaitsevat yhdellä alueen parhaista maisemapaikoista.
Uudet materiaalit
Hankkeessa on tehty Geopark-alueen geologinen retkeilyopas ja geologinen retkeilykartta. Alueen geologisesta inventointiedosta on lisäksi koostettu kattava raportti liitteineen. GTK:n tekemistä maastotöistä on koostettu erilliset raportit. Hankkeessa on lisäksi tuotettu videomateriaalia: kolme geologista retkeilyvideota sekä inventointien aikaisista dronevideoista koostettuja lyhyitä ilmakuvavideoita.
Linkit aineistoihin:
Retkeilyopas ja -kartta
Geologinen retkeilyopas, FI-versio
Geologinen retkeilyopas, EN-versio
Geologinen retkeilykartta FI+EN
Inventointiraportit ja niiden liitteet
Geopark-alueen inventointiraportti
Geologisen inventointiraportin liitteet 1-3
Geopark-alueen kirjallisuusluettelo
Pyhävuoren alueen geologinen inventointiraportti
Geologisk inventering av området Bötombergen -rapport
Suoinventoinnit GTK
Geofysiikan tutkimukset GTK
Videot:
Hankkeessa tuotetut geologiset retkeilyvideot. Toteutus Parrikaadi Oy.
Suot:
Maaperä:
Kallioperä:
Dronevideot:
Hankkeessa inventointien yhteydessä kuvatusta materiaalista koostetut dronevideot. Kuvaus Pasi Talvitie, editointi Rock My Business Oy.
Kauhaneva:
Lauhanvuori:
Mustansaarenkeidas ja Haapakeidas:
Neva-Lyly ja Alkkianvuori:
Peurajärvi, Iso Kakkori ja Susivuori:
Koostevideo edellisistä:
