Huidankeitaalle suksilla
Mystiseen suoluontoon on helppo tutustua talvella vaikkapa suksilla. Niillä pääsee sellaisiin paikkoihin, joihin sulan maan aikana ei ole asiaa – osin siksi, ettei sinne pääse, ja siksi, että monet suoalueet ovat lintujen pesimisalueita, joissa ei saa liikkua. Niin myös Huidankeidas.
Huidankeidas sijaitsee Honkajoella, ja sinne on opastettu kulku Siikaistentien varrelta Haukantien kautta. Huidankeitaan parkkipaikalle johtavaa tietä pidetään auki talvisin.
Kaunis talvinen maisema
Maisema on talvellakin kaunis, aurinko paistaa matalalta ja maalaa lämpimiä sävyjä puiden latvuksiin.
Huidankeitaan laidassa on upea koivikko, joka on syntynyt Honkajoen ja Isojoen kuntien alueella vuonna 1959 roihunneen suurpalon jäljille. Kesällä koivikko on pikkulintujen paratiisi.
Suon rauhaa
Suo avautuu uljaana ja rauhallisena, puhdas hanki loistaa auringonkajossa. Ei ääntäkään kuulu. Hiihtomatka jatkuu tornilta kaakkoon suon reunan tuntumassa, välillä umpijäässä olevien allikoiden yli ja pehmeiden kermien päältä, välillä sukelletaan kitukasvuisten mäntyjen lomitse. Pikkuhiljaa alkaa näkyä elämän jälkiä hangella.
Jälkiä lumella
Kärppä on kuljeskellut lumen pinnalla määrätietoisesti. Pienet parijäljet kulkevat säännöllisenä nauhana kermien poikki. Kärppä pitää pikkujyrsijät kurissa, mutta se pystyy pyydystämään myös jäniksiä puremalla saalistaan niskaan. Kärpän on nähty käyvän myös metson kurkkuun kiinni.
Pian vastassa on teerien nukkumalähiö. Lukuisia kieppikoloja ja käytäviä on siellä täällä, ja koloissa on myös teerien jätöksiä, jotka paljastavat, kenelle petipaikat kuuluvat. Riittävä määrä pehmeää lunta tarkoittaa teerelle suotuisaa talvea. Se pääsee lepäämään petolintujen ja kylmän ulottumattomiin.
Keidassuon reunaa Huidansaloon
Suon laidassa risteilee jäniksen jälkiä, jotka eivät näytä johtavan minnekään, ne vain päättyvät. Jänis on ovela tyyppi, sillä se tekee paluuperiä kulkemalla omia jälkiään taaksepäin vähän matkaa ja hyppäämällä sitten sivulle. Siten se harhauttaa mahdolliset saalistajat.
Mättäillä jänis on kaivanut lunta maahan asti löytääkseen syötävää. Lumi on onneksi pehmeää, joten se on päässyt helpolla.
Huidansalo vaikuttaa kartalta katsoen kiinnostavalta. Se on suon reunassa kuivalla maalla sijaitseva ”niemi”, loivaa kumpuilevaa maastoa, jonka harjanteet ovat dyynejä ja muinaisia rantavalleja. Suon reunalla on useita hienoja keloja, ja kuivan maan puolella alkaa upea, avara männikkö. Heti männikön reunassa on metso kipitellyt edestakaisin.
Hiljainen männikkö
Männikössä kuuluu vain käpytikan naputusta, kaikki pikkulinnut loistavat poissaolollaan. Keli on melko kylmä, pakkasta on reilut kymmenen astetta ja alkaa hiukan tuulla. Pienemmät siivekkäät ovat varmasti suojaisemmissa metsissä.
Tarinoita hangen pinnassa
Vaikka talvinen suo näyttää äkkiseltään hiljaiselta, löytyy samoilijalle runsaasti jälkiä ja havaintoja luonnon monimuotoisuudesta karuissa olosuhteissa. Tarinat on kirjoitettu hangen pintaan, ja rauhallisella kulkemisella voi päästä tekemään näköhavaintojakin. Niukka äänimaisema kertoo myös omaa kieltään. Tervetuloa Geoparkin mystisille soille talven kirkkaina päivinä – ja kuutamoöinä!
Teksti: Terttu Hermansson
