Skip to content
Ilmakuva Karvian kirkosta ja kylämaisemista aurinkoisena syyspäivänä
Kuva: Martti Tikka

Osa suomalaista kulttuurimaisemaa

Suomessa suurin uskonnollinen yhdyskunta on evankelis-luterilainen kirkko, johon Geopark-alueen kirkot kuuluvat. Kirkot ja hautausmaat ovat osa suomalaista, jopa vuosisatoja vanhaa kulttuurimaisemaa.

Kirkkojen tornit ja kellotapulit hallitsevat maisemaa, ja ne ovat näkyneet kauas pitäjään. Kirkot ovat rakennetun kulttuuriympäristön keskipisteitä. Suomessa kirkkojen kautta voi nähdä rakennuskulttuurin kehityksen; ne edustavat erilaisia rakennustyylejä ja -tekniikoita.

Keskeiset kirkonmäet

Kirkot sijaitsevat usein alueellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävillä paikoilla, joissa niillä saattaa olla pitkä historia. Esimerkiksi Kauhajoen nykyinen kirkko on jo kuudes samalle paikalle rakennettu kirkko.

Kirkot ja kirkonmäet ovat olleet kohtaamispaikkoja, joissa on tavattu ihmisiä, vaihdettu kuulumisia, käyty kauppaa ja jopa pestattu palkollisia. Kirkkomatkoilla kuultiin uusimmat uutiset ja viralliset kuulutukset. Kohtaamispaikkoina kirkot toimivat yhä edelleen, vaikka niiden merkitys sellaisina onkin vuosisatojen ja -kymmenten aikana vähentynyt.

Kauhajoen kirkko vuonna1900
Kuva: Museovirasto-Finna
Honkajoen kirkko aurinkoisena kesäpäivänä
Kuva: Aili Raudla-Majakangas

Kirkkomaat kertovat historiasta

Kirkkomaat ovat täynnä muistoja, suuria tunteita ja tarinoita. Hautausmailla voi tutustua entisten pitäjien menneisyyteen, ja hautakivet ja muistomerkit paljastavat meille alueen henkilöhistoriaa. Samaan aikaan kirkkomaat ovat myös kauniita ja hyvin hoidettuja puistoja.

Kirkkomaita ympäröi usein aita, joka on tehty kivestä tai puusta. Geopark-alueella kaikki aidat ovat kivisiä, mutta esimerkiksi Kauhajoen kirkkomaata on aikoinaan ympäröinyt punainen hirsiaita. Aikaisemmin aitojen tehtävänä oli estää laiduntavien kotieläinten tai villieläinten pääsy kirkkomaalle. Nykyään aidalla on lähinnä symbolinen merkitys, kun se erottaa kirkkomaan muusta ympäristöstä.

Kellotapuleita, lainamakasiineja ja muita rakennuksia

Kirkkojen lisäksi kirkkomaalta löytää useita muita rakennuksia, kuten ruumishuoneita, rukoushuoneita ja kappeleita. Jotkin rakennukset ovat jo jääneet historiaan, kuten kirkkotallit. Koska kirkossakäynti saattoi kestää jopa useita tunteja, rakennettiin kirkkotalleja hevosille suojaksi. Niissä saatettiin toisinaan myös yöpyä.

Joskus kirkonseutu muodostaa visuaalisesti yhteneväisen kokonaisuuden, kuten Parkanossa. Kellotapulia rakennettaessa tarvittavien kivien määrä oli erehdytty lukemaan kuutiojalan sijasta kuutiokyynerissä. Ne ovat vanhoja mittayksiköitä, joissa jalan pituus on noin 30 cm ja kyynärän 60 cm. Laskuvirhe olikin melko huomattava. Ylimääräiset kivet päätettiin käyttää lainajyvästön makasiinin, eli nykyisen museon, sekä kiviaidan rakentamiseen.

Parkanon kirkon graniittinen kellotapuli ja makasiini
Kuva: Antti Luusalo
Jämijärven vanha pappila lumisena talvipäivänä
Kuva: Tuomo Leikkola

Kirkko rakennettiin usein keskelle kylää, ja asutus ja palvelut alkoivat kehittyä sen ympärille. Itse kirkkomaata ympäröivään maisemaan kuuluukin monenlaisia rakennuksia ja rakennuskokonaisuuksia.

Siikaisten kirkon ympäristöstä löytää vanhan kansakoulun, pappilan sekä kirkkosillan. Myös Jämijärven kirkkomaisemaan kuuluu vanha pappila ja kotiseutumuseona toimivat aitat.

Kankaanpään kirkonmäen alapuolella sijaitsee Alakylä, joka on vanha Kankaanpään kylä 1500-luvulta. Yhdessä kylän rakennusryhmät, rantapellot ja kirkko muodostavat Ruokojärven kulttuurimaiseman.

Vuoden 1879 keisarillinen asetus määräsi hautausmaat ulommaksi kylästä ja kirkosta. Tästä syystä noin kilometrin päässä Kankaanpään kirkosta sijaitsee vanha, vuonna 1890 perustettu hautausmaa. Samalta vuodelta on hautausmaalla sijaitseva paanukattoinen ruumishuone. Siunauskappeli valmistui 1956.

Pyöräilijöitä ja vanhoja raknnuksia Ruokojärven kulttuurimaisemassa aurinkoisena kesäpäivänä
Kuva: Mirja Koivisto
Alkkianvuoren avaraa metsää
Kuva: Pasi Talvitie

Alueen kirkkojen synty

Monesta syrjäkylästä oli ennen pitkä ja vaivalloinen matka emäseurakunnan kirkkoon. Kaiken lisäksi kirkossa käynti oli pakollista. Kun kylällä oli tarpeeksi monta taloa ja väestö kasvoi, alkoi nousta halu rakentaa kylälle oma kirkko tai edes saarnatupa.

Kirkkojen rakentaminen vaati yhteistyötä, varoja ja organisointikykyä, ja se olikin koko pitäjänyhteisön suurin ponnistus. Lisäksi tarvittiin valtavasti rakennusmateriaalia, jota seurakuntalaiset velvoitettiin lahjoittamaan. Esimerkiksi Parkanossa puutavara määrättiin manttaalin mukaan, eli sen perusteella, miten suuri tila oli ja miten sitä verotettiin. Seurakuntalaiset joutuivat myös osallistumaan kirkon rakennustöihin, kukin oman kykynsä mukaan.

Alueen ensimmäinen kirkko rakennettiin Kauhajoelle vuonna 1686. Kuitenkin vanhin yhä pystyssä ja toiminnassa oleva kirkko löytyy Karviasta. Se on vihitty käyttöön vuonna 1799. Asukkailla oli lupa rakentaa saarnahuone, mutta he kuitenkin omin luvin päätyivät rakentamaan koko kirkon.

Kuten lähes kaikki alueen kirkot, Karvian kirkko on puinen ristikirkko. Kirkon suunnittelijana ja rakentajana toimi jalasjärveläinen Salomon Köykkä-Köhlström. Saman henkilön käsialaa ovat myös Parkanon kirkko vuodelta 1800, Honkajoen kirkko vuodelta 1810 ja Karijoen kirkko vuodelta 1812. Nekin ovat puisia ristikirkkoja.

Karvian kirkko lumisena kirkkaana talvipäivänä
Kuva: Sirpa Ala-Rämi
Honkajoen kirkko 1920-luvulla
Kuva: Museovirasto-Finna

Honkajoen kirkon eteläpuolelle rakennettiin vuonna 1824  kuvassa näkyvä asehuone, jossa oli myös työkaluvaja ja ruumishuone. Asehuoneissa ei nimestä huolimatta ole luultavasti säilytetty aseita, mutta muita tavaroita kylläkin. Valokuva kirkosta ja asehuoneesta on 1920-luvulta. 1930-luvun valokuvissa asehuonetta ei enää ole.

1800-luvulla Isojoelle ja Kankaanpäähän valmistui C. L. Engelin suunnittelemat puiset empirekirkot. Isojoella kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1833 ja Kankaanpäässä 1839. Vuonna 1860 nousi Jämijärvelle G. Th. Chiewitzin suunnittelema puukirkko, joka edustaa varhaista uusgotiikkaa. Siikaisten K. A. Reiniuksen suunnittelema uusgoottilainen puukirkko valmistui 1889.

Siikaisten kirkko aurinkoisena kevätpäivänä
Kuva: Terttu Hermansson
Pyöräilijöitä Kauhajoen kirkon edustalla alkusyksyn päivänä
Kuva: Mirja Koivisto

1900-luvulle tultaessa valmistui ensimmäisenä Kihniön kirkko. Ilmari Launiksen suunnittelema puinen pitkäkirkko oli valmis käyttöön vuonna 1916. Vuonna 1934 Kauhajoen Nummijärven kylä sai oman kirkkonsa rakennusyhteisön kovien ponnisteluiden ansiosta. Sen suunnittelijana toimi Matti Visanti. Toinen Kauhajoen kylä, Kauhajärvi, sai oman kirkkonsa vuonna 1951. Sen suunnitteli Jaakko Pelto.

Alueen uusin kirkko on tyylillisesti muista erottuva Kauhajoen kirkko, joka valmistui vuonna 1958, edellisen kirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1956. Sen on suunnitellut Veikko Larkas. Kirkko on muodoltaan selkä ylöspäin avoinna kansillaan seisova raamattu.

Kirkkoihin liittyviä tarinoita

Jokaisella kirkolla on oma historiansa, ja niihin liittyy monenlaisia omaleimaisia piirteitä ja tarinoita. Kuten Kauhajoella, onnettomuuksia on sattunut muissakin kirkoissa. Karijoen kirkkoa kutsutaan Helenan kirkoksi, sillä tarinan mukaan Suomen sodan aikana vihollinen oli yrittänyt polttaa rakenteilla ollutta kirkkoa, mutta Helena-niminen tyttö onnistui sammuttamaan palon.

Parkanon kirkko taas syttyi tuleen vuonna 1928 salaman iskusta. Valitettavasti kirkossa oli tapahtumahetkellä jumalanpalvelus, eikä uhreilta vältytty. Parkanon museossa on nähtävillä erään palosta selvinneen pojan palaneet kengät. Myös Siikaisten ensimmäinen kirkko tuhoutui salaman iskusta vuonna 1887.

Karijoen kirkko ja hautausmaata aurinkoisena kesäpäivänä
Kuva: Heli Puputti
Puusta veistetty vaivaisukko Karvian kirkon edustalla
Kuva: Veera Jekunen

Karvian kirkon oven pielessä on vaivaisukko, joka on peräisin vuodelta 1960. Alkuperäinen, vuonna 1876 veistetty ukko varastettiin 1950-luvulla. Ukon kädessä oli reikä, johon saattoi tiputtaa kolikoita vähävaraisten vanhusten huolenpitoon. Isojoen kirkon seinustasta löytyy samankaltainen vaivaisukko, jonka historia ulottuu vuoteen 1841.

Kirkkotiet

Kirkkotiet ovat merkittävä osa kirkkojen ja alueen historiaa. Niihin liittyy valtavasti muistitietoa ja kertomuksia. Hämeestä Pohjanmaalle kulkeva Kyrönkankaan talvitie toimi kauppa- ja sotaretkien oikotienä, mutta lisäksi alueensa kirkkotienä. Vesistöä pitkin kuljettiin omilla kotiveneillä, sekä varta vasten rakennetuilla kirkkoveneillä.

Kirkkomatkat ovat jättäneet maisemaan merkkejä, jotka näyttäytyvät meille mielenkiintoisina niminä. Kadoiltavesiltä löytyy Ruumissaari, johon on haudattu nuijasodan, isonvihan ja Suomen sodan aikaisia sotilaita. Saareen on lisäksi viety vainajia kelirikkoaikoina odottamaan pääsyä kirkkomaahan.

Kauhajoen Hyypästä löytyy Kirveskylän kohdalta paikka nimeltä Yösijanmäki. Muistitiedon mukaan tämäkin nimi liittyy kirkkomatkoihin. Pitäjän eteläpään asukkailla oli niin pitkä matka jumalanpalveluksiin, että heidän täytyi yöpyä matkalla. Kirkkoväki saapui Yösijanmäkeen lauantai-iltana, josta he sitten sunnuntaiaamuna jatkoivat matkaa kohti kirkkoa. Tuohon aikaan kirkkomatkat todellakin olivat pitkiä, sillä Yösijanmäeltäkin kirkolle oli vielä matkaa runsaat 20 kilometriä.

Kaitojenvetten Messukallio syysaamun auringossa
Kuva: Pasi Talvitie
Kauhajärven kirkko aurinkoisena kevätpäivänä
Kuva: Laura Koivumäki

Kirkkoympäristöt ovat merkittävää kulttuurihistoriaa

Kirkkotiet ovat merkittävä osa kirkkojen ja alueen historiaa. Niihin liittyy valtavasti muistitietoa ja kertomuksia. Hämeestä Pohjanmaalle kulkeva Kyrönkankaan talvitie toimi kauppa- ja sotaretkien oikotienä, mutta lisäksi alueensa kirkkotienä. Vesistöä pitkin kuljettiin omilla kotiveneillä, sekä varta vasten rakennetuilla kirkkoveneillä.

Kirkkomatkat ovat jättäneet maisemaan merkkejä, jotka näyttäytyvät meille mielenkiintoisina niminä. Kadoiltavesiltä löytyy Ruumissaari, johon on haudattu nuijasodan, isonvihan ja Suomen sodan aikaisia sotilaita. Saareen on lisäksi viety vainajia kelirikkoaikoina odottamaan pääsyä kirkkomaahan.

Kauhajoen Hyypästä löytyy Kirveskylän kohdalta paikka nimeltä Yösijanmäki. Muistitiedon mukaan tämäkin nimi liittyy kirkkomatkoihin. Pitäjän eteläpään asukkailla oli niin pitkä matka jumalanpalveluksiin, että heidän täytyi yöpyä matkalla. Kirkkoväki saapui Yösijanmäkeen lauantai-iltana, josta he sitten sunnuntaiaamuna jatkoivat matkaa kohti kirkkoa. Tuohon aikaan kirkkomatkat todellakin olivat pitkiä, sillä Yösijanmäeltäkin kirkolle oli vielä matkaa runsaat 20 kilometriä.

Kirkot ja seurakunnat liittyvät kiinteästi nykyisten kuntien syntyyn. Aluksi hallinnollinen pitäjäjako muodostui asutussuhteiden mukaan. Myöhemmin muodostui kirkkorakennuksen ympärille kirkkopitäjä, josta kehittyi yhteiskunnallisen järjestäytymisen alueellinen perusyksikkö. Kylät alkoivat vaatia omia kirkkoja ja niiden myötä kylät eriytyivät emäseurakunnista. Lopulta seurakunnista kehittyi kuntia.

Nykyäänkin kunnat, kylät ja maisemat ovat kaikkialla jatkuvassa muutoksessa. Vanhoja rakennuksia puretaan ja uusia nousee tilalle. Kirkot erottuvat maisemasta yhä ja toimivat näkyvinä jäänteinä seudun historiasta. Tutustumalla kirkon vaiheisiin perehtyy myös koko sitä ympäröivän alueen menneisyyteen.

Kirkot ovat merkittävä osa Geopark-alueen historiaa. Niiden tarinat tuovat esiin asukkaiden ponnisteluja ja päämäärätietoisuutta. Kirkkoympäristöt eivät ole syntyneet itsestään, vaan ne ovat vaatineet tahtoa ja yhteistyötä. Vaikka toisinaan niiden rakentamisesta ja rakennuspaikoista on kiistelty kovasti, ovat ne kuitenkin lopulta valmistuneet ja kirkonmäki on kerännyt ihmiset yhteen.

Kirkot ovat tärkeä osa Geopark-alueen historiaa.

Teksti: Jenna-Maria Lehmijoki

Lähteet:

Haarpio, M. 1978: Suomen kirkot ja kirkkotaide osa 1.

Jaakola, K. 1983: Hyypän paikannimistö luonnon kuvaajana. Teoksessa Kauhajoen luonnonkirja. https://kauhajoki.net/kirjat/kauhajoen-luonnonkirja/

Kangas, K.: Karvian historiaa. Suullinen tiedonanto.

Markkola, P. 2006: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia III vuodet 1721−1852.

Museovirasto 2021: Kirkolliset kulttuuriympäristöt. https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/kirkolliset-kulttuuriymparistot

Nummijärvi, M. 2012: Keskustaajama. Teoksessa Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja. https://kauhajoki.net/kirjat/kauhajoen-kulttuurimaisemien-kirja/

Perälä, L. 2007: Kyrönkankaan talvitie – Oikotie Hämeestä Pohjanmaalle.

Ruismäki, L. 1987: Kauhajoen historia. https://kauhajoki.net/kirjat/kauhajoen-historia/

Suna, H. 2013: Pyhän rajalla: Kirkkomaan aita osana rakennettua kulttuuriympäristöä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/41319/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201305071571.pdf

Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2021: Seurakunnat. https://evl.fi/seurakunnat

 

Tutustu Geopark-alueen kirkkoihin

12 kohdetta
Näkymä
Lh Geopark Logo
Unesco Global Geopark Logo
Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto
Leader

Evästeasetukset | Tietosuojaseloste | Saavutettavuusseloste | Copyright 2023