Sotavankeja Tuohisalon tilalla
Alkkiassa toimi Sotavankileiri n:o 2 vuosien 1939 ja 1942 välisenä aikana. Karvian ja Parkanon alueella oli sotavankeja vuoteen 1944 saakka, mutta heitä ei enää pidetty vankileirillä, vaan sijoitettuina maatiloille.
Sotavankileiri n:o 2 toimi jatkosodan aikana Tuohisalon kylässä, Tuohisalon tilalla. Talvisodan aikaiselle evakkoperheelle perustetun tilan navetta, maakellari ja osa pihapiiriä aidattiin piikkilangalla. Aikaisemmin muutaman lehmän majoittanut rakennus muuttui satojen miesten väliaikaiseksi majoitustilaksi.
Tilan pihapiirissä on edelleen jäljellä sotavankileirin täisaunana toiminut saunarakennus. Ahtaissa tiloissa ja puutteellisen hygienian vallitessa erilaiset syöpäläiset lisääntyivät. Sen vuoksi sekä ihmiset että vaatteet puhdistettiin säännöllisesti.
Matka Karviaan ja Parkanon puolella sijainneeseen Rihkaan siirtolaan alkoi jonkin toisen vankileirin kautta, läheltä rintamaa. Esimerkiksi sairaanhoitaja Ludmila Bihoveta vangittiin 31.9.1941 Raivolassa. Hän saapui Karviaan Miehikkälän keskitysleirin kautta vasta 13.7.1942. Sotavankien joukossa oli monenlaisten ammattikuntien edustajia, kuten lastentarhan johtaja, keittäjä, maalari, puuseppä, maatyömies ja työläinen.
Vangit paikkasivat työvoimapulaa
Jatkosodan pitkittyessä työvoimapula muodostui Suomessa ongelmaksi, ja sen laajuudesta johtuen myös sotavangit määrättiin töihin alkusyksyllä 1941. Karviassa sotavangit päätyivät yleisimmin metsätöihin lähialueille, kuten Alkkian suolle. Heitä saatettiin kuljettaa myös etäämmälle Metsähallituksen ja puolustusvoimien metsätöihin.
Vankien työtehtäviin kuuluivat myös rakennustyöt. Esimerkiksi Mustajärven eteläpäässä edelleen käytössä oleva metsäkämppä on sotavankien rakentama. Sotavangit osallistuivat myös sotavankileirin viljelyksien sadonkorjuuseen ja teiden rakentamiseen.
Satoja sotavankeja työskenteli myös paikkakunnan maatiloilla. Esimerkiksi elokuussa 1941 maatiloille oli sijoitettuna yhteensä 325 vankia. Kun sotavankileiri n:o 2 lakkautettiin, lukuisia vankeja jäi edelleen maatiloille.
Paikallisväestön ja vankien välistä ystävyyttä
Karvialaiselle Ylisen tilalle osoitettu Juri Supjuk viipyi Karviassa, kunnes sotavankien tuli aika palata takaisin Venäjälle. Yhteydet Karviaan säilyivät, ja vuonna 1998, 53 vuotta myöhemmin, talon poika Lauri Ylinen ja Juri Supjuk tapasivat uudelleen Pietarissa.
Jurin ja Laurin ystävyys kuvaa suomalaisten ja maatiloille sijoitettujen sotavankien suhdetta yleisemminkin; sodasta huolimatta arjen työ yhdisti ja ystävyyssuhteita muodostui, vaikka se oli virallisesti kiellettyä.
Alkkian sotavangit työskentelivät alueen taloille ja yhteisöille.
Teksti: Laura Puolamäki
Taustaselvitykset: ProAgria Etelä-Suomen ja Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten maisema-asiantuntija Laura Puolamäki sekä Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman opettaja Eeva Raike ja opiskelijat, kevät 2020
