Suurten nälkävuosien muistomerkki

Suuret nälkävuodet 1866 - 1868 olivat viimeisin pohjoista Eurooppaa koskenut laajamittaisen nälänhädän aika. Noin 8% Suomen väestönsä kuoli nälkään. Nälkävuosien siemen kylvettiin 1850-luvulla, jolloin Krimin sodan yhteydessä tuhoutui viljavarastoja myös Suomessa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana kärsittiin myös katovuosista, jotka huipentuivat suuriin katovuosiin ja nälänhätään 1866 alkaen. 

Nälänhädän syntyyn vaikutti myös maanviljelyn tekninen alkeellisuus ja tilattomien ihmisten suuri määrä. Helpotusta tarjottiin teettämällä hätäaputöitä, joista sai palkaksi ruokaa. Nälkäisten ihmisten vaeltelu kuljetti mukanaan myös tauteja, mm. lavantautia. 

Kauhanevalla kaivettiin hätäaputöinä suolle ojia. Kauhalammilta länteen ja itään kaivetut ovat ovat nähtävillä vielä tänäkin päivänä. Yksi ojankaivaja, Kauhajokinen torppari Juurakon Kustaa, kuoli ojankaivuulta palatessaan nälkään Lapinharjulla 11.4.1868. Hänen kuolinpaikalleen on pystytetty vaatimaton muistokivi.